Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kahden joen tarina

Kahden joen tarina

Kahden joen tarina

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN INTIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

Etu-Intian niemimaan keskeisinä valtasuonina kaksi jokea antaa elannon sadoille miljoonille ihmisille. Ne saavat alkunsa samoilta seuduilta maailman korkeimpien vuorijonojen jäätiköiltä ja virtaavat mahtavina pääasiassa kahden maan halki yli 2400 kilometrin matkan. Ne laskevat kahteen eri mereen. Kumpikin joki oli erään muinaiskulttuurin kehto. Kumpikin näki suuren uskonnon synnyn. Kumpaakin arvostetaan antiensa tähden, ja toista palvotaan vielä nykyäänkin. Minkä nimisiä nämä virrat ovat? Toinen on Indus ja toinen Ganges, joka tunnetaan täällä Intiassa Gangana.

IHMISET tarvitsevat vettä elääkseen ja menestyäkseen, ja siksi varhaiset kulttuurit syntyivät jokien varsille. Toisinaan joet personoitiin jumaliksi ja jumalattariksi, ja siksi niiden varhaishistoria saattaa olla mytologian verhoama. Juuri näin on asianlaita Induksen ja Gangesin – Ganga Man eli äiti Gangesin – tapauksessa.

Sekä hinduille että buddhalaisille Tiibetissä sijaitseva 6714 metriä korkea Kailasvuori ja sen lähellä oleva Manasarowarjärvi ovat jumalten olinpaikkoja. Pitkän aikaa uskottiin, että järvestä lähti neljä suurta jokea eläinten suusta. Leijonajoki oli Indus, ja riikinkukkojoki oli Ganges.

Tiibetiläiset suhtautuivat karsaasti ulkomaisiin tutkimusmatkailijoihin, mutta vuonna 1811 Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa toiminut englantilainen eläinlääkäri matkusti maan halki erilaisissa valepuvuissa. Hän raportoi, ettei Manasarowarjärvestä lähtenyt yhtään jokea, vaikka siihen kyllä laski vuorilta joitakin jokia. Induksen ja Gangesin alkulähteet löydettiin vasta 1900-luvun alkupuolella. Indus saa alkunsa Tiibetistä Himalajan pohjoispuolelta, ja Ganges syntyy jääluolassa Himalajan rinteillä Pohjois-Intiassa.

Muinaiskulttuurien kehto

Etu-Intian niemimaan varhaisimmat asukkaat tulivat Induksen laaksoon ilmeisesti lännestä. Arkeologit ovat löytäneet laaksosta korkeakulttuurin jälkeensä jättämiä raunioita muun muassa Harappasta ja Mohenjo-Darosta. Löydöt muuttivat 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä sitä käsitystä, että Intian varhaiset asuttajat olisivat olleet alkukantaisia paimentolaisheimoja. Induksen kulttuuri oli runsaat neljätuhatta vuotta sitten Mesopotamian kulttuurin veroinen, ellei kehittyneempikin. Kaupunkimaisesta korkeakulttuurista kertovat viivasuoraan kulkevat kadut, monikerroksiset asuintalot, nerokas viemäri- ja puhdistuskaivojärjestelmä, valtavat vilja-aitat, temppelit ja rituaalista puhdistautumista varten rakennetut kylpylät. On myös havaittu merkkejä kauppayhteyksistä Mesopotamiaan ja Lähi-itään; Indus tarjoaa reitin satojen kilometrien päästä sisämaasta Arabianmerelle.

Vuosisatojen varrella sattuneet luonnononnettomuudet – ehkäpä maanjäristykset tai suuret tulvat – näyttävät heikentäneen tuota Induksen laakson kaupunkimaista kulttuuria. Kun Keski-Aasiasta tunkeutui maahan aalloittain paimentolaisheimoja, joista yleensä puhutaan arjalaisina, kaupunkien asukkaista ei enää ollut niille vastukseksi. Suurin osa heistä ajettiin joelta pois, ja tuo Induksen varrella kehittynyt muinaiskulttuuri siirtyi Etelä-Intiaan, missä noilta ajoilta polveutuvat dravidakansat nykyään muodostavat yhden Intian suurimmista etnisistä ryhmistä.

