Raamatun näkökanta

Miten jaksaa epätoivon keskellä?

EPÄTOIVO on tuttua kaikille ihmisille ainakin jossain määrin. Jotkut vaipuvat kuitenkin niin syvään toivottomuuteen, että kuolema näyttää elämää paremmalta vaihtoehdolta.

Raamattu osoittaa, etteivät edes Jumalan uskolliset palvelijat ole immuuneja sellaisille ongelmille ja paineille, jotka synnyttävät epätoivoa. Ajatellaanpa esimerkiksi Eliaa ja Jobia, joilla molemmilla oli hyvä suhde Jumalaan. Paettuaan henkensä edestä jumalatonta kuningatarta Isebeliä Elia ”alkoi pyytää [Jehovalta], että hänen sielunsa kuolisi” (1. Kuninkaiden kirja 19:1–4). Vanhurskas Job koki useita perättäisiä iskuja; hän muun muassa sairastui vastenmieliseen tautiin ja häneltä kuolivat hänen kymmenen lastaan (Job 1:13–19; 2:7, 8). Epätoivoissaan hän sanoi: ”Mieluummin tahdon kuolla, – – kuin kärsiä tätä tuskaa!” (Job 7:15, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Ahdistus oli selvästikin kova näillä uskollisilla Jumalan palvelijoilla.

Nykyään epätoivon taustalla saattaa olla vanhenemiseen, puolison kuolemaan tai vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin liittyvä ahdistus. Joskus taas hellittämätön stressi, jonkin traumaattisen kokemuksen kipeät jälkivaikutukset tai perheongelmat saavat ihmisestä tuntumaan siltä kuin hän räpiköisi keskellä valtamerta ja jokainen aalto veisi häntä kauemmaksi rannasta. Eräs mies kuvaili: ”Sitä tuntee itsensä arvottomaksi, niin kuin kukaan ei jäisi kaipaamaan. Yksinäisyys tuntuu joskus sietämättömältä.”

Toisinaan olosuhteet muuttuvat parempaan suuntaan ja kova paine hellittää. Mutta entä jos ne eivät muutu? Miten Raamattu voi auttaa jaksamaan epätoivon keskellä?

Raamattu voi auttaa

Jehovalla oli kyky ja voimaa tukea Eliaa ja Jobia heidän vaikeuksissaan (1. Kuninkaiden  kirja 19:10–12; Job 42:1–6). Tämän ymmärtäminen lohduttaa meitä suuresti nykyään. Raamatussa sanotaan: ”Jumala on meille turva ja voima, helposti saatava apu ahdistusten aikana.” (Psalmit 46:1; 55:22.) Vaikka epätoivo tuntuisi nujertavan meidät, Jehova lupaa pitää meistä lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädellään (Jesaja 41:10). Miten voimme saada tätä apua?

Raamattu selittää, että rukouksen kautta ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee – – sydämen ja mielen Kristuksen Jeesuksen välityksellä” (Filippiläisille 4:6, 7). Ahdistuksemme vuoksi emme ehkä näe ulospääsyä ongelmistamme. Mutta jos olemme ”hellittämättömiä rukouksessa”, Jehova voi varjella sydämemme ja mielemme antamalla meille voimaa kestää (Roomalaisille 12:12; Jesaja 40:28–31; 2. Korinttilaisille 1:3, 4; Filippiläisille 4:13).

Rukousten yksityiskohtaisuus on hyödyksi. Vaikka saattaa tuntua vaikealta pukea ajatuksia sanoiksi, meidän pitäisi tuntea, että voimme puhua Jehovalle vapaasti tunteistamme ja siitä, mistä ongelma meidän mielestämme juontaa juurensa. Meidän on tarpeellista pyytää häneltä voimaa kullekin päivälle. Psalmissa vakuutetaan Jehovasta: ”Hän täyttää häntä pelkäävien halun ja kuulee heidän avunhuutonsa, ja hän pelastaa heidät.” (Psalmit 145:19.)

Sen lisäksi että esitämme rukouksia, emme saisi eristäytyä (Sananlaskut 18:1). Jotkut ovat saaneet voimaa siitä, että he ovat antaneet aikaansa toisille (Sananlaskut 19:17; Luukas 6:38). Ajatellaanpa Mariaa, * joka sairastaa syöpää ja jolta lisäksi kuoli kahdeksan perheenjäsentä yhden ainoan vuoden aikana. Hän joutui pakottamaan itsensä aamulla ylös sängystä ja tarttumaan päivän toimiin. Hän lähti melkein joka päivä kertomaan toisille Raamatusta ja kävi säännöllisesti kristillisissä kokouksissa. Hänen palattuaan kotiin suru tulvahti jälleen mieleen täydellä voimalla. Mutta keskittymällä toisten auttamiseen Maria on jaksanut mennä eteenpäin.

Entä jos rukoileminen tuntuu vaikealta tai emme saa kiskottua itseämme toisten seuraan? Silloin meidän täytyy pyytää apua. Raamattu kannustaa kääntymään ”seurakunnan vanhinten” puoleen (Jaakobin kirje 5:13–16). Eräs vakavaa masennusta pitkään sairastanut mies sanoi: ”Puhuminen luotetulle ihmiselle helpottaa joskus oloa ja rauhoittaa mieltä, niin että pystyy taas ajattelemaan järkevästi.” (Sananlaskut 17:17.) Kun pitkäaikainen ja voimakas toivottomuuden tunne viittaa terveysongelmaan, voidaan luonnollisesti tarvita myös sopivaa ammattiapua (Matteus 9:12). *

Vaikkei helppoja ratkaisuja ole, meidän ei pitäisi aliarvioida Jumalan kykyä auttaa meitä jaksamaan ongelmiemme keskellä (2. Korinttilaisille 4:8). Kun rukoilemme hellittämättä emmekä eristäydy ja kun hankimme pätevää apua, voimme päästä tasapainoon. Raamatussa luvataan, että Jumala tekee täydellisesti lopun syvän epätoivomme perimmäisistä syistä. Kristityt luottavat häneen päättäväisinä odottaessaan päivää, jolloin ”entisiä ei enää palauteta mieleen” (Jesaja 65:17; Ilmestys 21:4).

[Alaviitteet]