Tarkkailemme maailmaa

Lapset ja jumalanpalvelukset

”Käyvätkö lapset jumalanpalveluksissa?” kysyy eräs äskettäin ilmestynyt Canadian Social Trends -lehden numero. Se vastaa, että Kanadan tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan ”yli kolmannes, 36 %, alle 12-vuotiaista kanadalaislapsista kävi jumalanpalveluksessa ainakin kerran kuussa, useimmat viikoittain. 22 % kävi harvemmin mutta ainakin kerran vuodessa.” Kirjoituksessa kuitenkin sanottiin, että ”lasten jumalanpalveluksissa käynnin säännöllisyyteen vaikutti eniten se, mihin uskontoon he kuuluivat. – – Lasten läsnäoloprosentti oli alhaisin (18 %) niissä uskonyhteisöissä, jotka ovat monien tarkkailijoiden mielestä osa valtavirtausta, esimerkiksi anglikaanisessa ja yhdistyneessä kirkossa.” Katoliset lapset suoriutuivat hieman paremmin. Heistä 22 prosenttia oli viikoittain läsnä. Muslimilapsista osallistui viikoittain islamilaisten hartaustilaisuuteen 44 prosenttia, mutta ”tutkimusta edeltäneenä vuonna heidän keskuudessaan oli myös korkein poissaoloprosentti (39 %)”.

Varoitus kävelytuolista

Kävelytuolin käyttö voi hidastaa lapsen fyysistä ja henkistä kehitystä, kertoo lontoolainen Independent-lehti. New Yorkin valtionyliopiston tiedemiehet havaitsivat, että kävelytuolit, joiden etupuolella on pöytä, estävät lasta näkemästä jalkojaan ja koskemasta ympärillä oleviin esineisiin. Kävelytuolia käyttävien lasten havaittiin oppivan istumaan pystysuorassa, ryömimään ja kävelemään viisi viikkoa myöhemmin kuin niiden lasten, jotka eivät olleet käyttäneet kävelytuolia lainkaan. Tutkimus paljasti lisäksi, että vuosittain joka toinen kävelytuolia käyttävä lapsi loukkaa itsensä esimerkiksi putoamalla portailta, kaatumalla tuleen tai vain kellahtamalla kumoon. Tri Denise Kendrick britannialaisen Nottinghamin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta sanoo: ”Kävelytuolit ovat vaarallisia. Ne näyttävät pikemmin täyttävän vanhempien tarpeita antamalla lapsille puuhaa kuin hyödyttävän lasta.”

Mausteet tappavat bakteereja

Vuonna 1996 puhkesi Britanniassa maailman pahin ruokamyrkytysepidemia, johon kuoli 18 ihmistä. Sen aiheutti saastuneessa lihassa ollut E. coli O157 -bakteeri. The Independent -lehden mukaan tiedemiehet saivat äskettäin selville, että kun pastöroimattomaan omenamehuun lisättiin kanelia, bakteereista kuoli kolmessa päivässä 99,5 prosenttia. Tiedemiehet lisäsivät mausteita myös raakaan lihaan ja makkaraan ja havaitsivat, että E. coli O157 -bakteereja tappoivat tehokkaimmin kaneli, mausteneilikka ja valkosipuli. Tutkijat ajattelevat, että nämä mausteet voisivat tuhota tehokkaasti myös muita bakteereja, muun muassa salmonella- ja kampylobakteereja.

Brittien henkilökohtaiset velat

Lontoolainen The Times -lehti kertoo, että People’s Bankin julkaisemien tietojen mukaan briteillä on maksettavana biljoonan markan edestä henkilökohtaisia lainoja, luottokorttimaksuja ja osamaksuostoksia ja he maksavat korkoja vuosittain 32 miljardia markkaa. Yli kolmasosalla väestöstä on jonkinlaisia vakuudettomia lainoja, keskimäärin noin 60000 markkaa henkeä kohti. Luottokorttiostot kaksinkertaistuivat Britanniassa erään kolmivuotisen jakson aikana ja kasvoivat vuonna 1998 noin 680 miljardiin markkaan. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että vain 13 prosenttia pelkää velkojen riistäytyvän hallinnasta. People’s Bank kertoo, että joka viides myönsi ottavansa lainaa ”voidakseen ylläpitää elämäntyyliään”.

Vastoin naisen tahtoa

Saksalainen Psychologie Heute -lehti kertoo tutkimuksesta, johon osallistui 304 nuorta naista. Lehden mukaan lähes joka neljäs heistä sanoi, että heitä oli painostettu jonkinlaiseen sukupuoliseen toimintaan vastoin tahtoaan. Uutisessa sanotaan lisäksi, että yli neljännes naisista kertoi miesten yrittäneen taivuttaa heitä vastentahtoiseen yhdyntään huumeiden ja alkoholin avulla. Lehdessä lisättiin: ”Kun otetaan huomioon miesten yritykset murtaa naisten vastarinta psykologisen painostuksen, huumeiden tai alkoholin avulla, 17–20-vuotiaan naisen mahdollisuudet joutua väkisinmakaamisen uhriksi nousevat reilusti yli 50 prosenttiin.”

