Nuoret kysyvät:

Vastuutaan pakenevat isät – voivatko he tosiaan paeta sitä?

”Kun hän kertoi odottavansa lastani, olin järkyttynyt. Kuka lapsesta huolehtisi? Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia elättää perhettä. Teki mieli juosta pakoon.” (Jim) *

”JOKA vuosi lähes miljoona [amerikkalaista] teini-ikäistä naista – – tulee raskaaksi”, kerrotaan Alan Guttmacherin instituutin raportissa. Peräti ”78 prosenttia teini-ikäisten lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella”. Suomessa vastaava luku on runsaat 30 prosenttia.

Ennen vanhaan miehet pitivät velvollisuutenaan kantaa vastuu siittämistään lapsista. Mutta kuten kirjassa Teenage Fathers sanotaan, ”avioliiton ulkopuoliseen raskauteen ei enää liity sitä häpeää ja nöyryytystä, jota se aiheutti” ennen. Joissakin piireissä nuoret voivat pitää lapsen siittämistä jopa statussymbolina! Silti vain harvat nuoret miehet sitoutuvat lapsiinsa pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa monet lähtevät omille teilleen – he pakenevat. *

Voiko nuori mies kuitenkaan välttää kokonaan moraalittoman käytöksen seuraukset? Raamatun mukaan ei voi. Siinä varoitetaan: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7.) Kuten kohta näemme, sukupuolisesta moraalittomuudesta on usein elinikäisiä seurauksia sekä tytöille että pojille. Nuoret voivat säästyä niiltä noudattamalla Raamatun yksiselitteistä neuvoa karttaa sukupuolista moraalittomuutta.

Jättäminen ei helppoa

Lapsen huoltaminen merkitsee ajan, rahan ja oman vapauden uhraamista. Kirjassa Young Unwed Fathers sanotaan: ”Jotkut nuoret miehet eivät ole kiinnostuneita ’huolehtimaan toisesta’ silloin kun se merkitsee kukkaron nyörien kiristämistä.” Monet maksavat kuitenkin kovan hinnan itsekkyydestään. Ensinnäkin tuomioistuimet ja lainsäätäjät ovat monissa maissa alkaneet suhtautua entistä tiukemmin miehiin, jotka eivät tue lapsiaan rahallisesti. Kun isyys on vahvistettu virallisesti, nuorilta isiltä voidaan vaatia elatusmaksuja vuosikausia, ja syystäkin. Monet joutuvat jättämään koulunkäynnin tai tekemään huonopalkkaista työtä saadakseen nämä velvoitteet hoidettua. ”Mitä nuorempi isä, sitä  vähemmän koulutusta hän ehtii hankkia”, sanotaan kirjassa School-Age Pregnancy and Parenthood. Jos elatusmaksuja ei pysty suorittamaan, saattaa syntyä valtavia velkoja.

Eivät tietenkään kaikki nuoret miehet suhtaudu jälkeläisiinsä tunteettomasti. Monilla on aluksi hyvät aikomukset. Erään tutkimuksen mukaan kolme neljästä teini-isästä kävi katsomassa lastaan sairaalassa. Silti ei kestä kauan, ennen kuin suurin osa heistä tuntee velvollisuuksien taakan liian raskaaksi.

Monet joutuvat huomaamaan, ettei heillä yksinkertaisesti riitä taito tai kokemus sopivan työpaikan saamiseksi. Kykenemättömyys antaa taloudellista tukea synnyttää häpeän tunteen, jonka vuoksi he aikanaan jättävät lapsensa. Omatunto voi kuitenkin vaivata nuortamiestä vielä vuosia sen jälkeen. Eräs nuori isä tunnusti: ”Joskus mietin, miten pojalleni on käynyt. – – Minua kaduttaa, että jätin hänet, mutta nyt olen menettänyt hänet. Ehkä hän vielä jonain päivänä löytää minut.”

Lapsille koituva vahinko

Vastuutaan paenneet isät joutuvat ehkä kamppailemaan voimakkaiden häpeän tunteiden kanssa myös sen takia, millaista vahinkoa he ovat aiheuttaneet omalle lapselleen. Lapsi tarvitsee loppujen lopuksi sekä äidin että isän, kuten Raamattu osoittaa (2. Mooseksen kirja 20:12; Sananlaskut 1:8, 9). Kun mies hylkää lapsensa, hän altistaa jälkeläisensä monenlaisille ongelmille. Yhdysvaltain terveysministeriön raportissa kerrotaan: ”Yksinhuoltajaäitien pikkulapset menestyvät yleensä huonommin verbaalisia ja matemaattisia taitoja mittaavissa testeissä. Noin 7–10-vuotiaina yksinhuoltajien lapset saavat huonompia arvosanoja, heillä on enemmän käyttäytymishäiriöitä ja heille tulee useammin kroonisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Yksinhuoltajaäidin kanssa kasvaneilla murrosikäisillä ja nuorilla aikuisilla on suurempi riski tulla raskaaksi, keskeyttää koulunkäynti, saada vankeustuomio ja jäädä vaille työ- ja opiskelupaikkaa.”

Atlantic Monthly -lehti päättelee: ”Sosiaalitieteiden alalta saadaan jatkuvasti lisää todisteita siitä, että avioerolapset ja aviottomat lapset ovat huonommassa asemassa kuin ehjissä perheissä kasvavat lapset useissa hyvinvointia mittaavissa seikoissa. Yksinhuoltajien lapset ovat kuusi kertaa todennäköisemmin köyhiä. He myös pysyvät köyhinä todennäköisemmin.”

