Kristillinen rakkaus – tulivuortakin voimakkaampi

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KAMERUNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

VIIME vuonna Kamerunissa Länsi-Afrikassa eräs jättiläinen purki ilmoille raivonsa. Tuliperäinen Kamerunvuori kohoaa 4070 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Tämä oli sen viides purkaus 1900-luvulla, ja on sanottu, että purkaus oli myös sen kaikkien aikojen rajuin ja vaarallisin.

Katastrofi iski ensimmäisen kerran lauantai-iltapäivänä 27. maaliskuuta 1999. Vuoren juurella Buean kaupungissa olleiden silminnäkijöiden mukaan seinät, talot ja jopa puut huojuivat hurjasti. Seuraavana iltana puoli yhdeksän aikoihin seutua ravisteli mitä ankarin tärinä. Se tuntui 70 kilometrin päässä Doualassa saakka. Le Messager -lehden otsikko julisti tiistaina 30. maaliskuuta 1999: ”Kamerunvuori purkautui – 250000 ihmistä kasvotusten tulen kanssa.” Lehdessä sanottiin myös: ”Maa vavahteli 50 kertaa kahden päivän aikana; jo neljä kraatteria näyttänyt voimansa; satoja taloja tuhoutunut; Bueassa sijaitseva presidentin linna kappaleina.”

Bueassa asuu noin 80 Jehovan todistajaa. Monet kodit tuhoutuivat korjauskelvottomiksi, mukaan lukien koti, jota käytettiin valtakunnansalina. Kukaan ei kuitenkaan menettänyt henkeään.

Kristillinen rakkaus toiminnassa

Kristillistä rakkautta alettiin viipymättä osoittaa käytännössä, jotta tämän raivoisan jättiläisen aiheuttamat vahingot saataisiin korjatuksi. Perustettiin hätäapukomitea, ja Jehovan todistajien hallintoelin järjesti suuresti kaivattua raha-apua. Lisäksi sadat todistajat uhrasivat auliisti ja rakkaudellisesti aikaansa, voimiaan ja varojaan.

Jehovan todistajien seurakunnat lähettivät ruokatarvikkeita. Muuan todistaja lahjoitti 1000 betoniharkkoa. Eräs veli auttoi hankkimaan alumiinista kattomateriaalia edullisesti. Ja eräs todistaja käveli 16 kilometriä hankkiakseen puutavaraa. Muuan nuori mies, joka oli säästänyt rahaa morsiamenhinnan maksamiseksi tuleville appivanhemmilleen, siirsi häitään ja käytti rahat moottorisahansa korjaamiseen. Hän lähti metsään, ja kaatoi siellä kolmessa viikossa niin paljon puita, että ne riittivät kokonaisen talon rakentamiseen! Vahvat, nuoret kristityt veljet kantoivat puut päänsä päällä viiden kilometrin matkan paikkaan, josta kuorma-auto poimi lastin mukaansa.

Rakennustyöt lähtivät käyntiin 24. huhtikuuta, kun tuhoalueelle saapui 60 vapaaehtoista. Seuraavina  viikonloppuina luku kipusi enimmillään 200:aan. Kolme kokopäivätyössä olevaa todistajaa tuli normaalin työpäivän jälkeen rakennuspaikalle ja työskenteli siellä pitkälti yli puolenyön. Muuan todistaja Doualasta oli ensin ansiotyössä koko aamupäivän ja ajoi sen jälkeen moottoripyörällään 70 kilometriä rakennukselle, missä hän työskenteli keskiyöhön, kunnes palasi kotiin. Vajaassa kahdessa kuukaudessa valmistui kuusi taloa. Sillä välin Buean seurakunta piti kokoukset eräässä yksityiskodissa, vaikka läsnäolijamäärä oli suunnilleen kaksinkertainen seurakuntalaisten määrään verrattuna.

Samaan aikaan hätäapukomitea jakoi yli 40000 tablettia saastuneen veden puhdistamiseen ja toimitti sairaalahoitoon noin kymmenen ihmistä, jotka kärsivät myrkyllisten kaasujen ja vulkaanisen tuhkan aiheuttamista hengitysteiden vaivoista. Millaiset olivat niiden reaktiot, jotka olivat tämän kristillisen rakkauden silminnäkijöitä?

Kristillinen rakkaus vie voiton

Eräs maatalousvaltuuskunnan edustaja katseli veljien talonrakennuspuuhia ja sanoi: ”Tämä talo on itsessään valtava todistus – – osoitus rakkaudesta.” Muuan opettaja totesi: ”En ole eläessäni nähnyt mitään vastaavaa. – – Tämä on tosi kristillisyyden tuntomerkki.”

Myös avunsaajat olivat ihastuksissaan. Timothy, sairaalloinen 65-vuotias mies, kirjoitti: ”Aina kun katsomme uutta taloamme, ilon kyyneleet kihoavat silmiimme. Kiitämme Jehovaa lakkaamatta siitä, mitä hän on tehnyt hyväksemme.” Eräs leski, joka ei ole Jehovan todistaja, jäi neljän lapsensa kanssa puille paljaille heidän kotinsa luhistuttua. Lisäksi ne, jotka oli palkattu hänen avukseen, varastivat hänen kattomateriaalinsa. Todistajat tarjoutuivat auttamaan naista. Hän sanoi: ”En tiedä, kuinka kiittäisin teitä. Sydämeni on täynnä iloa.” Erään kristityn vanhimman vaimo Elizabeth sanoi: ”Olen onnellinen siitä, että Jehovan järjestössä on rakkautta. Se osoittaa, että palvelemme elävää Jumalaa.”

Tulivuorenpurkaus oli valtava, mutta se ei pystynyt tukahduttamaan tämän veljesseuran kristillistä rakkautta. Apostoli Paavali henkeytettiinkin kirjoittamaan, että ”rakkaus ei koskaan häviä” (1. Korinttilaisille 13:8).

[Kuvat s. 16]

Sulat laavavirrat saivat aikaan valtavaa tuhoa

[Kuva s. 17]

Vapaaehtoiset työskentelivät kovasti kunnostaakseen vahingoittuneet kodit

[Kuva s. 16, 17]

Kamerunvuori