Muuntogeeninen ruoka – onko se turvallista?

ASUINPAIKASTASI riippuu, oletko tänään ehkä saanut muuntogeenistä ruokaa aamiaisella, lounaalla tai päivällisellä. Se on saattanut olla perunaa, joka on omasta takaa tuottanut hyönteismyrkkyä, tai tomaatteja, jotka pysyvät poimimisen jälkeen kiinteinä entistä pitempään. Kummassakaan tapauksessa muuntogeenisyyttä ei ehkä ole merkitty, eikä makuaistisi varmaankaan ole osannut erottaa niitä perinnäisestä tuotteesta.

Samaan aikaan kun luet näitä rivejä, Argentiinassa, Brasiliassa, Kanadassa, Kiinassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa kasvaa muuntogeenistä soijapapua, maissia, rapsia ja perunaa. Erään raportin mukaan ”Yhdysvalloissa 25 prosenttia maissista, 38 prosenttia soijasta ja 45 prosenttia puuvillasta oli vuonna 1998 geneettisesti muunneltua joko siksi, että nuo hyötykasvit kestäisivät rikkaruohomyrkkyjä, tai siksi, että ne tuottaisivat omia hyönteismyrkkyjään”. Vuoden 1999 loppuun mennessä arviolta 40 miljoonaa hehtaaria peltoa maailmassa kasvoi geenimuunneltuja kauppakasveja, joskaan kaikki lajit eivät olleet ravintokasveja.

Onko muuntogeeninen ruoka turvallista? Ovatko sen valmistuksessa käytetyt menetelmät uhkana ympäristölle? Euroopassa keskustelu tällaisesta ruoasta on kuumenemassa. Muuan englantilainen vastustaja sanoo: ”Minulla ei ole mitään muuta geenimuunneltuja elintarvikkeita vastaan kuin se, että ne eivät ole turvallisia, niitä ei kaivata eivätkä ne ole tarpeellisia.”

Miten ravintokasveja muunnetaan geneettisesti?

Muuntogeenisen ruoan taustalla oleva tieteenhaara on nimeltään biotekniikka. Kyseessä on modernin perinnöllisyystieteen käyttäminen kasvien, eläinten ja mikro-organismien kehittämisessä elintarviketeollisuutta varten. Ajatus elollisten toimintoihin puuttumisesta on tietysti melkein yhtä vanha kuin itse maanviljely. Ensimmäinen maanviljelijä, joka astutti parhaan lehmänsä parhaalla sonnillaan  saadakseen parempaa karjaa, sen sijaan että olisi antanut eläinten risteytyä sattumanvaraisesti, sovelsi jo biotekniikan alkeita. Samoin ensimmäinen leipuri, joka nostatti leipää hiivan entsyymien avulla, käytti eliöitä saadakseen aikaan paremman tuotteen. Näille perinnäisille menetelmille oli yhteistä se, että ravintoa muutettiin luonnollisten prosessien avulla.

Myös moderni biotekniikka hyödyntää eläviä organismeja valmistaakseen tai muunnellakseen tuotteita. Mutta toisin kuin perinnäiset menetelmät nykyajan biotekniikka mahdollistaa eliöiden geneettisen materiaalin muuntamisen suoraan ja täsmällisesti. Nyt voidaan siirtää geenejä sellaisten eliöiden välillä, jotka eivät ole mitään sukua toisilleen, joten tuloksena on yhdistelmiä, joita ei todennäköisesti syntyisi tavanomaisin keinoin. Organismeista pystytään nykyään siirtämään ominaisuuksia jonkin kasvin perimään, esimerkiksi kalasta kylmän sieto, viruksista vastustuskyky tauteja vastaan ja maaperän bakteereista vastustuskyky hyönteisiä vastaan.

Oletetaanpa, että viljelijä ei halua perunoidensa tai omenoidensa tummuvan, kun ne halkaistaan tai kun niihin tulee lommo. Tutkijat tulevat hätiin poistamalla noista kasveista sen geenin, joka vastaa tummumisesta, ja korvaamalla sen muutetulla geenillä, joka estää tummumisen. Tai ajatellaan, että juurikasviljelijä haluaisi päästä istutustöihin käsiksi jo aikaisemmin saadakseen paremman sadon. Normaalisti se ei onnistuisi, sillä juurikkaat paleltuvat kylmässä. Biotekniikka astuu mukaan kuvaan, kun juurikkaisiin siirretään geenejä kaloista, jotka selviytyvät vaivatta kylmässä vedessä. Tuloksena on geenijuurikas, joka tulee toimeen jopa kuuden seitsemän asteen pakkasessa, yli kaksi kertaa kylmemmässä kuin normaalisti.

