50 vuotta posliininmaalausta

KERTONUT ALFRED LIPPERT

ÄITINI toivoi, että minusta tulisi puuseppä. Mutta opettajani kehotti häntä voimakkaasti hankkimaan minulle työtä posliinitehtaasta, joka sijaitsi lähellä kotiamme Meissenissä Saksassa. Miksi opettajani oli niin päättäväinen tässä asiassa? Hänen tarkka silmänsä oli pannut merkille, että olin hyvä piirtämään. Rakastan äitiäni, mutta olen iloinen siitä, että opettajani sai tahtonsa läpi. Niinpä aloin 14-vuotiaana opiskella maailman kauneimpiin kuuluvien käsin tehtyjen posliiniesineiden maalaamista.

Meissenissä on tehty posliinia lähes 300 vuotta. Sinne perustettiin Euroopan ensimmäinen aitoa posliinia valmistava tehdas vuonna 1710. Noin 30 vuotta myöhemmin tehdas perusti koulun, jossa nuoret saattoivat opiskella posliininmaalausta. Tässä koulussa, joka on edelleen toiminnassa ja jota ylläpitää nykyään Meissenin posliinitehdas, maalasin varovaisin siveltimenvedoin ensi kertaa posliinia.

Opin siellä myös kukkien, puiden sekä lintujen ja muiden eläinten luonnostelemisen ja maalaamisen hienouksia. Tämä oppikurssi loi perustan myöhemmille töilleni.

Lasitettua vai lasittamatonta?

Posliini on läpikuultava keraaminen tuote, joka voidaan maalata pohjimmiltaan kahdella tavalla. Tuote voidaan maalata ennen sen lasitusta. Mutta lasittamaton posliini on huokoista ja imee itseensä värin, joten sen maalaaminen vaatii suurta keskittymistä, sillä useimpia virheitä ei voi korjata. Toisaalta posliini voidaan maalata myös lasituksen jälkeen. Minä erikoistuin maalaamaan kukkakoristeita tällä menetelmällä. Työni ei ollut pelkästään maalaamista vaan lisäksi suunnittelin posliiniesineiden kukka-asetelmat. Niinpä maalaaja, joka on oppinut keskittymään ja välttämään huomiota hajottavia seikkoja, oppii mielikuvituksensa avulla luomaan jotain kaunista.

Kun olin maalannut useita vuosia kukkakoristeita, siirryin kaikkein vaikeimmalle tasolle: aloin maalata eläimiä. Nyt minulle oli suurta hyötyä siitä, että olin aiemmin opiskellut lintujen ja muiden eläinten maalaamista.

 Erittäin mielenkiintoinen haaste

Nisäkkäiden, kalojen ja lintujen maalaaminen on siitä mielenkiintoinen haaste, että ne eivät saa näyttää liikkumattomilta kuin kukka tai puu. Taiteilijan on tiedettävä jotain noiden eläinten rakenteesta ja tavoista, joita hän maalaa. Esimerkiksi monissa maalaamissani kuvissa on riistaeläimiä, muun muassa suurisarvisia hirviä.

Kun hankitaan tietoa eläimistä, mikään ei vedä vertoja omakohtaisille havainnoille. Joitakin vuosia sitten aioin maalata sarjan kala-aiheisia kuvia, ja niinpä ostin kotiini akvaarion ja panin siihen erilaisia kaloja. Istuimme vaimoni kanssa akvaarion vieressä tuntikausia ja tarkkailimme kunkin kalalajin liikkeitä ja käyttäytymistä. Aloin maalata vasta sitten, kun olin perehtynyt niihin.

Millainen on hyvä maalaaja?

Joskus ystäväni kysyvät minulta, millainen on hyvä posliininmaalaaja. On selvää, että hänellä on oltava taiteellisia lahjoja, tarkka silmä ja vakaa käsi. Mutta muutakin tarvitaan. Jotta voisi menestyä taiteilijana, on oltava oikea näkemys itsestään, työstään ja toisista ihmisistä. Hyvä maalaaja opettelee työskentelemään kovasti parantaakseen taitojaan. Hän tietää, että käyttämättöminä taidot ruostuvat. Hän ei koskaan lakkaa oppimasta, sillä hän kuuntelee, mitä toiset sanovat, ja ottaa heiltä vastaan neuvoja.

Vielä yksi asia. Harjaantunut taiteilija ottaa huomioon asiakkaan toiveet. Ne jotka ostavat käsin maalattua posliinia, eivät halua arkista esinettä, jota pidetään jonkin aikaa ja joka sitten heitetään pois ja korvataan toisella. Asiakas haluaa taide-esineen, jolla on kulttuuriarvoa – jotain joka vangitsee katseen, lämmittää sydäntä ja rikastuttaa omistajansa elämää. Maalaaja haluaa omalta osaltaan tyydyttää noita toiveita.

Maalaaminen johti Jumalaan uskomiseen

Työni maalaajana sai minut tutustumaan lähemmin Raamattuun ja kehittämään voimakkaan uskon Jumalaan. Olen toisinaan tehnyt yhteistyötä lintuasiantuntijoiden kanssa luonnostellessani ja maalatessani kuvia kirjoihin, joiden parissa he ovat työskennelleet. Kun aloin tehdä tällaisia kuvia, uskoin kehitysoppiin. Läheinen kanssakäyminen eri kirjantekijöiden kanssa johti kuitenkin keskusteluihin elämän alkuperästä. Ja ne muuttivat näkemykseni.

Minua kummastutti se, että vaikka kaikki nämä asiantuntijat uskoivat kehitysoppiin, kullakin oli oma teoriansa, joka soti toisten asiantuntijoiden teorioita vastaan. Käsitykseni mukaan ei ole olemassa yhtenäistä kehitysoppiteoriaa. Niinpä tulin siihen tulokseen, että jos he eivät voi esittää yksimielistä selitystä kehitysopista, miten kukaan muukaan voi. Minun tapauksessani usko kehitysoppiin kuoli omia aikojaan. Ainoa vaihtoehto kehitysopille on se, että maapallolla oleva elämä on luomisen tulosta. Aloin siis uskoa Luojaan.

Saan suurta iloa ja tyydytystä siitä, että työni tuottaa mielihyvää ihmisille. En tule koskaan menettämään rakkauttani maalaamiseen ja posliiniin.

[Kuvien lähdemerkintä s. 17]

Sivujen 16 ja 17 kuvat: Mit freundlicher Genehmigung der Staatlichen Porzellan-Manufaktur Meissen GmbH