Apua potilaille

HERKISTYMINEN tavallisille aineille, olipa kyse kölninvedestä tai puhdistusaineista, merkitsee potilaille paitsi terveysongelmaa myös sosiaalista ongelmaa. Ihmiset ovat luonnostaan seurallisia, mutta monikemikaaliyliherkkyys pakottaa monet muuten lämminhenkiset, iloisesta seurasta pitävät ihmiset yksinäiseen elämään. ”Minulla on ollut aiemmin muitakin terveysongelmia”, sanoo Shelly, ”mutta tämä sairaus on pahin kaikista. Vaikeinta on eristyneisyys.”

Valitettavasti monikemikaaliyliherkkyyttä sairastavia potilaita pidetään joskus kummajaisina. Yksi syy siihen on tietysti se, että tämä on hyvin monimutkainen sairaus, johon ei oikein osata vielä suhtautua. Tiedon puute ei kuitenkaan ole mikään peruste suhtautua potilaisiin epäillen. American Family Physician -lehdessä sanotaan: ”Oireet tuottavat potilaille todellisia kärsimyksiä.”

Sen sijaan että tällaisia potilaita katsottaisiin alta kulmain siksi, että heidän sairautensa ei ole selväpiirteinen eikä sitä ymmärretä kunnolla, on viisasta soveltaa Sananlaskujen 18:13:n periaatetta: ”Kun joku vastaa ennen kuin kuulee asian, on se tyhmyyttä hänen taholtaan ja nöyryytys.” Miten paljon parempi onkaan ilmaista samanlaista rakkautta kuin Kristus ilmaisi kaikkia sairaita kohtaan – erotuksetta! Sitä ei tarvitse koskaan katua, toipa lääketiede vielä päivänvaloon mitä tahansa.

Kristuksen mallin mukainen rakkaus

Kristuksen jättämän mallin mukainen rakkaus on kuin timantti, jossa on kauniita viisteitä joka tilanteeseen ja tarpeeseen. Kun ystävämme kärsii monikemikaaliyliherkkyydestä, tällaisen rakkauden tulisi säihkyä myötäelämisen kykyä, niin että asetumme hänen asemaansa. Rakkaus ei myöskään ”etsi omia etujaan”, toisin sanoen se ei  pidä kiinni omista oikeuksistaan. Se asettaa toisten hyvinvoinnin etusijalle. Se auttaa olemaan ’pitkämielinen, peittämään kaiken, uskomaan kaiken ja kestämään kaiken’. Sellainen rakkaus ”ei koskaan häviä”. (1. Korinttilaisille 13:4–8.)

Marylla ei ole monikemikaaliyliherkkyyttä, mutta joillakin hänen ystävillään on. ”Rakastan hajuvesiä”, hän kirjoittaa, ”mutta en käytä niitä silloin kun käyn kemikaaliyliherkkien luona.” Jeesusta jäljitellen hän omalla tavallaan sanoo: ”Minä haluan auttaa.” (Markus 1:41.) Trevorilla puhkesi monikemikaaliyliherkkyys jo pikkulapsena.  Hänen äitinsä kertoo: ”Ihmiset, joiden kanssa olen toiminut, ovat tehneet kaikkensa mukautuakseen poikani tarpeisiin.” Australialainen Joy, joka on Jehovan todistaja ja jolla on vaikea monikemikaaliyliherkkyys, sanoo saavansa rohkaisua ystäviltä ja sukulaisilta, jotka käyvät katsomassa häntä säännöllisesti ja osoittavat ymmärtävänsä hänen ongelmiaan.

Toisaalta potilaiden tulisi yrittää olla kärsivällisiä niitä kohtaan, jotka käyttävät tuoksuja heidän läsnä ollessaan. Edellisessä kirjoituksessa mainittu Ernest sanoi Herätkää!-lehdelle: ”Sairautemme on meille taakka, joka meidän on kannettava. Muillakin ihmisillä on ongelmansa, joten olemme kiitollisia, kun he jaksavat tukea meitä.” Kaikkein paras menettelytapa on aina se, että yhteistyölle annetaan mahdollisuus mutta siihen ei pakoteta. ”Kun joku hajuvettä tai kölninvettä käyttävä ihminen kysyy minulta, miksi olen huonovointisen näköinen, kerron hänelle, että olen vähän allerginen hajuvesille ja tänä iltana olo on tavallista huonompi. Tarkkanäköisille ihmisille tämä usein riittää.” Tämä ei tietenkään tarkoita, että potilas ei voisi kohteliaasti muistuttaa ystävilleen tarvitsevansa heidän apuaan.