Tällaiset yhden geenin siirron tuloksena saatavat ominaisuudet ovat kuitenkin rajallisia vaikutukseltaan. On aivan toinen  asia muokata monimutkaisempia ominaisuuksia, kuten kasvunopeutta tai kuivuuden sietoa. Nykytiede ei vielä pysty manipuloimaan kokonaisia geenien ryhmiä. Monia näistä geeneistä ei sitä paitsi ole vielä edes löydetty.

Uusi vihreä vallankumous?

Rajallinenkin hyötykasvien geenimuokkaus herättää biotekniikan puolestapuhujissa suurta optimismia. Heidän mukaansa siirtogeeniset kasvit tietävät uutta vihreää vallankumousta. Alan johtava yritys julistaa, että geenimanipulaatio on ”lupaava väline pyrkimyksissä tuottaa enemmän ruokaa” maailman väestölle, joka kasvaa noin 230000 ihmisellä päivittäin.

Tällaiset kasvit ovat jo painaneet alas elintarviketuotannon kustannuksia. Ravintokasveja on vahvistettu geenillä, joka tuottaa luonnollista hyönteismyrkkyä, jolloin tarve ruiskuttaa tonneittain kemiallisia myrkkyjä peltohehtaareille on poistunut. Kehitteillä ovat muun muassa sellaiset muuntogeeniset pavut ja viljakasvit, joiden valkuaisainepitoisuus olisi paljon tavallista suurempi. Tästä olisi melkoisesti hyötyä maailman köyhemmillä seuduilla. Nämä ”superkasvit” voisivat siirtää hyödylliset uudet geeninsä ja ominaisuutensa seuraaville sukupolville ja tuottaa runsaampia satoja köyhissä, liikakansoittuneissa maissa, missä viljely on kannattavuuden rajoilla.

”Maailman viljelijöiden osan kohentaminen on varmasti hyvin toivottavaa”, sanoi erään johtavan biotekniikan yrityksen johtaja. ”Ja tähän me pyrimme – käyttämällä biotekniikkaa molekyyli- ja geenitasolla siihen, mitä kasvien risteyttäjät ovat satojen vuosien ajan tehneet ’kokonaisilla kasveilla’. Tulemme luomaan parempia tuotteita, jotka vastaavat nimenomaisia tarpeita, ja tämä tulee tapahtumaan nopeammin kuin koskaan ennen.”

Maataloustutkijoiden mukaan innostus geenimanipulaatiota kohtaan ratkaisuna maailman elintarvikepulaan kaivaa maata nykyisten hyötykasvitutkimusten alta. Vaikka tämä tutkimusalue on arkisempi, se on tuloksellisempaa ja voi hyödyttää myös maailman köyhempiä alueita. ”Tuo tekniikka, jonka tuloksista ei vielä ole takeita, ei saisi viedä meitä mennessään, kun elintarvikeongelmiin on jo olemassa monia paljon tehokkaampiakin ratkaisuja”, sanoo kasvitautien torjuntaan erikoistunut Hans Herren.

Eettisiä kysymyksiä

Mahdollisten terveys- ja ympäristöriskien lisäksi joistakuista tuntuu, että hyötykasvien ja muiden elävien organismien geenimuokkaus herättää moraalisia ja eettisiä kysymyksiä. Tutkija ja aktivisti Douglas Parr huomautti: ”Geenimanipulaatiossa ihminen ylittää perusluonteisen kynnyksen maapallon hyväksikäytössä muuttamalla itse elämän luonnetta.” Kirjan The Biotech Century tekijä Jeremy Rifkin ilmaisi asian näin: ”Kun kaikki biologiset rajat pystytään ylittämään, lajeja aletaan pitää pelkkänä muutettavissa olevana geneettisenä informaationa. Tämä johtaa kokonaan uuteen tapaan käsitteellistää paitsi suhdettamme luontoon myös sen käyttöä.” Siksi hän kysyi: ”Onko elämällä itseisarvoa vai pelkästään hyötyarvoa? Mikä on velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan? Millaista vastuuta tunnemme niitä elollisia kohtaan, joiden rinnalla elämme yhtaikaa?”

