Peukalokyydillä matkustamisen vaarat

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN AUSTRALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

Oli kuuma kesäpäivä vuonna 1990. Reppuselkäinen 24-vuotias britti Paul Onions pyysi peukalokyytiä Humen valtatiellä Sydneyn eteläpuolella Australiassa. Hän oli kiitollinen, kun muuan autoilija tarjoutui ottamaan hänet kyytiin. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että tarjouksen vastaanottaminen maksaisi hänelle melkein hänen elämänsä. *

TIETÄMÄTTÖMÄNÄ vaarasta Paul istahti auton etupenkille ja alkoi rupatella kuljettajan kanssa. Vähän ajan kuluttua hyväntahtoiselta vaikuttanut kuljettaja muuttui aggressiiviseksi ja riidanhaluiseksi. Sitten hän sanoi haluavansa ottaa joitakin kasetteja penkin alta ja ajoi tien sivuun. Hän ei ottanutkaan esiin kasetteja vaan aseen – ja tähtäsi sillä suoraan Paulin rintaan.

Paul ei noudattanut kuljettajan käskyä pysyä paikoillaan vaan avasi nopeasti turvavyönsä, syöksyi ulos autosta ja alkoi juosta tietä pitkin, minkä jaloistaan pääsi. Kuljettaja lähti ajamaan häntä juosten takaa muiden autoilijoiden silmien edessä. Lopulta hän sai hänet kiinni, tarttui hänen T-paitaansa ja kaatoi hänet maahan. Paul riistäytyi vapaaksi, juoksi erään vastaantulevan auton eteen ja pakotti pelästyneen kuljettajan, lapsia kyyditsevän äidin, pysähtymään. Paulin hartaasta pyynnöstä nainen otti hänet kyytiin, käänsi autonsa keskikaistan yli ja kiisi tiehensä. Paulia uhannut mies tunnistettiin myöhemmin sarjamurhaajaksi, joka oli riistänyt hengen seitsemältä peukalokyytiläiseltä. Jotkut heistä olivat olleet matkalla kaksittain.

Miksi nämä uhrit olivat tuntuneet murhaajasta houkuttelevilta kohteilta?  Oikeudenkäynnissä tuomari sanoi: ”Kaikki uhrit olivat nuoria, 19–22-vuotiaita. He kaikki matkustivat kaukana kotoa, mistä saattoi päätellä, että heitä ei todennäköisesti kaivattaisi pitkään aikaan, jos heille sattuisi jotain.”

Liikkumisen vapaus

Ulkomaanmatkat ovat nykyään mahdollisia paljon useammille ihmisille kuin muutama vuosi sitten. Esimerkiksi erään viisivuotisen jakson aikana Aasiassa käyneiden australialaisten määrä enemmän kuin kaksinkertaistui. Lentokoneisiin, jotka ovat lähdössä kaukaisiin paikkoihin, nousee joukoittain nuoria aikuisia ja teini-ikäisiä, jotka hakevat elämyksiä tai seikkailuja. Moni heistä aikoo matkustaa peukalokyydillä pitääkseen matkakulunsa mahdollisimman pieninä. Valitettavasti peukalokyydillä matkustaminen ei monissa osissa maailmaa ole enää mielenkiintoinen ja suhteellisen turvallinen tapa matkustaa, sen enempää peukalokyytiläisille kuin heitä kyyditsevillekään.

Myönteinen asenne ja palava halu matkustaa eivät yksinkertaisesti voi korvata tervettä järkeä ja käytännöllistä viisautta. ”Koska nuorilla on kiihkeä halu matkustaa, he lähtevät matkaan yleensä huonosti valmistautuneina eikä heillä ole selvää käsitystä vaaroista tai vastuistaan”, sanotaan kirjasessa, joka on suunnattu kadonneita lapsia etsiville perheille.

Kirjanen lisää: ”Niitä, jotka ovat ryhmä- tai liikematkalla tai jotka seuraavat hyvin suunniteltua matkareittiä, katoaa harvoin. Useimmat niistä, jotka todetaan lopulta kadonneiksi niin Australiassa kuin muuallakin, näyttävät olevan sellaisia, jotka matkustavat halvalla reppu selässä.”

Joitakuita kiehtoo matkustaa ilman reittisuunnitelmaa, koska he eivät halua kahlehtia itseään, mutta tällä tavalla ihminen voi joutua helpommin vaikeuksiin, matkustipa hän peukalokyydillä tai ei. Kun sukulaiset ja ystävät eivät ole selvillä matkailijan olinpaikasta, heistä ei juuri ole apua hätätilanteessa. Entäpä jos hän esimerkiksi joutuu tajuttomana sairaalaan eikä kotona tiedetä, missä hän on?

Yhteydenpito

Brittitoimittaja Richard Shears kertoo kirjassaan Highway to Nowhere seitsemästä kadonneesta peukalokyytiläisestä, jotka ”yhtäkkiä lakkasivat olemasta yhteydessä perheeseensä ja ystäviinsä”. Luonnollisesti omaiset eivät ehkä aluksi tiedä, onko heidän sukulaisensa hävinnyt vai onko vain kyse siitä, että hän ei pidä yhteyttä. He saattavat siksi olla haluttomia ilmoittamaan viranomaisille, jos matkailijasta ei kuulu mitään.

Yhden peukalokyydillä matkustaneen nuoren naisen ja hänen vanhempiensa väliset puhelinkeskustelut katkesivat usein, koska häneltä loppuivat kolikot. Hänen vanhempansa kehottavat jälkiviisaina muita vanhempia huolehtimaan siitä, että lapsilla on puhelinkortti tai että nämä voivat jollain muulla tavalla soittaa kotiin. Vaikka tämä ei ehkä olisikaan pelastanut naisen elämää, säännöllinen yhteydenpito voi auttaa matkalla olijaa välttämään pienemmät vaikeudet tai ainakin selviytymään niistä.

Seitsemän surmansa saanutta peukalokyytiläistä ovat saattaneet lukea matkaoppaista, että Australia on maailman turvallisimpia maita matkustaa peukalokyydillä. Mutta jälleen kerran kävi ilmi, että vaikka näin matkustettaisiin kaksittainkin ja hyvin ”turvallisessakin” maassa, se on tyhmänrohkeaa.

[Alaviite]

[Kuva s. 27]

Vanhemmat voivat säästyä tarpeettomalta huolelta, mikäli he huolehtivat siitä, että lapsilla on puhelinkortti tai että nämä voivat jollain muulla tavalla soittaa kotiin