Prahan ainutlaatuinen kello

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN TŠEKIN TASAVALLAN -KIRJEENVAIHTAJALTA

Katukauppiaat kilpailevat ohi kulkevien turistien huomiosta. Aukiolla kuuluu sekaisin naurua, monenkielistä rupattelua ja raikuvaa musiikkia. Hetkinen! Miksi väkijoukko yhtäkkiä hiljenee? Kohta on tasatunti, ja kaikkien silmät ovat nauliutuneet kahteen raatihuoneen tornissa olevaan siniseen ikkunaan. Yhtäkkiä ikkunat liukuvat auki, ja näkyviin tulee Kristuksen apostoleita edustavia hahmoja. Kulkuetta johtaa suurta avainta pitelevä Pietari. Samalla kun 12 hahmoa vuorottelevat ikkunoissa kaksi kerrallaan, ne näyttävät tarkkailevan alhaalla olevaa väkijoukkoa.

OLEMME Prahassa Tšekin tasavallassa vanhan raatihuoneen luona ja katselemme tähtitieteellisen kellon näytöstä. Tämä hämmästyttävä koneisto käynnistyy aina tasatunnein kello 8–20. Apostolien mekaanisen paraatin lisäksi kellon ulkopuolella on muitakin liikkuvia hahmoja. Ne edustavat asioita, joita prahalaiset  ennen vanhaan kavahtivat eniten. Kellon toisella puolella on ahneutta edustava Saituri, joka punnitsee kädessään kukkaroa. Hänen vieressään on Turhamaisuus, itseään peilistä ihaileva mies. Sekä Saituri että Turhamaisuus nyökkäävät omahyväisesti. Toisella puolella seisoo luuranko, Kuolema, joka yhdellä luisella kädellään soittaa kelloa ja toisella kääntää tiimalasin ympäri. Samanaikaisesti luuranko avaa ja sulkee hampaallisia leukojaan ja nyökkää vieressään seisovalle Turkkilaiselle, joka kuvaa maahantunkeutumista. Ravistaen päätään Turkkilainen kieltäytyy lähtemästä sen mukaan.

Kerrotaan, että varpunen lensi kerran luurangon suuhun juuri kun luuranko sulki suunsa näytöksessä viimeisen kerran. Onneton varpunen oli siellä vankina tunnin ajan ennen kuin luuranko avasi suunsa uudelleen! Jos tämä täysin mekaaninen ihme viehättää ihmisiä tänä tietokoneiden aikakautena, niin voi vain kuvitella, millaisen vaikutuksen se teki ihmisiin, jotka elivät satoja vuosia sitten.

Tarkastelemme kelloa lähemmin

Turistien huomio keskittyy luonnollisesti pääasiassa liikkuviin hahmoihin, jotka lisättiin kellon asentamista seuranneina vuosisatoina. Mutta kellon vanhin ja nerokkain osa on tähtitieteellinen kellotaulu. Mitä se voi kertoa? Ensinnäkin ajan. Mustassa ulkokehässä on kultaisia goottilaisia numeroita, jotka noudattavat vanhaa tšekkiläistä tapaa jakaa päivä 24 tuntiin auringonlaskusta alkaen. Kehä liikkuu siten, että 24. tunti osuu aina yhteen auringonlaskun kanssa vuodenajasta riippumatta. Ulkokehässä kiinni olevassa sisemmässä kehässä on roomalaisia numeroita, jotka jakavat päivän kahteen 12-tuntiseen jaksoon. Keskipäivä on ylhäällä ja keskiyö alhaalla. Kultaisen käden sormet osoittavat, mikä aika päivästä on.

Kellotaulussa on myös suuri kultainen ympyrä, jonka liike ilmaisee auringon radan, kun taas kuun vaiheet ilmaisee pieni pallo. Tähtitaivaan näennäinen kierto maapallon ympäri käy ilmi pienemmästä, epäkeskisestä kehästä, johon on merkitty eläinradan merkit. Taulun keskellä on kiinteä maapallo pituuspiireineen, leveyspiireineen ja napoineen, ja sen keskipisteessä on Praha. Taulussa on lisäksi kolme ympyrää, jotka edustavat päiväntasaajaa sekä Kravun ja Kauriin kääntöpiiriä. Kellotaulu osoittaa siis maapallon, kuun, auringon ja tähtien keskinäisen aseman läpi vuoden. Tähtitieteellisen kellotaulun alapuolella on kalenteriympyrä, johon on maalattu jokaista vuoden  kuukautta esittäviä maaseutuaiheisia kuvia. Kalenteriympyrästä käy ilmi päivämäärä, sillä se liikahtaa aina keskiyöllä yhden 365 pykälästään eteenpäin, lukuun ottamatta yhtä karkausvuoden yötä.