Myönteistä asiassa on se, mitä edellä mainittu Pam kirjoittaa: ”Kaikki nykyiset kärsimyksemme ovat vain väliaikaisia.” Miksi hän sanoi ”vain väliaikaisia”? Hänellä on Raamattuun perustuva toivo siitä, että Jumalan valtakunta poistaa maan päältä pian kaiken kärsimyksen. Se hävittää jopa kuoleman, joka lopulta odottaa kaikkein terveimpiäkin ihmisiä. (Daniel 2:44; Ilmestys 21:3, 4.)

Sitä ennen kaikki ne, joiden sairauteen ei nykyään tunneta parannuskeinoa, voivat odottaa iloiten aikaa, jolloin Jumalan valtakunnan alaisuudessa ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.) Joudummepa kestämään mitä koettelemuksia tahansa tässä asiainjärjestelmässä, pyrkikäämme Jeesuksen tavoin keskittymään eteemme asetettuun palkintoon (Heprealaisille 12:2; Jaakobin kirje 1:2–4).

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Keskinäisen rakkauden osoittaminen

Seuraavat Raamatun periaatteet saattavat olla avuksi, jos ystävällä, sukulaisella tai itselläsi on monikemikaaliyliherkkyys.

”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.)

”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matteus 22:39.)

”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:24, 25.) Tarvitsemme kaikki hengellistä rohkaisua, erityisesti sairaana. Monet kemikaaliyliherkät kristityt pyrkivät kiitettävästi käymään seurakunnankokouksissa; toiset, joilla on vaikeammat oireet, seuraavat niitä välillä puhelimitse. Joissakin valtakunnansaleissa on tällaisille henkilöille varattu tuoksuttomia alueita, mutta aina se ei kenties ole mahdollista tai käytännöllistä.

”Älkää unohtako hyvän tekemistä – –, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” (Heprealaisille 13:16.) Huomaa, että hyvän tekeminen vaatii usein henkilökohtaisia uhrauksia. Oletko valmis tekemään niitä sairaan hyväksi? Toisaalta potilaiden pitäisi olla kohtuullisia siinä, mitä he odottavat muilta. Esimerkiksi kristityt vanhimmat eivät voi laatia sääntöjä hajuvesien käytöstä, eivätkä he aina pysty ilmoittamaankaan asiasta seurakunnalle. Lisäksi seurakunnankokouksiin tulee vastakiinnostuneita ihmisiä ja muita vieraita, jotka saattavat käyttää haju- ja partavesiä, ja me otamme heidät tervetulleina vastaan. Emme luonnollisestikaan haluaisi saattaa heitä hämilleen tai tehdä heidän oloaan epämukavaksi sen takia, että he käyttävät niitä.

”Etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” (1. Pietarin kirje 3:11.) Terveyskysymykset eivät tietenkään saisi viedä kristittyjen mielenrauhaa. ”Ylhäältä tuleva viisaus on – – rauhaisa, järkevä, – – täynnä armoa”, sanotaan Jaakobin kirjeen 3:17:ssä. Rauhaa rakastavat ihmiset, olipa heillä tämä yliherkkyys tai ei, eivät ole jyrkkiä tai vaativia sen suhteen, käytetäänkö kemiallisia tuotteita vai ei. Yhtä lailla järkevät, ”täynnä armoa” olevat ihmiset eivät pidä tiukasti kiinni oikeudestaan käyttää voimakkaita hajusteita, jos he ymmärtävät niiden vaikuttavan haitallisesti toisten terveyteen. Näin he osoittavat, että hekin pyrkivät luomaan ”rauhalliset olosuhteet” ja ’rakentavat rauhaa’ (Jaakobin kirje 3:18).

Toisaalta joustamaton, kohtuuton asenne potilaalla tai jollakulla muulla on kuin kiila, joka jakaa ihmisiä. Sellainen asenne ei hyödytä ketään, vaan voi jopa vahingoittaa ihmisen suhdetta Jumalaan (1. Johanneksen kirje 4:20).

Kristityillä on tietysti käytettävissään suurenmoinen apu, Jehovan henki. Kun he pyytävät Jehovalta säännöllisesti hänen henkeään, he oppivat kehittämään sen suurenmoisia hedelmiä, varsinkin rakkautta, joka on ”täydellinen yhdysside” (Kolossalaisille 3:14). Samalla he kärsivällisesti antavat tuon hengen vahvistaa toisissa samanlaisia ominaisuuksia kuin on Kristuksella (Galatalaisille 5:22, 23).

[Kuva s. 10]

Monikemikaaliyliherkkyydestä kärsivät ihmiset tarvitsevat ystäviä yhtä paljon kuin muutkin