On hyvä pitää mielessä, että edellä mainitut riskit perustuvat ryhmiä koskeviin tilastotutkimuksiin eivätkä välttämättä sovellu yksilöihin. Monista lapsista tulee hyviä, tasapainoisia aikuisia epäedullisesta perhetaustasta huolimatta. Siitä huolimatta syyllisyydentunteet voivat painaa raskaasti nuortamiestä, joka on hylännyt lapsensa. ”Pelkään, että olen – – [pilannut] hänen elämänsä lopullisesti”, sanoo muuan naimaton isä (Teenage Fathers).

Tukeminen haasteellista

Kaikki nuoret isät eivät pakene. Jotkut heistä tuntevat asiaankuuluvaa moraalista vastuuta lapsistaan ja haluavat vilpittömästi auttaa heidän kasvatuksessaan. Usein se on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Ensinnäkin naimattomalla isällä ei kenties ole paljon laillisia oikeuksia, minkä vuoksi tyttö vanhempineen voi päättää siitä, kuinka paljon – tai vähän – isä saa nähdä lastaan. ”Se on jatkuvaa taiteilua, jotta olisi jotain sananvaltaa lasta koskevissa asioissa”, sanoo johdannossa lainattu Jim. Tyttö saattaa tehdä ratkaisuja, joita nuori isä ei missään nimessä hyväksyisi; lapsi voidaan esimerkiksi antaa adoptoitavaksi tai jopa abortoida. * ”Minun on vaikea antaa heidän luovuttaa häntä jollekin vieraalle”, suree muuan nuori isä, ”mutta ei minulla taida olla paljon vaihtoehtoja.”

Jotkut nuoretmiehet tarjoutuvat menemään naimisiin lapsensa äidin kanssa. * Avioliitto  tietysti säästäisi tyttöä joiltakin hankalilta tilanteilta ja lapsi saisi kasvaa kahden vanhemman hoivissa. Sopimattomasta käytöksestään huolimatta nuoret saattavat jopa rakastaa toisiaan vilpittömästi. Mutta suvunjatkamiskyky ei vielä tee pojasta henkisesti ja tunneperäisesti kypsää aviomiestä ja isää. Se ei liioin merkitse sitä, että hän pystyisi elättämään vaimonsa ja lapsensa. Tutkimusten perusteella raskauden vuoksi solmitut avioliitot jäävät yleensä lyhytikäisiksi. Naimisiin kiirehtiminen ei siksi ole aina viisas ratkaisu.

Monet nuoretmiehet ovat valmiita tukemaan lapsiaan taloudellisesti, mikä on aivan oikein. Kuten jo mainittiin, nuorelta isältä vaaditaan todellista päättäväisyyttä, jotta hän pystyisi antamaan tukea koko tuon pitkän ajan – ehkä 18 vuotta tai pitempäänkin! Se voi kuitenkin auttaa äitiä ja lasta tulemaan paremmin toimeen.

Entä osallistuminen lapsen kasvatukseen? Sekin voi osoittautua vaikeaksi. Joskus nuorten vanhemmat pelkäävät sukupuolisuhteiden jatkuvan ja yrittävät siksi estää – tai jopa kieltää – parin tapaamiset. Tyttö itse saattaa päättää, ettei lapsi saa luoda siteitä mieheen, joka ei ole tytön aviomies. Jos isän sallitaan tavata lastaan säännöllisesti, perheiden on joka tapauksessa viisasta ehkäistä sopimattoman käytöksen jatkuminen huolehtimalla siitä, että tapaamisia valvotaan kunnolla.

Päästäkseen lähemmäksi lapsiaan jotkut naimattomat isät ovat opetelleet lastenhoidon perusasioita: he kylvettävät ja syöttävät lapsiaan tai lukevat heille. Nuorimies, joka on oppinut tuntemaan Raamatun normeja, voi jopa yrittää opettaa lapselleen Jumalan sanan periaatteita (Efesolaisille 6:4). Mutta vaikka on epäilemättä tyhjää parempi, että lapsi saa edes jossain määrin isällistä rakkautta ja huomiota, se ei yksinkertaisesti ole samaa kuin jos isä olisi paikalla joka päivä. Ja jos lapsen äiti joskus menee naimisiin, nuori isä joutuu avuttomana katselemaan sivusta, kun toinen mies ryhtyy kasvattamaan hänen lastaan.

On siis selvää, että lapsen siittäminen avioliiton ulkopuolella tuo paljon murheita ja vaikeuksia sekä vanhemmille että lapselle. Käytännön ongelmien lisäksi ihminen voi menettää Jehova Jumalan suosion, sillä Hän tuomitsee luvattomat sukupuolisuhteet (1. Tessalonikalaisille 4:3). Vaikka teiniraskauden kaltaisen vaikean tilanteen pystyy ehkä kääntämään parhain päin, pitäisi olla selvää, että kaikkein parasta on jo alun alkaen välttää moraalitonta käytöstä. Eräs nuori isä myöntää: ”Kun on kerran tullut aviottoman lapsen isäksi, elämä ei koskaan enää palaa entiselleen.” Nuori isä voi joutua kantamaan harha-askeleensa seurauksia lopun elämäänsä (Galatalaisille 6:8). Raamattu on jälleen kerran osoittautunut viisaaksi neuvonantajaksi sanoessaan: ”Paetkaa haureutta.” (1. Korinttilaisille 6:18.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

Kaikkein parasta on jo alun alkaen välttää moraalitonta käytöstä