Patmos – Ilmestyskirjan saari

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KREIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KUN Patmoksen asukkaat katsovat Egeanmeren yli läheistä Samoksen saarta, he näkevät silloin tällöin valon välähtelevän sen vuorenrinteiden yllä. Jotkut sanovat, että tämä outo valo on staattista sähköä, mutta uskonnolliset patmoslaiset väittävät tietävänsä asian paremmin. He juoksevat kertomaan naapureilleen, että he ovat saaneet jälleen merkin Patmoksen kuuluisimmalta entiseltä asukkaalta, joka karkotettiin noin 1900 vuotta sitten tälle Vähän-Aasian rannikon edustalla olevalle pienelle Kreikan saarelle.

Luultavasti Rooman keisari Domitianus tuomitsi tämän kuuluisan henkilön elämään Patmoksessa ”Jumalasta puhumisen ja Jeesuksesta todistamisen vuoksi”. Siellä hän kuuli Jumalan äänen, niin kuin ”trumpetin äänen”, ja ääni sanoi: ”Minä olen Alfa ja Omega – – Kirjoita kirjakääröön, mitä näet.” (Ilmestys 1:8–11.)

Tuo kirjakäärö eli kirja on kaikkien aikojen merkittävimmän menekkiteoksen viimeinen osa. Jotkut sanovat, että se on yksi vähiten ymmärretyistä kirjoista kautta aikojen. Kyseessä on Ilmestyskirja eli Apokalypsi, Raamatun viimeinen kirja. Sen kirjoitti Johannes, Jeesuksen apostoli. Näyt, jotka Johannes sai tätä pahaa maailmaa kohtaavasta lopullisesta mullistuksesta, ovat kiinnostaneet tämän kirjan lukijoita satojen vuosien ajan. *

Nykypäivän Patmos

Monet, jotka ovat käyneet Patmoksessa – Dodekanesian saariston pohjoisimmalla saarella – ovat yhtä mieltä siitä, että se tarjoaa ihanteelliset puitteet tälle kirjalle. Siellä on tuliperäisiä harjanteita, pimeitä rotkoja, joiden ympärillä on penkereisiä vihreitä kukkuloita, ja kukkaniittyjä, jotka paahtuvat Egeanmeren auringossa.

Purjehdin Patmokseen Kreikan pääsatamasta Pireuksesta nähdäkseni, miltä tuo saari näyttää nykyään. Kun saavuin lautalla puolen yön jälkeen Patmoksen suurimman kaupungin Skalan vuonomaiseen satamaan, pilvet repeilivät ja saari näyttäytyi täyden kuun valossa.

Seuraavana aamuna valmistauduin tutkimaan saarta samalla kun siemailin kitkerää kreikkalaista kahvia. Aamuvarhaisella näkyi mustiin pukeutuneita isoäitejä, jotka yrittivät pysyä karkuun juoksevien taaperoiden perässä. Lähellä istuva viiksekäs kalastaja pehmitti lounastaan, vedestä juuri keihästämäänsä mustekalaa, hakkaamalla sitä betonilaituria vasten.

 Laivaan nousemisen sijasta päätin kiivetä Skalan takana olevalle vuorenrinteelle, jolta näkee koko saaren. Näkymä oli suurenmoinen. Saari levittäytyi eteeni kuin meressä tuuliajolla oleva valtava korkokartta. Näytti siltä kuin Patmos muodostuisi kolmesta saaresta, joita yhdistävät matalat kannakset. Toinen näistä kapeista maakaistaleista sijaitsee lähellä Skalaa ja toinen Diakoftin paikkeilla, lähellä saaren asumatonta eteläosaa. Diakofti tarkoittaakin osuvasti ’jakaa erilleen’. Patmos on vain 13 kilometriä pitkä, ja yhdessä kohdassa sillä on leveyttä vain kivenheiton verran.

Läpi myrskyisten aikojen

Patmosta on pidetty pyhänä lähes siitä asti, kun ensimmäiset asukkaat saapuivat sinne Vähästä-Aasiasta noin neljätuhatta vuotta sitten. Nuo varhaiset asukkaat päättivät rakentaa saaren toiseksi korkeimmalle kohdalle Artemiin, metsästyksen jumalattaren, temppelin.

Noin vuonna 96, jolloin apostoli Johanneksen ajatellaan olleen siellä karkotettuna, sitä piti vallassaan keisariajan Rooma. 300-luvulla saaresta tuli osa ”kristinuskoa” tunnustavaa Bysantin keisarikuntaa. Sitten 600–900-luvuilla se oli islamilaisten hallinnassa.

Aikanaan Patmos autioitui. Sitten lähellä 1100-luvun alkua muuan ortodoksinen munkki alkoi rakentaa Artemiin pakanallisen temppelin paikalle ”Pyhän” Johanneksen linnoitus-luostaria. Saarelle alkoi tulla jälleen asukkaita, ja he rakensivat paljon valkoisia, kuutiomaisia taloja Choraan, joka ulottuu edelleenkin aivan luostarin suojaavien muurien luo.

Saari sai paistatella hetken suosion loisteessa 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun jotkut sen asukkaista omistivat Välimeren rikkaimman kauppalaivaston. Tuo laivasto sai epäsuorasti aikaan uuden muuttoaallon. Monet maailman rikkaista havaitsivat 1970-luvulla, että tämä pohjimmiltaan unohdettu saari on kaunis ja että kiinteistöt ovat siellä halpoja. He kunnostivat monia merikauppaa harjoittaneiden kauppiaiden vanhoista asuinrakennuksista, ja tämä samoin kuin uusi satama ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että Patmoksesta on tullut turistikohde.