Silmäys kellon koneistoon paljastaa häkellyttävän määrän pieniä ja suuria rattaita. Tästä monimutkaisesta laitteesta huolehtii mekaanikko, joka tarkastaa sen perusteellisesti joka viikko.

Tähtitieteellisen kellon historia

Prahan tähtitieteelliseen kelloon liittyy monenlaisia tarinoita. Erään tarinan mukaan sen rakensi muuan kellomestari Hanuš. Tämä mestariteos oli niin merkittävä, että kaupungin viranomaiset pelkäsivät hänen rakentavan samanlaisia kelloja muuallekin, mikä himmentäisi Prahan mainetta. Estääkseen tämän he palkkasivat miehiä hyökkäämään Hanušin kimppuun ja sokaisemaan hänet. Tarina päättyy siihen, että kuoleva Hanuš kurottaa kätensä kellon koneistoon ja tuhoaa sen.

Onneksi tämä on vain liioiteltu tarina. Hanuš on kuitenkin historiallinen henkilö, joka toimi Prahassa kelloseppänä vuosina 1475–97. Asiantuntijat olivat vuosikausia sitä mieltä, että juuri hän teki tähtitieteellisen kellon. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kellon rakensi kadaňilainen Mikuláš jo vuonna 1410. Hanuš entisti sen vuonna 1490. Kellon koneistoa on korjattu ja uusittu useita kertoja 1500-luvun jälkeen. Vuoden 1865 kunnostuksen jälkeen useimmat sen osista ovat kuitenkin säilyneet ennallaan.

Kun saksalaiset vetäytyivät Prahasta toisen maailmansodan loppupuolella, he sytyttivät vanhan raatihuoneen tuleen. Tähtitieteellinen kello vaurioitui pahoin. Sodan jälkeen harkittiin pääasiassa kahta ehdotusta kellon entistämiseksi: joko se palautettaisiin alkuperäiseen ulkoasuunsa tai sille annettaisiin uudet taulut ja hahmot, jotka kuvaisivat aivan eri asioita. Prahassa valtasi alaa ateistinen ajattelu, eivätkä apostolihahmot olleet kommunistiviranomaisten suosiossa. Mutta ennen kuin kelloon tehtiin muutoksia, kolme kellomestaria osoitti, että se voitaisiin korjata, ja niinpä se entistettiin sotaa edeltäneeseen ulkoasuunsa. Siksi nähdään edelleenkin saituri, luuranko, turkkilainen ja apostolit eikä esimerkiksi puuseppää, muuraria, räätäliä ja pyykinpesijää.

Lopuksi kiekuu kukko

Tähtitieteellisen kellon kulkueessa marssivat 12 apostolia, mutta jotkin yksityiskohdat eivät perustu Raamattuun. Juudas Iskariot ja Jaakob Alfeuksen poika on korvattu Paavalilla ja Barnabaalla, jotka eivät kuulu Raamatussa 12 apostolin joukkoon (Apostolien teot 1:12–26). Jokaisen apostolin pään ympärillä on sädekehä, pakanallinen symboli, jollaista varhaiskristityillä ei ollut.

Kun viimeisen apostolin hahmo on näyttäytynyt, ikkunoiden yläpuolella oleva kultainen kukko kiekuu. Kello lyö, ikkunat sulkeutuvat ja väki alkaa hajaantua. Haluaisitko nähdä kaiken uudestaan? Sitten on odotettava jälleen tunti. Sillä välin voi tutkia lähemmin tätä kelloa, joka on houkutellut matkailijoita Prahan vanhan raatihuoneen luo lähes kuudensadan vuoden ajan.

[Kaavio/Kuva s. 17]

(Ks. painettu julkaisu)

TÄHTITIETEELLINEN KELLOTAULU

Kello on 12.57

Aurinko laskee 17.21

[Kaavio/Kuva s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

KALENTERIYMPYRÄ

Päivämäärä on 1. tammikuuta

[Kuva s. 16]

Turhamaisuus ja Saituri

[Kuva s. 17]

Kuolema ja Turkkilainen