”Kaunein metsän asukki”

TOISTA

”Kaunein metsän asukki”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN RUOTSIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

SATUIN näkemään tuon harmaan linnun – ”kauneimman metsän asukin”, joksi jotkut sitä täällä kutsuvat – ensi kerran eräänä kesäkuisena päivänä. Lintu oli lapinpöllö.

Tämä hurmaava jättikokoinen pöllö asustaa joissakin osissa Suomea ja Pohjois-Ruotsia ja myös idempänä Siperiassa sekä Alaskassa ja Kanadassa. Se pysyttelee mieluimmin piilossa, ja sitä on vaikea löytää, jollei tiedä, missä sen pesä sijaitsee. Kun pesän sitten löytää, saa huomata, että tämä lintu on varsin peloton.

Metsästäjää tutkimassa

Sain tilaisuuden tutustua kauniskuvioiseen lapinpöllöurokseen sen etsiskellessä ruokaa. Se pyrähti lentoon puunoksalta ja yritti ottaa kiinni hiirtä. Saiko se saaliinsa? Sai kuin saikin! Saatoin selvästi nähdä pienen jyrsijän roikkuvan sen kynsistä, kun se kohosi ylöspäin hitain, vaikuttavin iskuin valtavilla siivillään, joiden kärkiväli oli 140 senttimetriä.

Lapinpöllö ei lisäänny säännöllisesti joka vuosi niin kuin monet muut pöllöt. Tämä suurikokoinen pöllö syö yksistään pieniä jyrsijöitä, joten joinakin huonoina jyrsijävuosina lisääntyminen lakkaa kokonaan. Muina vuosina, kun ruokaa on yllin kyllin, pesässä saattaa olla neljäkin poikasta tai enemmän.

Puolison valitseminen

Kevät on pöllöjen soidinaikaa, ja naaras valitsee puolisonsa huolellisesti, vaikkakaan kosijan komea ulkonäkö ei ole tärkein valintaperuste – niin kuin se saattaa usein olla ihmisten keskuudessa. Joidenkin lintutarkkailijoiden tekemien tutkimusten mukaan koiraan täytyy osoittaa olevansa hyvä metsästäjä. Ennen kuin perheen perustamista aletaan suunnitella, koiraan täytyy hankkia naaraalle ruokaa.

Jos hiiriä on runsaasti ja koiras on taitava metsästäjä, sen tuoma ravinto saa naaraan lihomaan. Lisääntynyt paino toimii merkkinä sen elimistölle ja osoittaa, kuinka monta munaa se tulee munimaan.

Koiras on nyt yksin vastuussa metsästyksestä, joka vaatii paljon energiaa. Naaras kannustaa kehotushuudoillaan koirasta, sillä naaras keskittää omat voimansa yksinomaan munintaan ja kallisarvoisten munien hoitamiseen.

Pesän löytäminen

Katselin kiikarillani kaunista koirasta, joka lensi säännöllisesti pääni yli kantaen saalista. Lopulta paikansin pesän. Lapinpöllöt eivät rakenna pesäänsä itse vaan valtaavat usein toisten metsässä asuvien petolintujen risupesiä. Jos sellaista ei löydy, lapinpöllö voi tyytyä kuolleeseen kantoon.

Näin pesässä kaksi untuvaista poikasta, jotka katsoa tapittivat pyöreillä silmillään kaikkea ympärillä olevaa. Huutaen kuorossa ne käänsivät nälkäisen katseensa emoon, joka istui vähän matkan päässä vartiossa. Voisi olla vaarallista mennä tässä vaiheessa liian lähelle poikasia. Jos naaraasta tuntuu, että sen poikaset ovat uhattuina, se lentää äänettömästi tunkeilijan luo ja hyökkää tämän kimppuun terävillä kynsillään. On siis tärkeää olla varovainen ja tutkia pöllöjä vain kunnioittavan matkan päästä.

Ruokkiminen ja kasvatus

Palattuaan pesälle koiras siirsi saaliin kynsistään nokkaansa ja antoi hiiren yhdelle poikaselle. Yhtä poikasta ruokittaessa toinen poikanen pitää melkoista meteliä jonottaessaan omaa suupalaansa.

Nielaistuaan himoitsemansa aterian poikasen käytös muuttuu lähes humoristisen nopeasti. Sen pirteä ja reipas ilme muuttuu, kun se alkaa yhtäkkiä käyttäytyä ikään kuin se olisi humalassa! Kaikki sen voimavarat kuluvat ruoan sulattamiseen, ja pian se lysähtää untuvaiseksi höyhenkasaksi pesän pohjalle. Mutta viereisen poikasen silmät ovat alkaneet jo pikkuhiljaa kirkastua, kun se on toipumassa edellisen ruoka-annoksensa humalluttavasta vaikutuksesta.

Elämä jatkuu tähän tapaan kesäkuun puoleenväliin asti. Siihen mennessä poikaset ovat neljän viikon ikäisiä ja pystyvät räpistelemään pois pesästään emonsa kutsumana. Ensin ne kiipeilevät erittäin taitavasti puissa. Puussa poikaset ovat paremmin suojassa saalistajilta kuin maan pinnalla.

Lopulta poikaset räpyttelevät siivillään oksalta toiselle harjoitellen näin lentämistä. Jonkin ajan kuluttua ne oppivat lentämään ja metsästämään omin päin. Myös niiden ulkonäkö muuttuu niin, että niitäkin voidaan pitää ”kauneimpina metsän asukkeina”.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 18]

[Kuvien lähdemerkinnät s. 19]

HERÄTKÄÄ!