Patmos on toistaiseksi välttynyt turistiryntäykseltä, joka on melkeinpä koitunut turmioksi toisille Kreikan saarille. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että saarella ei ole lentokenttää, sekä siitä, että munkit vaativat sen säilyttämistä suurilta osin pyhänä paikkana.

Historia ja perinteet sekoittuvat toisiinsa

Minua palvellut tarjoilija auttoi minua tutkimusmatkani suunnittelussa ja neuvoi minut Skalan takaa lähtevälle neljäsataa vuotta vanhalle mukulakivitielle, joka vie tuoksuvan mäntymetsän läpi oletetulle Johanneksen luolalle ja ”Pyhän” Johanneksen luostarille. Kaupungin laidalla ohitin pahaenteisen graffitin, joka oli töherretty hiljattain kivimuuriin punaisella maalilla: ”Ochi sto 666” ’varo 666:ta’ (yksi Ilmestyskirjan väärin ymmärretyistä vertauskuvista).

Apokalypsin luostari, jonka yhteydessä on pieni ”Pyhän” Annan kappeli, rakennettiin vuonna 1090 sen luolan suulle, jossa Johannes  perimätiedon mukaan sai näkynsä. Katselin, kun yksinäinen nainen polvistui ja kiinnitti taman (uhrin) ”Pyhän” Johanneksen ikoniin. Ortodoksit uskovat, että tämä ikoni voi tehdä ihmeitä, ja uhraavat sille tamoja, pieniä metalliesineitä, jotka esittävät ihmisiä, ruumiinosia, taloja ja jopa autoja ja laivoja. Muistin nähneeni samanlaisia uhreja, jotka oli tehty savesta, Korintin lähellä Asklepioksen, muinaisen kreikkalaisen lääkintätaidon jumalan, temppelissä. Pelkkä yhteensattumako?

Kulttuuriesineitä ja käsikirjoituksia

Kun olin saapunut ”Pyhän” Johanneksen luostarin pihalle, ystävällinen hahmo ilmestyi pimeästä käytäväsokkelosta. ”Isä Nikos” oli ylpeä voidessaan esitellä minulle ja monille muille turisteille luostarin aarteita. Luostari, joka omistaa suuren osan Patmoksesta, on Kreikan rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia.

Kuljimme kynttilöiden mustaaman viileän kappelin läpi, jossa säilytetään luostarin perustajan maallisia jäännöksiä, ja sitten Neitsyen kappelin läpi, joka on rakennettu osittain Artemiin temppelin kivistä. Museossa näimme suuren määrän kultaa ja jalokiviä, jotka tsaarit ovat lahjoittaneet. Siellä oli myös saarta koskeva 1000-luvulta peräisin oleva munkkien asiakirja, jonka Bysantin keisari Aleksios I Komnenos on allekirjoittanut, sekä 500-luvulta peräisin oleva kauniisti tehty Markuksen evankeliumin katkelma, joka on kirjoitettu musteen sijasta hopealla violetinväriselle pergamentille. Tämän katkelman lisäksi luostarissa on suuri kokoelma Raamattuja ja teologisia käsikirjoituksia.

Luonnonnähtävyyksiä

Saarella on myös luonnonkauniita paikkoja. Muutaman kilometrin päässä Skalasta etelään on turmeltumaton hiekkaranta, joka kaareutuu suojaisan lahden mukaisesti. Ranta on täysin tasainen, ellei oteta lukuun sen keskellä olevaa suurta kalliota, Kallikatsouta eli ’merimetsoa’, joka on viisi- tai kuusikerroksisen talon korkuinen ja joka on täynnä onkaloita kuin valtava emmentaljuusto.

Paras tapa nauttia Patmoksesta on kierrellä ympäriinsä. Joku voi haluta istua paahtavassa auringossa Kastelilla sijaitsevilla akropoliin muinaisilla raunioilla, joilla ei ole tehty kaivauksia, ja kuunnella lampaankellojen kaukaista kilinää ja paimenten kimeitä vihellyksiä. Tai jonain iltapäivänä, kun Egeanmeri peittää koko taivaan harsomaiseen sumuun, joku voi haluta istua katselemassa rannoilta lähteviä laivoja, jotka katoavat sumun sekaan ikään kuin ne nousisivat taivaaseen.

Kun olin viimeistä päivää Patmoksessa, laskeva kauniin punainen aurinko sai alapuolella olevan kaupungin näyttämään suuremmalta. Lahdenpoukamassa oli tuulastajia laittamassa kuntoon moottorittomia veneitään, joista käytetään nimitystä gri-gri ’ankanpoikaset’, koska emolaiva vetää niitä perässään yhtenä jonona.

Koko saari näytti hehkuvan. Viileä tuuli ja korkeat aallot keinuttivat ”ankanpoikasia” vaarallisesti. Muutaman tunnin kuluttua näin veneet jälleen Pireukseen palaavan lautan kannelta, kun lautta meni nopeasti niiden kalastusalueen poikki muutaman kilometrin päässä rannasta. Miehet olivat sytyttäneet sokaisevan kirkkaat lamppunsa houkutellakseen kaloja. Siihen asti kun he ja heidän takanaan oleva saari katosivat näkyvistä, näin tuona iltana mielessäni karkotettuna olevan Johanneksen kirjoittamassa muistiin näkyjään Patmoksen saarella.

[Alaviite]

[Kuva s. 27]

”Pyhän” Johanneksen luostari

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

© Miranda 2000