Raamatun näkökanta

Kehon koristamisessa tarvitaan järkevyyttä

ON SANOTTU, että turhamaisuus tukahduttaa järjen äänen. Järki on tosiaankin ollut kaukana monista niistä asioista, joita ihmiset kautta vuosisatojen ovat turhamaisuuttaan itselleen tehneet. Esimerkiksi 1800-luvulla eläneet naiset yrittivät saada mahdollisimman pienen vyötärön kiristämällä korsettinsa niin tuskallisen tiukalle, että heidän oli vaikea hengittää. Jotkut väittivät, että heidän vyötärönsä ympärysmitta oli vain 32,5 senttimetriä. Joidenkin naisten korsetit olivat niin kireät, että heidän kylkiluunsa työntyivät heidän maksaansa, mikä johti kuolemaan.

Vaikka tuo muotivillitys onkin onneksi mennyttä, niin turhamaisuus, joka sen synnytti, on nykyään aivan yhtä ilmeistä kuin silloin. Miehet ja naiset käyvät edelleen läpi vaikeita, jopa vaarallisia toimenpiteitä muuttaakseen luonnollista ulkonäköään. Esimerkiksi tatuointi- ja lävistysliikkeitä, joissa ennen kävivät yhteiskunnan alempiin aineksiin kuuluvat, ilmaantuu ostoskeskuksiin ja esikaupunkialueille. Tatuointien tekeminen on erittäin nopeasti kasvava ala.

Myös vielä pidemmälle menevät kehonkoristamistavat valtaavat alaa erityisesti nuorten keskuudessa. Lävistysten tekeminen eri puolille ruumista, kuten nänneihin, nenään, kieleen tai jopa sukupuolielimiin, on yhä suositumpaa. Pienen ryhmän mielestä tällaisetkin lävistykset ovat jo liian kesyjä. He kokeilevat radikaalimpia menetelmiä, kuten poltto- tai viiltotatuointien * ottamista ja menetelmää, jossa ihon alle laitetaan esineitä mutkikkaiden kuvioiden luomiseksi.

Ikivanha tapa

Kehon koristaminen tai vartalomuokkaus ei ole uutta. Joissakin osissa Afrikkaa rituaalisia arpitatuointeja ja muunlaisia tatuointeja on käytetty vuosisatojen ajan sukujen tai heimojen tunnistamiseksi. On kiinnostavaa, että nykyään monissa näistä maista tällaisia tapoja paheksutaan ja ne ovat väistymässä.

Tatuointeja, lävistyksiä ja viiltelyä esiintyi jo Raamatun aikoina. Useimmiten niitä harrastivat pakanakansat, joiden uskontoon ne liittyivät. Jehova ymmärrettävästi kielsi kansaansa, juutalaisia, jäljittelemästä noita pakanoita. (3. Mooseksen kirja 19:28.) Juutalaisia, Jumalan omaa ”erikoisomaisuutta”, suojeltiin tällä tavoin väärään  uskontoon kuuluvilta alentavilta tavoilta (5. Mooseksen kirja 14:2).

Kristillinen vapaus

Kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa, vaikka siinä esitetäänkin tiettyjä periaatteita, jotka siirtyivät kristilliseen seurakuntaan (Kolossalaisille 2:14). He voivat näin ollen sopivaisuuden rajoissa ilmaista itseään valitessaan, miten he kaunistautuvat tai miten he pukeutuvat (Galatalaisille 5:1; 1. Timoteukselle 2:9, 10). Tämä vapaus ei kuitenkaan ole rajatonta (1. Pietarin kirje 2:16).

Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeen 6:12:ssa: ”Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole edullista.” Paavali ymmärsi, ettei hänen vapautensa kristittynä antanut hänelle lupaa tehdä mitä tahansa ottamatta huomioon toisia. Rakkaus muihin vaikutti hänen käytökseensä. (Galatalaisille 5:13.) Hän kehotti: ”[Älkää pitäkö] silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitanne, vaan henkilökohtaisesti kiinnostuneina myös toisten asioita.” (Filippiläisille 2:4.) Hänen epäitsekäs asenteensa on erinomainen esimerkki kenelle tahansa kristitylle, joka harkitsee jonkinlaista kehon koristamista.

Raamatun periaatteita pohdittavaksi

Yksi kristittyjen tehtävistä on saarnata ja opettaa hyvää uutista (Matteus 28:19, 20; Filippiläisille 2:15). Kristitty ei haluaisi antaa minkään, ei myöskään ulkonäkönsä, kääntää toisten huomiota tuosta sanomasta (2. Korinttilaisille 4:2).

Vaikka lävistykset tai tatuoinnit saattavat olla suosittuja joidenkin ihmisten keskuudessa, kristityn täytyy kysyä itseltään: Millaisen reaktion ne synnyttäisivät minun asuinalueellani? Yhdistettäisiinkö minut joihinkin yhteiskunnan ääriryhmiin? Jos omatuntoni sallisikin minun ottaa lävistyksiä tai tatuointeja, millainen vaikutus niillä olisi muihin seurakuntalaisiin? Pitäisivätkö he niitä merkkinä ”maailman hengestä”? Saattaisivatko ne herättää epäilyksiä ’tervemielisyydestäni’? (1. Korinttilaisille 2:12; 10:29–32; Titukselle 2:12.)

Joihinkin tapoihin muuttaa ulkonäköään sisältyy vakavia terveysriskejä. Tatuointien tekeminen epähygieenisin neuloin on yhdistetty hepatiitin ja HI-viruksen leviämiseen. Väriaineet aiheuttavat toisinaan iho-oireita. Lävistyksen paraneminen saattaa viedä kuukausia, ja se voi olla kivulias suuren osan tuosta ajasta. Lävistykset voivat aiheuttaa myös verenmyrkytyksen, verenvuotoa tai verihyytymiä, hermovaurioita ja vakavia tulehduksia. Lisäksi ihon korjaaminen voi olla vaikeaa. Esimerkiksi tatuointi voi koosta ja väristä riippuen vaatia useita kalliita ja kivuliaita laserhoitoja ennen kuin se saadaan poistettua. Lävistykset saattavat jättää elinikäisiä arpia.

Jokainen saa itse päättää, ottaako hän nämä riskit vai ei. Mutta se joka haluaa miellyttää Jumalaa, tajuaa, että kristityksi tulemiseen liittyy itsensä uhraaminen Jumalalle. Ruumiimme on elävä uhri, joka annetaan Jumalan käyttöön (Roomalaisille 12:1). Näin ollen kypsä kristitty ei pidä kehoaan yksityisomaisuutenaan, jota voi halutessaan vahingoittaa tai turmella. Erityisesti ne, jotka ovat päteviä ottamaan johdon seurakunnassa, tunnetaan kohtuullisista tavoistaan, tervemielisyydestään ja järkevyydestään (1. Timoteukselle 3:2, 3).

Raamatun avulla valmennetun järjenkyvyn kehittäminen ja harjoittaminen auttaa kristittyjä välttämään äärimmäisiä, masokistisia tapoja, jotka ovat ominaisia tälle ”Jumalalle kuuluvasta elämästä” toivottomasti vieraantuneelle maailmalle (Efesolaisille 4:18). Näin he voivat antaa järkevyytensä näkyä kaikkien ihmisten edessä (Filippiläisille 4:5).

[Alaviite]