Epidauroksen teatteri – koskemattomana halki vuosisatojen

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KREIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

PIDÄTKÖ teatterista? Onko sinusta hauskaa seurata hyvää komediaa ja nauraa makeasti sen käänteille? Tunnetko saavasi henkistä virkistystä tai jopa ymmärrystä syvällisestä draamasta, joka liikuttaa tunteitasi tai opettaa sinulle jotakin ihmisluonnosta? Silloin sinua saattaa kiinnostaa Epidauroksen teatteri. Se liittyy läheisesti näyttämötaiteen syntyyn antiikin Kreikassa.

Toisella vuosisadalla elänyt kreikkalainen matkakirjailija Pausanias kirjoitti, että Epidauroksessa sijaitsi antiikin maailman merkittävin teatteri. Vaikka roomalaiset teatterit olivat loisteliaampia ja komeampia, yksikään arkkitehti ei hänen mielestään yltänyt töissään Epidauroksen teatterin kauneuden ja sopusointuisuuden tasolle.

Parhaiten säilynyt

Epidauroksen pikkukylä sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Korintista etelään. Se oli 2500 vuotta sitten tärkeä kaupallinen ja uskonnollinen keskus.

Myöhempinä aikoina pehmeästi kumpuilevat rinteet, pellot ja oliivipuulehdot eivät vihjanneetkaan siihen, että täällä olisi joskus ollut suuri teatteri. Mutta 1800-luvulla elänyt huomattava kreikkalainen arkeologi Panagís Kavadías oli varma, että nuo kukkulat kätkivät sisäänsä salaisuuden. Edellä mainittu Pausaniaan kuvaus oli herättänyt hänen uteliaisuutensa, ja hän uskoi lujasti löytävänsä tuon tuiki tavallisen maiseman kätköistä suurenmoisen teatterin. Ja niin tapahtuikin keväällä 1881.

Kuuden vuoden heltymättömän työn  jälkeen Kavadíaksen kaivauksista tuli päivänvaloon vaikuttava, lähes koskemattomana pysynyt teatteri. Arkeologien mukaan sen rakensi noin vuonna 330 eaa. Polykleitos nuorempi, läheisestä Argoksen kaupungista kotoisin ollut merkittävä kuvanveistäjä ja arkkitehti. Nykyään elävä arkkitehti Mános Perrákis heijastelee tutkijoiden yleistä mielipidettä sanoessaan Epidaurosta ”kuuluisimmaksi ja parhaiten säilyneeksi kreikkalaiseksi teatteriksi”.

Teatterin löytyminen on ollut tärkeää sekä arkeologeille että arkkitehdeille. Useimmat jäljellä olevista antiikin teattereista ovat osittain tuhoutuneet tai niitä on muutettu, mutta Epidauroksen teatteri säilyi koskemattomana halki vuosisatojen, koska sen suojana oli runsaat kuusi metriä maata.

Turistit voivat nykyään erottaa hyvin selvästi teatterin perusosat. Kapea marmoriliuska ympäröi orkhestraa, tanssille ja kuorolle varattua tasaista, pyöreää aluetta. Sen lattiana on kovaksi tallattu maa, ja sen keskellä on alttari. Orkhestran takana oli rakennus nimeltä skene, josta on jäljellä vain perustukset. Alun perin näyttelijät esiintyivät orkhestrassa ja kulisseina oli maalattuja paneeleita, jotka oli kiinnitetty kääntyviin, kolmisivuisiin kehyksiin skenen edustalle. Myöhemmin näyttelijät jättivät orkhestran kuorolle ja alkoivat esiintyä skenessä, ja kulissit siirrettiin skenen seinille.

Alkuperäiseen Epidauroksen teatteriin mahtui kuusituhatta katsojaa. Toisella vuosisadalla eaa. yläkatsomoa jatkettiin 21 rivin verran, jolloin istumapaikkoja oli kaikkiaan runsaat 13000. Arvohenkilöille varatut eturivin istuimet erosivat muista penkeistä siten, että ne oli tehty punertavasta kivestä ja niissä oli selkänoja.

Hämmästyttävä akustiikka

Epidauroksen teatteri on kuulu loistavasta akustiikastaan. ”Pieninkin ääni – syvä henkäys tai paperinpalasen repäisy – kuuluu selvästi viimeisille penkkiriveille asti”, sanoo arkeologian professori S. E. E. Iakovídis.

Käydessään katsomassa tuota teatteria monet turistit haluavat mennä seisomaan orkhestran keskelle ja lausua runoja, laulaa lauluja tai kuiskata jotakin ystävilleen, jotka istuvat kaukana ylimmillä penkkiriveillä. Äänen kantautuminen kirkkaana joka puolelle suurta katsomoa tekee heihin vaikutuksen.

Erinomainen akustiikka perustuu teatterin puolipyöreään muotoon. Tulee mieleen, miten Jeesus piti puheita suurille ihmisjoukoille luonnon amfiteattereissa – usein rinteillä – jotta jokainen kuulisi hänen sanansa selvästi (Matteus 5:1, 2; 13:1, 2).

Lisäksi katsomon jyrkkyys lyhentää näyttämön ja ylimpien rivien välistä etäisyyttä. Ääni ei juurikaan ehdi heiketä matkalla.