Edetessään Intian läpi itään päin jotkin arjalaisheimot tulivat Gangesin tasangoille ja alkoivat asettua sinne. Näin niemimaan pohjoisosaan kehittyi oma arjalainen kulttuurinsa, joka keskittyi ensisijaisesti Gangesin varrelle ja on pysynyt pääosin samoilla seuduilla nykyaikaan asti.

Kaksi jokea ja kaksi uskontoa

Arkeologiset löydöt osoittavat, että Induksen laaksossa ja Mesopotamiassa harjoitetuissa uskonnoissa oli samankaltaisuuksia. Induksen kaupunkien raunioista on löytynyt merkkejä hindulaisuudesta, jota pitkään luultiin arjalaisten uskonnoksi. Hindulaisuus syntyi, kun esiarjalaiset ja arjalaiset jumaluudet ja uskonkäsitykset sulautuivat yhteen. Arjalaiset pitivät pyhänä ensin Industa, mutta kun he muuttivat itään ja asettuivat Gangesin rannoille, he alkoivatkin palvoa tätä jokea. Sen varrelle kehittyi vuosisatojen saatossa monia kaupunkeja, muun muassa Hardwar, Allahabad ja Varanasi, ja niissä harjoitettiin hindulaisuutta. Nykyään miljoonat pyhiinvaeltajat kerääntyvät näihin ja muihin vastaaviin keskuksiin kastautuakseen Gangesin vesissä, joilla uskotaan olevan parantava ja puhdistava vaikutus.

Hindulaisuus sai siis alkunsa Induksella, kun taas buddhalaisuuden juuret ovat lähellä Gangesia. Siddhartha Gautama, jota sanotaan Buddhaksi, saarnasi ensimmäisen kerran Sarnathissa lähellä Varanasia. Hänen sanotaan uineen tämän valtavan virran poikki 79-vuotiaana.

Joet nykyään

Joet ovat nykyään vielä tärkeämpiä kuin neljätuhatta vuotta sitten, jolloin ihmiset hakeutuivat Induksen ja Gangesin varteen niiden tarjoamien elinmahdollisuuksien vuoksi. Niitä täytyy säännöstellä tarkoin, jotta ne elättäisivät Intian, Pakistanin ja Bangladeshin valtavat väestöt (ks. karttaa s. 16, 17). Eri maiden välillä on tarvittu sopimuksia, koska nuo virrat kulkevat useamman kuin yhden maan halki. Pakistan on rakentanut muun muassa kolme kilometriä pitkän ja 143 metriä korkean Tarbelan padon keinokastelua varten. Se kuuluu maailman suurimpiin patoihin, ja siinä on 148,5 miljoonaa kuutiometriä täytemaata. Gangesissa oleva Farakkan pato varmistaa, että joessa on riittävästi ja tasaisesti vettä kasvavalle laivaliikenteelle Kalkutan sataman lähellä.

Saastuminen on Gangesilla yhtä suuri ongelma kuin monilla muillakin joilla. Intian hallitus käynnisti vuonna 1984 kunnianhimoisen ohjelman, jossa keskeisellä sijalla ovat likaveden muuttaminen lannoitteeksi tai biokaasuksi, jokeen laskevien viemärien suuntaaminen toisaalle ja kemiallisten jätteiden käsittelylaitosten rakentaminen.

Maapallon jokien palauttaminen alkuperäiseen kauneuteensa ja puhtauteensa on kuitenkin osoittautumassa ongelmaksi, joka ylittää ihmisten kyvyt. Jumala kuitenkin korjaa pian tilanteen. Hänen valtakuntansa alaisuudessa ’joet taputtavat käsiään’, kun koko maapallosta tulee paratiisi (Psalmit 98:8).