 Maailman ensimmäinen pimeän taivaan suojelualue

”Kaupungin valojen loiste ja saastepilvet kätkevät näkymän, jota moni ei nykypäivänä näe koskaan: samettisen yötaivaan kauneuden”, sanotaan kanadalaisessa The Globe and Mail -lehdessä. Tähtitiedetoimittaja Terence Dickinson pahoittelee: ”Ihminen voi kasvaa jopa aikuiseksi asti näkemättä kertaakaan yötaivaan kauneutta.” Esimerkiksi hän kertoo, että kun maanjäristys katkaisi muutamia vuosia sitten sähköt joistakin Kalifornian osista, jotkut asukkaat soittivat poliisille ja kertoivat, että taivaalla näkyi tähdistä ja usvamaisesta vyöstä muodostuva outo ilmiö. Jotta tähdistä kiinnostuneilla kanadalaisilla olisi mahdollisuus nähdä yötaivas kirkkaana ja jotta valosaaste ei olisi juurikaan häiriöksi, Muskokajärvien seudulta Toronton pohjoispuolelta on erotettu parintuhannen hehtaarin suuruinen alue ”pimeän taivaan suojelualueeksi”. Tämä alue, jota sanotaan Torrance Barrensin luonnonsuojelualueeksi, on tiettävästi ensimmäinen pimeän taivaan suojelualue maailmassa.

Uhanalaiset lapset

Lasten kannalta vaarallisimpia paikkoja maailmassa ovat Angola, Sierra Leone ja Afganistan. Yhdistyneiden kansakuntien lastenavun rahaston (Unicef) laatiman raportin mukaan lapsen mahdollisuudet elää 18-vuotiaaksi ovat vähäiset näissä maissa. Sotien, sitkeän köyhyyden sekä HI-viruksen ja aidsin leviämisen vuoksi lasten henki on suuremmassa vaarassa kuin vuosikymmen sitten. Unicefin laatimalla ”lapsen riskiasteikolla”, jossa on asteita 1–100, Angolan asteluku on 96, Sierra Leonen 95 ja Afganistanin 94. Euroopassa taas vastaava luku on keskimäärin 6, kertoo lontoolainen The Times.

Ei ilman televisiota!

Mitä ottaisit mukaan, jos sinun täytyisi olla jonkin aikaa autiolla saarella? Tätä kysyttiin Saksassa 2000 nuorelta. Enemmistölle tärkeimpiä tavaroita olisivat televisio ja radio sekä CD-levyt ja kasetit, kerrotaan Westfälische Rundschau -lehdessä. Toisella sijalla olivat ruoat ja juomat ja kolmannella perheenjäsenet ja ystävät. Muuan 13-vuotias kuvaili omia mieltymyksiään: ”En tulisi toimeen ilman TV:tä.” Vain noin joka kolmas sanoi, että he ottaisivat mukaan myös hyödyllisiä työkaluja, kuten puukon, kuokan ja sahan. Vaivaiset 0,3 prosenttia ottaisi mukaan Raamatun. Nuorin osanottaja, seitsemänvuotias tyttö, sanoi: ”Minä ottaisin mukaan vain äitini. Hänen kanssaan mikään ei voi mennä pieleen.”

Ylisuuria sumopainijoita

Kokonsa vuoksi maailmankuuluiksi tulleiden sumopainijoiden jalat eivät enää tahdo jaksaa kantaa heitä, sanovat japanilaiset urheilufysiologit. New Scientist -tiedelehti kertoo, että loukkaantumiset kaksinkertaistuivat kahdessa ylimmässä sumosarjassa viiden viime vuoden aikana, mikä sai erään fysiologilautakunnan vertaamaan 50 painijan ruumiinpainoa heidän jalkojensa voimakkuuteen. ”Joka neljännellä jalkalihakset eivät olleet riittävän vahvat, jotta ne olisivat kannattaneet kunnolla heidän ruumistaan”, lehdessä sanotaan. Vuosina 1974–99 huippuluokan sumopainijoiden keskipaino nousi 126 kilosta 156 kiloon. ”Tämä johtuu osittain siitä, että japanilaisten keskipaino on yleisesti kasvanut”, sanoo sumokommentaattori Doreen Simmonds. Suurempi paino ei kuitenkaan välttämättä paranna suorituskykyä. ”Ihanteellinen sumovartalo on päärynän muotoinen”, sanoo Simmonds. ”Matala lantio, massiiviset reidet, pohkeet kuin tammea.”

Isät ja tyttäret

Kanadan terveysministeriön äskettäin tekemässä tutkimuksessa, johon osallistui 2500 teini-ikäistä, kävi ilmi, että isien ja lasten, varsinkin tyttärien, välillä on viestintäkuilu, kertoo Globe and Mail -lehti. Vain 33 prosenttia 15- ja 16-vuotiaista tytöistä oli sitä mieltä, että heidän on ”helppo tai hyvin helppo puhua isänsä kanssa heitä vaivaavista asioista”, kun taas poikien keskuudessa vastaava luku oli 51 prosenttia. Silti ”tytöt yleensä arvostavat suuresti isiään ja tarvitsevat heidän tukeaan”, lehti kertoo. Queenin yliopiston professori Alan King myöntää, että ”isien on vaikea puhua lastensa kanssa, varsinkin nuoruusiän kuohuvina varhaisvuosina”, jolloin monet isät eivät ota esiin sukupuoliasioita ja riskialtista käyttäytymistä. Hän kuitenkin kehottaa isiä vastaamaan haasteeseen, etenkin siksi, että monilla äideillä on nykyään vähemmän aikaa lapsilleen kuin ennen.