”Pikkuveli” palaa kotiin

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KANADAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KIERRELTYÄÄN avomerellä seitsemästä kahdeksaan kuukautta palaa lunni joka kevät kotiinsa arktisille vesille. On pesimäaika, ja lunni näyttää pukeutuneen sen mukaisesti. Sen räpyläjalat ovat muuttuneet kirkkaan oransseiksi, ja sen nokkaan on kasvanut värikäs sarveiskilpi, joka putoaa myöhemmin pois. Lunnille tyypillinen mustavalkoinen höyhenpuku säilyy ympäri vuoden, ja se saa lunnin näyttämään hieman papilta. Ehkä tämä selittää lunnin tieteellisen nimen Fratercula arctica, joka merkitsee ’pohjoisen pikku munkkiveljeä’. *

Lunnit suuntaavat jyrkillä rantakallioilla sijaitseville pesäkoloilleen pienissä ryhmissä, joihin kuuluu 20–30 lintua. Lunni löytää puolisonsa joko paluumatkallaan tai saavuttuaan pesäkololleen. On kiinnostavaa, että useat lunnit pitävät vuodesta vuoteen itsellään saman pesäkolon ja puolison.

Lunnit osaavat lentää, mutta ne eivät selvästikään ole maailman parhaita lentäjiä. Niiden laskeutuminen rannalle voi paremminkin muistuttaa pakkolaskua! Myös lunnin lentoonlähtö on jotensakin kömpelö, ja toisinaan näyttää siltä kuin sen siivet eivät jaksaisi kannattaa sen tanakkaa ruumista. Joillakin lunneilla on vaikeuksia jopa vedestä nousemisessa. Mutta kun nuo siivet lopulta iskevät – ja ne saattavat iskeä jopa 400 kertaa minuutissa – voi lunnin matkanopeus kohota jopa 80 kilometriin tunnissa.

Lunnit ovat selvästikin enemmän kotonaan merellä kuin maalla. Mutta jossain vaiheessa niiden täytyy tulla maalle, sillä lunnipariskunnan on valmistettava poikaselleen pesäonkalo. Saavuttuaan maalle pariskunta siivoaa onkalon, joka voi olla pituudeltaan puolesta metristä pariin metriin. Ne vuoraavat sen ruoholla, oksilla ja höyhenillä. Jotkin lunnit pesivät siirtolohkareiden halkeamissa tai kallionkoloissa. Lintu kaivaa nokallaan maata ja lapioi sitä pois räpyläjaloillaan.

Lunnin soidinmenot tapahtuvat vedessä. Seremonian aikana uros heiluttaa päätään, röyhistelee rintaansa ja räpyttelee siipiään ja pariskunta koputtelee nokkiaan toistuvasti yhteen. Tämä viimeinen rituaali jatkuu vielä parittelun jälkeenkin. Se tuntuu olevan pariskunnan tapa vakuuttaa toisilleen kuuluvansa yhteen.

Kun muna on munittu, se joutuu kirjaimellisesti vanhempiensa siipien suojaan – vastuun kantavat molemmat vanhemmat. Kun poikanen kuusi viikkoa myöhemmin kuoriutuu, alkaa varsinainen työ. Harmaanmustaa piilossa olevaa poikasta haudotaan vielä viikko, jotta sen ruumiinlämpö pysyisi ennallaan. Lunnivanhemmat tekevät tihenevin välein matkoja merelle varmistaakseen poikasensa ravinnon saannin. Kalastusretket eivät ole liian vaarallisia, koska meren ja pesien väliä kulkevia lunneja on niin paljon. Näyttää siltä, että kiireisen hyörinän takia lokkien ja muiden saalistajien on vaikea hyökätä lunnien kimppuun.

Lunnit ovat erinomaisia uimareita ja sukeltajia. Käyttämällä räpyläjalkojaan peräsimenä ja siipiään meloina ne voivat pysyä veden alla yli puoli minuuttia ja käydä jopa lähes 30 metrin syvyydessä. Lunni saattaa palata kotiin nokassaan pari pikkukalaa, ehkä villakuoreita tai tuulenkaloja. Tietenkin mitä pienempiä kalat ovat, sitä useampia niitä mahtuu lunnin nokkaan. Erään linnun havaittiin pitävän nokassaan yli 60 kalan saalista! Lunnin suussa taaksepäin sojottavien piikkien ansiosta se voi  pitää kalat nokassaan samalla kun se saalistaa niitä lisää. Tämä onkin tarpeen, kun otetaan huomioon, että lunnin poikanen voi syödä 50 kalaa päivässä.

Noin kuuden viikon kuluttua lunnivanhemmat suuntaavat takaisin avomerelle. Yksin jäänyt lentokyvytön poikanen laihtuu valmistautuessaan jättämään pesän. Iltaisin se tekee voimisteluharjoituksia siivillään. Lopulta se säntää pimeyden turvin alas merenrantaan ja meloo kiivaasti tiehensä.

Nuori lunni palaa synnyinseudulleen vasta parin kolmen vuoden kuluttua, ja se parittelee vasta neljä- tai viisivuotiaana. Täysikasvuinen lunni painaa ehkä vajaan puoli kiloa ja on noin 30 senttimetriä pitkä. Vaikka lunni on verrattain pieni, se voi terveenä elää noin 25 vuotta. Muuan Atlantilla elävä lunni saavutti 39 vuoden kypsän iän!

Asiantuntijat arvioivat lunnipopulaation kooksi 20 miljoonaa lintua. Nämä linnut ovat kiehtovaa katseltavaa. ”Kaikkein arkisimmissa puuhissaankin lunnia on hauska katsella”, kirjoittavat David Boag ja Mike Alexander kirjassaan The Atlantic Puffin. Jos asut Atlantin tai Tyynen valtameren pohjoisilla rannoilla, voit ehkä nähdä lunnin. Joka tapauksessa yksi asia on varma: joka kevät ”pohjoisen pikkuveli” palaa kotiin, ja syntyy uusi tummasulkaisten merilintujen sukupolvi.

[Alaviite]

[Kuva s. 15]

Lunneja Witless Bayssä Newfoundlandissa

[Lähdemerkintä]

Tourism, Newfoundland and Labrador; valokuva: Barrett and Mackay

[Kuvan lähdemerkintä s. 14]

Tourism, Newfoundland and Labrador

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Tom Veso/Cornell Laboratory of Ornithology