Toiset, muun muassa Englannin prinssi Charles, esittävät, että geenien siirtäminen toisilleen täysin vieraiden lajien välillä ”vie meidät alueelle, joka kuuluu Jumalalle ja yksin hänelle”. Raamatun tutkijat uskovat vakaasti, että Jumala ”on elämän lähde” (Psalmit 36:9). Mikään ei kuitenkaan varsinaisesti todista sen puolesta, että Jumala ei hyväksyisi eläinten ja kasvien valikoivaa risteyttämistä, jonka avulla maapallo on kyennyt elättämään sillä elävät miljardit ihmiset. Vain aika näyttää, onko modernista biotekniikasta ihmisille ja ympäristölle haittaa. Jos se todella on tunkeutunut ”alueelle, joka kuuluu Jumalalle”, niin rakkaudesta ja kiinnostuksesta ihmiskuntaa kohtaan hän voi kumota tällaiset kehitysvaiheet.

[Tekstiruutu s. 26]

Mahdollisia vaaroja?

Biotekniikka on mennyt eteenpäin niin huimaa vauhtia, etteivät lainsäädäntö ja valvovat elimet ole pysyneet sen mukana. Odottamattomia seurauksia tuskin pystytään ehkäisemään tutkimuksilla. Yhä useammat arvostelijat varoittavat tahattomista seurauksista, jotka voivat vaihdella maailman viljelijöihin kohdistuvasta vakavasta taloudellisesta häiriöstä ympäristötuhoihin ja terveysriskeihin. Tutkijat varoittavat, että muuntogeenisen ruoan turvallisuuden takeeksi ei ole esittää pitkän aikavälin kattavia testejä. He viittaavat useisiin mahdollisiin vaaroihin.

● Allergiset reaktiot. Jos geeni, joka tuottaa allergisia reaktioita aiheuttavaa proteiinia, päätyisi esimerkiksi maissiin, ruoka-allergikot voisivat altistua vakavalle vaaralle. Elintarvikkeita valvovat elimet vaativat kyllä yhtiöitä ilmoittamaan, jos muunneltu ruoka-aine sisältää ongelmallisia proteiineja, mutta jotkut tutkijat pelkäävät, että seulan läpi saattaa päästä tuntemattomia allergeeneja.

● Myrkyllisyyden lisääntyminen. Jotkut asiantuntijat uskovat, että geenimuokkaus saattaa lisätä kasvien tuottamia luonnollisia toksiineja (myrkyllisiä aineita) odottamattomilla tavoilla. Halutun vaikutuksensa lisäksi geeni saattaa käynnistää kasvissa myös luonnollisten toksiinien tuotannon.

● Vastustuskyky antibiootteja vastaan. Kasvien geenimuokkaukseen sisältyy niin sanottujen markkerigeenien käyttö sen tarkistamisessa, onko haluttu geeni löytänyt paikkansa. Koska useimmat markkerigeenit antavat vastustuskyvyn antibiootteja vastaan, arvostelijat pelkäävät, että tämä voisi pahentaa antibioottien sietoon liittyvää kasvavaa ongelmaa. Toiset tutkijat sanovat kuitenkin tähän, että markkerigeenejä muutellaan ennen niiden käyttöä, mikä pienentää kyseistä vaaraa.

● ”Superrikkakasvien” leviäminen. Yksi suurimpia pelkoja on se, että kun muunneltuja hyötykasveja istutetaan, niistä pääsee geenejä karkuun siemenien mukana ja näiden risteytyessä samaa sukua olevien rikkakasvien kanssa syntyy ”superrikkakasveja”, jotka sietävät rikkaruohomyrkkyjä.

● Muille eliöille aiheutuvat haitat. Amerikkalaisen Cornellin yliopiston tutkijat ilmoittivat toukokuussa 1999, että monarkkiperhosen toukat, jotka olivat syöneet geenimaissin siitepölyn peittämiä lehtiä, olivat sairastuneet ja kuolleet. Vaikka jotkut ovat kyseenalaistaneet tutkimuksen pätevyyden, väärille lajeille mahdollisesti aiheutuvat haitat herättävät edelleen huolta.

● Turvallisten hyönteismyrkkyjen loppu. Kaikkein menestyneimpien muuntogeenisten hyötykasvien joukossa on sellaisia, joiden jokin geeni tuottaa tuhohyönteisille myrkyllistä proteiinia. Biologit varoittavat kuitenkin, että kun tuhohyönteiset altistetaan tämän geenin tuottamalle toksiinille, niille kehittyy vastustuskyky ja hyönteismyrkyt tulevat tehottomiksi.