Syvyyksien lentäjät

NE LIPUVAT viehkeästi merten rannikkovesissä ja saarten ympärillä. Niitä voi tavata sekä kylmien että lämpimien merivesien syvyyksissä ja jopa joissakin järvissä ja joissa. Mitä ne ovat? Ne ovat rauskuja, syvyyksissä eläviä luomuksia, jotka näyttävät lentävän!

Sinun ei tarvitse olla syvänmeren sukeltaja eikä kalastaja eikä sinun tarvitse olla edes vedessä voidaksesi nauttia rauskun kauniista lennosta. Kuten meribiologi Bart mainitsee, merenrannalla ihmiset näkevät usein ”siivekkäiden” rauskujen hyppäävän vedestä.

Rauskuja on satoja lajeja, ja niiden koko voi vaihdella muutamasta senttimetristä useaan metriin. Ne muistuttavat sukulaisiaan haikaloja. Rauskun munat hedelmöityvät naaraan sisällä toisin kuin useimpien muiden kalojen munat. Varsinaiset rauskut, jotka kuuluvat rauskujen lahkoon, munivat hedelmöityneet munansa, kun taas muiden rauskujen munat kuoriutuvat naaraan sisällä niin, että poikaset syntyvät elävinä, vanhempiensa pienoismalleina.

Tunnetuimpia ovat keihäsrauskut, joiden ruumiissa ei ole luita vaan pelkkää rustoa ja joiden kummallakin puolella oleva rintaevä ulottuu päästä pyrstön tyveen. Keihäsrauskut voivat olla vinoneliön muotoisia tai pyöreitä tai voivat näyttää leijalta, jonka päässä on pyrstö. Niiden litteä ruumis aiheuttaa hyvin vähän vastusta vedessä, ja rintaevien aaltomaiset liikkeet panevat ne lipumaan meressä aivan kuin ne lentäisivät vaivattomasti. Silloin kun rauskut eivät ui, ne makaavat piilossa merenpohjan hiekassa.

Keihäsrauskujen silmät ovat niiden pään päällä, kun taas niiden suu on sen alapuolella. Niillä on voimakkaat hampaat ja vahva leuka, minkä ansiosta ne pystyvät repimään simpukoita auki. Siksi ne eivät ole tervetullut näky osteriviljelmällä, koska äyriäiset ovat niiden mieliruokaa. Keihäsrauskut ovat itsekin syötäviä, ja joskus ruoanlaitossa kampasimpukat korvataan niillä.

Niiden tunnusmerkillinen nimi keihäsrausku  johtuu myrkyllisistä piikeistä niiden pitkän pyrstön yläpinnalla. Keihäsrausku pystyy aiheuttamaan pyrstöllään tuskallisen, myrkyllisen piston, jos sen päälle astutaan, jos sitä käsitellään varomattomasti tai jos viholliset uhkaavat sitä. Usein piikit katkeavat ja tunkeutuvat syvälle haavaan niin, että niitä on vaikea poistaa, ja ne voivat aiheuttaa vakavan tulehduksen, jollei haavaa hoideta kunnolla. Jos keihäsrausku joskus pistää sinua, pese haava huolellisesti vedellä – hätätapauksessa vaikka merivedellä. Liota haavaa mahdollisimman pian niin kuumassa vedessä kuin vain siedät. Kuuma vesi hävittää myrkyn ja lievittää kipua. Mene sitten viivyttelemättä lääkäriin.

Vaikka keihäsrauskujen piikikäs pyrstö voi olla pelottava, ne eivät yleensä ole aggressiivisia vaan käyttävät pyrstöään vain silloin, kun niitä uhataan. Kirjoituksen alussa mainittu Bart havaitsi keihäsrauskujen olevan varsin ystävällisiä, kun hän vaimonsa kanssa ui niiden kanssa Caymansaarilla eräässä paikassa, joka tunnetaan ystävällisten keihäsrauskujen ruokinta-alueena. Hän kertoo: ”Olimme polvillamme merenpohjassa suurin piirtein viiden metrin syvyydessä. Kun aloimme ruokkia keihäsrauskuja, ne piirittivät meidät! Meitä ympäröi todennäköisesti 30 tai 40 erikokoista keihäsrauskua. Etsiessään edes pientä ruoanmurua ne uivat hiljalleen ja tönivät meitä hellästi kuonollaan. Ne aloittivat polvista ja etenivät vatsa- ja selkäpuolellemme ja lopulta pään yli. Oli hämmästyttävää, miten sävyisiä nämä kauniit luomukset olivat. Ne antoivat meidän jopa rapsuttaa mahaansa uidessaan ylitsemme.” Bart mainitsi keihäsrauskujen kesyyntyneen niin paljon, että kaikkina niinä vuosina, joina ihmiset ovat uineet niiden kanssa, ei ole tiettävästi sattunut yhtään hyökkäystä.

Ne meistä, jotka eivät ole kokeneita sukeltajia, voivat ihailla rauskuja matalammassa vedessä tai akvaarioissa eri puolilla maailmaa. Monissa vesieläinpuistoissa on altaita, joissa keihäsrauskuja voi silittää, mutta rauskujen piikit on poistettu vahinkojen varalta. Ron Hardy, joka omistaa Gulf World -nimisen vesieläinpuiston Panama Cityssä Floridassa, sanoo: ”Paras esimerkki elävien eläinten näytteillepanon voimasta on keihäsrauskualtaamme. Ihmiset tuntuvat pelkäävän keihäsrauskuja – melkein fobiaksi asti – mutta näkisittepä vain, kuinka heidän mielensä muuttuu, kun me kerromme heille tosiasiat. Saatuaan koskea keihäsrauskua he alkavat ihastella sen viehkeyttä ja kauneutta. Jotkut jopa jättävät seuraavana olevan delfiininäytöksen väliin saadakseen olla kauemmin tekemisissä keihäsrauskujen kanssa.”

Saatuasi nyt oppia jotakin rauskuista pelkosi on kenties hieman hälvennyt. Muista kuitenkin, että ne piiloutuvat usein matalien, lämpimien vesien hiekkaan. Jos kahlaat sellaisissa paikoissa, on parempi laahata jalkoja kuin nostaa niitä. Siten rauskut saavat varoituksen lähestymisestäsi ja sinä vältyt astumasta niiden päälle ja säästyt tämän syvyyksien kauniin lentäjän pistolta.

[Kuva s. 16]

Keihäsrausku

[Kuva s. 16]

Ihmiset tuntuvat pelkäävän keihäsrauskuja, mutta heidän mielensä muuttuu, kun he saavat tietää tosiasiat

[Kuva s. 17]

Paholaisrausku

[Lähdemerkintä]

© Francois Gohier/Photo Researchers