Hyvään akustiikkaan vaikuttaa myös se, että rivit ovat sopivan matkan päässä toisistaan. Sen ansiosta ääni leviää joka puolelle yhtä kuuluvana ja selvänä. Muita kuuluvuutta edistäviä seikkoja ovat äänen heijastuminen orkhestran kovasta, tiiviistä pohjasta ja penkkiriveistä, rakennusaineena käytetyn marmorin korkealaatuisuus, rauhallinen ympäristö sekä jatkuva tuulenvire orkhestrasta katsomoon.

 Teatteri näytelmien esityspaikkana

Koska antiikin kreikkalaiset rakensivat täällä Epidauroksessa ja muualla sijaitsevat teatterit äärimmäisen huolellisesti ja taitavasti, näytelmiä oli helppo katsella ja kuunnella. Ne juonsivat juurensa hedelmällisyysjuhlista, joita vietettiin viljan- ja viininkorjuun yhteydessä ja joissa tuotiin esiin kuolemaan ja elämän uusiutumiseen liittyviä näkemyksiä. Nuo riehakkaat, hekumalliset juhlat järjestettiin Dionysoksen, mytologisen viinin ja hedelmällisyyden jumalan, kunniaksi. Sen lisäksi, että esityksissä ylistettiin mytologisia jumalia, niissä esitettiin usein jokin tarina. Ajan mittaan kehittyi kolme kertomuslajia: tragedia, komedia ja satyyrinäytelmä. Kaupungin korkeimmat virkamiehet tajusivat noiden juhlien suosion ja tukivat niitä saadakseen lisää poliittista valtaa.

Vähitellen Dionysoksen juhlien vaikutus näytelmiin ja hillittömien esitysten valta-asema heikkenivät. Etsiessään uusia teemoja 400-luvulla eaa. eläneet juhlitut näytelmäkirjailijat, kuten Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, kääntyivät Kreikan historian ja mytologian puoleen. Näytelmien laaja, kasvava suosio loi tarpeen rakentaa sellaisia suuria teattereita kuin on Epidauroksessa. Ja jotta yleisö kuulisi joka sanan – myös monet kekseliäät sanaleikit ja sukkeluudet – teatterit oli rakennettava erittäin huolellisesti ja taitavasti.

Jokaiseen näytelmään tarvittiin kuoro (tavallisesti 10–15 henkeä) ja näyttelijöitä (korkeintaan kolme puhuvaa henkilöä kussakin kohtauksessa). Näyttelijöitä kutsuttiin nimellä hy·po·kri·taiʹ ’ne jotka vastaavat kuorolle’. Ajan myötä termiä alettiin käyttää kuvaannollisessa merkityksessä sellaisesta ihmisestä, joka yritti pettää toisia tai teeskennellä. Matteuksen evankeliumissa tuota sanaa käytetään Jeesuksen ajan petollisista kirjanoppineista ja fariseuksista (Matteus 23:13).

Epidauros ja antiikin draama nykyään

Antiikin näytelmiä on alettu esittää uudelleen Epidauroksessa ja muualla Kreikassa. Ennen 1900-luvun alkua niistä ja varsinkin tragedioista olivat kiinnostuneita vain tutkijat. Mutta vuodesta 1932 lähtien, jolloin perustettiin Kreikan kansallisteatteri, antiikin näytelmäkirjailijoiden tekstejä on käännetty nykykreikaksi.

Epidaurian näytelmäfestivaali on järjestetty vuosittain vuodesta 1954 asti. Teatteri ottaa vastaan joka kesä monia kreikkalaisia ja ulkomaisia seurueita, jotka esittävät noita muinaisia näytelmiä. Tuhannet turistit ja teatterin ystävät tulevat katsomaan lähes 2500 vuotta sitten kirjoitettujen näytelmien uusia esityksiä.

Kun siis seuraavan kerran tulet Kreikkaan, pistäydy samalla Epidauroksessa. Nähtyäsi sen vaikuttavan teatterin voit hyvinkin tulla samaan tulokseen kuin Pausanias: yksikään arkkitehti ei yllä töissään Epidauroksen teatterin kauneuden ja sopusointuisuuden tasolle.

[Tekstiruutu s. 13]

Teatteri ja varhaiskristityt

”Meistä on tullut teatterinäytelmä maailmalle ja enkeleille ja ihmisille”, kirjoitti apostoli Paavali Korintin kristityille, jotka asuivat lähellä Epidaurosta (1. Korinttilaisille 4:9; Heprealaisille 10:33). Hän tarkoitti sitä, että häväistysten ja vainojen vuoksi he olivat aivan kuin näyttämöllä koko maailmankaikkeuden katseltavina. Teatteriesitykset olivat Paavalin päivinä suosittua ajanvietettä. Varhaiskristittyjä kuitenkin varoitettiin moraalittomuudesta ja raa’asta väkivallasta, jotka usein kuuluivat tuon ajan esityksiin (Efesolaisille 5:3–5). Joskus kristityt itse vietiin väkipakolla roomalaisiin teattereihin tai areenoille katsojien viihdykkeeksi ja jopa petojen uhreiksi.

[Kuvat s. 12]

Sofokles

Aiskhylos

Euripides

[Lähdemerkintä]

Kreikkalaiset näytelmäkirjailijat: Musei Capitolini, Roma

[Kuvan lähdemerkintä s. 11]

GNTO