Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Askeleen päässä kuolemasta

Askeleen päässä kuolemasta

Askeleen päässä kuolemasta

”Toisinaan haaveilen siitä, että minulla on jälleen kaksi jalkaa. – – Vuosia sitten, kun olin hyvin pieni, menin leikkimään ystävieni kanssa kotini lähistölle. Yhtäkkiä pamahti – – Räjähdys vei mennessään koko oikean jalkani.” (Song Kosal, 12, Kambodža)

Joka päivä maamiinojen vuoksi vammautuu tai kuolee noin 70 ihmistä. Useimmat miinaräjähdysten uhrit eivät ole sotilaita vaan siviilejä: karjaa paimentavia miehiä, vettä hakevia naisia ja leikkiviä lapsia. Esimerkiksi miina vammautti kahdeksanvuotiaan Rukian, jonka kuva on tämän lehden kannessa, ja tappoi hänen kolme veljeään ja tätinsä.

Maamiina voi asentamisensa jälkeen pysyä toimintakuntoisena yli 50 vuotta. Näin ollen ”se on ainoa olemassa oleva ase, joka tappaa enemmän ihmisiä taistelujen jälkeen kuin niiden aikana”, sanotaan The Defense Monitor -lehdessä. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon maamiinoja on asennettu eri puolille maailmaa. Ei ole epätavallista kuulla arvioita, joiden mukaan niitä on ainakin 60 miljoonaa. Paljon miinoja saadaan kyllä raivatuksi, mutta niinkin äskettäin kuin vuonna 1997 Yhdistyneet kansakunnat ilmoitti, että ”jokaista raivattua miinaa kohti asennetaan 20 uutta miinaa. Vuonna 1994 miinoja saatiin raivatuksi noin satatuhatta mutta niitä asennettiin kaksi miljoonaa lisää.”

Miksi monet nykypäivän sotapäälliköt suosivat maamiinoja? Millaista taloudellista ja sosiaalista vahinkoa ne aiheuttavat? Millaisia kärsimyksiä ne aiheuttavat eloon jääneille? Tuleeko planeettamme koskaan pääsemään eroon miinoista?

[Kuvien lähdemerkinnät s. 3]

© ICRC/David Higgs

Copyright Nic Dunlop/Panos Pictures