[Tekstiruutu/Kartta s. 16, 17]

Mahtava Indus

Induksen alkulähteen sijainti on herättänyt kiistaa, sillä tämä suuri virta muodostuu monista yhteen liittyvistä joista. Se kuitenkin on varmaa, että lähtökohta on korkealla Himalajan vuorilla. Sieltä se lähtee kulkemaan luoteeseen, yhtyy matkalla muihin jokiin ja virtaa 320 kilometriä halki Tiibetin ylängön, ”maailman katon”. Lähestyessään Intian rajaa Ladakhin alueella se puhkaisee itselleen tunnelin vuorten läpi kuluttaen kallioperustaa Himalajan ja Karakorumin vuorijonojen välillä. Intian puolella se laskee lähes 3700 metriä 560 kilometrin matkalla. Pudotuksen aikana se kohisee pohjoiseen päin ja kääntyy sitten jyrkästi Himalajan länsikärjen ympäri, missä siihen yhtyy Gilgit, Hindukušista tuleva suuri joki. Vedet lähtevät nyt virtaamaan kohti etelää Pakistanin halki. Joki tunkeutuu vuorten välistä mutkitellen ja kääntyillen äkisti, saapuu viimein tasangoille ja virtaa edelleen Punjabin läpi. Punjab tarkoittaa ’viittä virtaa’: sen halki kulkee viisi suurta sivujokea – Beas, Sutlej, Ravi, Jhelum ja Chenab – kuin jättimäisen kämmenen auki levitetyt sormet. Ne yhtyvät Indukseen ja laskevat sen mukana lopulta mereen, jolloin Indukselle on kertynyt matkaa majesteettiset 2900 kilometriä.

Kunnioitettu Ganges

Himalajalla satakunta kilometriä Induksen alkulähteistä lounaaseen Ganges aloittaa runsaan 2500 kilometrin matkansa Bengalinlahteen. Sen latvavedet pulppuavat 3870 metrin korkeudessa sijaitsevalta jääkielekkeeltä, joka muistuttaa lehmän suuta, hindiksi Gaumukh, ja muodostavat joen nimeltä Bhagirathi. Devaprayagissa runsaan 200 kilometrin päässä siihen yhtyy Alaknanda. Näistä kahdesta joesta sekä Mandakinista, Dhauligangasta ja Pindarista muodostuu Ganges.

Niemimaalla Ganges virtaa kaakkoon, ja siihen yhtyy muita suuria jokia, kuten Yamunajoki Allahabadin kohdalla Intiassa ja myöhemmin mahtava Brahmaputra Bangladeshissa. Sivujokineen Ganges on kuin viuhka, joka antaa veden neljäsosalle koko Intian alueesta, hedelmällisille Gangesin tasangoille. Näihin jokiin valuu vettä runsaan miljoonan neliökilometrin alueelta, ja niiden varassa yhdellä maailman tiheimmin asutuista alueista elää noin kolmasosa Intian väestöstä, jota on nykyään yli miljardi ihmistä. Bangladeshissa Ganges levenee kuin suureksi järveksi, ja sillä kulkee kaikenlaisia aluksia. Lopuksi se haarautuu useaksi pääjoeksi ja lukemattomiksi pienemmiksi joiksi ja muodostaa maailman suurimpiin kuuluvan suiston.

[Kartta]

(Ks. painettu julkaisu)

Tiibet

PAKISTAN

Indus

Jhelum

Chenab

Sutlej

Harappa

Mohenjo-Daro

INTIA

Ganges

Yamuna

Brahmaputra

Allahabad

Varanasi

Patna

Kalkutta

BANGLADESH

NEPAL

BHUTAN

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuvat]

Hindut kylpevät Gangesissa

[Lähdemerkintä]

Copyright Sean Sprague/Panos Pictures