Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Alkuperäinen metsuri yhä työn touhussa

Alkuperäinen metsuri yhä työn touhussa

Alkuperäinen metsuri yhä työn touhussa

IHMISET ovat kehitelleet puitten kaatamiseen monia työkaluja, esimerkiksi kirveitä, kiiloja ja sahoja. On myös pihdeillä ja terillä varustettuja metsäkoneita, jotka voivat katkoa paksuja puunrunkoja. Mutta vanhimmat puun kaatamiseen tarkoitetut työvälineet eivät ole ihmisten tekemiä. Ne ovat majavan, alkuperäisen metsurin, terävät hampaat.

Aikuinen majava voi kasvaa runsaan metrin mittaiseksi ja painaa vajaat 30 kiloa. Koska majavan ylä- ja alaetuhampaat kasvavat jatkuvasti, sen täytyy usein ”tahkota” niitä. Sen etuhampaiden ulkopintaa peittää kova kiille, jonka ansiosta hampaat ovat terävät ja viistot. Hampaat kaareutuvat sisäänpäin ja niitä liikuttelevat hyvin vahvat leukalihakset, joten ne ovat kuin luonnolliset taltat, jotka jyrsivät kovintakin puuta vaivattomasti.

Lämmin turkki, monikäyttöinen häntä

Kylmässä ilmastossa asuvat ihmiset ymmärtävät lämpimän ja vesitiiviin takin arvon. Majavan ei tarvitse hankkia sellaista erikseen, koska sillä on paksu turkki itsellään. Majavan turkin väri vaihtelee väriltään kellanruskeasta tummanruskeaan, ja siinä on kaksi kerrosta. Tuuhea pohjavilla koostuu erittäin hienoista pienten väkästen peittämistä rihmoista, jotka kiinnittyvät toisiinsa ja suojelevat majavaa vedeltä ja kylmältä. Pitemmät ja paksummat peitinkarvat suojaavat pohjavillaa, ja niiden ansiosta vesi valuu majavan päältä. Kun turkki on lisäksi kiiltävä ja sametinpehmeä, niin ei ihme, että monet ihmiset arvostavat majavannahasta tehtyjä vaatteita. Kanadassa majavannahkoja käytettiin yhteen aikaan eräänlaisena rahana.

Kaikilla majavilla on hännän tyviosassa kaksi paria epätavallisia rauhasia. Yksi pari erittää erikoista öljyä, ja toinen pari tuottaa majavanhaustaa, aromaattista eritettä, jossa on voimakas mutta vaaraton haju. Majavalla on näille eritteille monenlaista käyttöä. Ne esimerkiksi tekevät turkista vedenpitävän ja vetävät puoleensa toisia majavia. Majavanhaustaa hyödyntävät myös ihmiset, sillä sitä käytetään hajuaineena joissakin hajuvesissä.

Majavan häntä on ainutlaatuinen. Se on melan muotoinen, 30 senttimetriä pitkä ja monikäyttöinen. Esimerkiksi vedessä majavan häntä toimii peräsimenä suunnan pitämisessä. Maalla se antaa tukea, kun majava järsii puita. Vaaran uhatessa majava läiskyttää häntäänsä veden pintaa vasten ja varoittaa näin kaikkia muita kuuloetäisyydellä olevia majavia kiirehtimään turvaan. Yksi väärinkäsitys voidaan kuitenkin oikaista: majava ei käytä häntäänsä muurauslastana lisätessään mutaa patoihinsa.

Ruoka ja vesi

Mitä majava syö? Sen mieluisimpia ruokalajeja ovat poppeleiden ja pajujen kuoren pehmeä osa sekä niiden silmut. Kun majava siis kaataa puuta rakennusohjelmaansa varten, se voi samalla syödä maukkaan aterian. Joskus kun yksi majava on jyrsimässä puuta, toinen hiipii paikalle ja varastaa tämän selän takana hieman maukasta kuorta puusta.

Talvella majava varastoi ruokansa erikoisella tavalla. Ensin se kaivaa vedenpohjaan suuren kuopan – mikä ei sinänsä ole vaikeaa, koska majava voi pysyä veden alla 15 minuuttia kerrallaan. Sitten se pinoaa haavan, pajun ja muiden puiden oksia veden pinnalle kuopan yläpuolelle. Kun puuta kertyy enemmän, pino ulottuu lopulta kuopan pohjaan asti. Myöhemmin kun jää peittää lammen pinnan ja lumi estää sen pinnalla liikkumisen, majavayhdyskunnalla on lammen pohjalla täysi ”ruokakomero”.

Vedestä puheen ollen harva maaeläin on siinä yhtä kotonaan kuin majava. Sen lisäksi että majavalla on tuuhea turkki, joka on öljytty vedenpitäväksi, sillä on lisäksi ihon alla rasvakerros, joka eristää kylmältä hyisessä vedessä. Majavathan jopa parittelevat vedessä! Koska vedellä on niin keskeinen rooli majavan elämässä, ne asuvat aina lähellä järviä ja jokia.

Majavat ja ihmiset

Majavat ovat sävyisiä, ja ne ystävystyvät helposti sellaisten ihmisten kanssa, jotka kohtelevat niitä hyvin. Eläimet hoitavat jatkuvasti turkkiaan ja pitävät itsensä puhtaina. Kauan sitten intiaanit pitivät majavia lemmikkeinään leiriensä lähistöllä. Kannattaa kuitenkin harkita kahdesti ennen kuin päästää majavan kotiinsa. Ongelma on siinä, etteivät ne lakkaa koskaan rakentamasta. Ympäristöinsinööri Alice Outwater kirjoittaa: ”Kun niitä pidetään sisällä, ne katkovat pöytien ja tuolien jalat ja rakentavat huonekalujen väliin pieniä patoja.” Takapihan puut ja aidanseipäät saattavat kokea saman kohtalon.

Mutta ihmisten ja majavien kesken on syntynyt vakavampiakin ongelmia. Jotkut maanomistajat esimerkiksi valittavat, että padot nostavat jokien pintaa, mikä vahingoittaa maata. Tiedemiehet ja muut vastaavat näihin valituksiin kiinnittämällä puolestaan huomion majavien toiminnan hyötyihin. Esimerkiksi majavien patoaltaat keräävät ja puhdistavat vettä, minkä ansiosta monet muut eliölajit voivat elää siinä. Jotkut jopa sanovat, että majavalammet ovat vähentäneet kuivuuden vaikutuksia.

Luonnontieteilijät arvioivat, että Yhdysvaltojen mantereella elää tätä nykyä noin 10 miljoonaa majavaa. Toiset kuitenkin arvioivat, että samalla alueella eli 500 vuotta sitten 200 miljoonaa majavaa. Ajattelehan: kymmenet miljoonat ”metsurit” ovat saattaneet työskennellä Pohjois-Amerikan metsissä ennen kuin ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat. Mutta sen sijaan että nuo varhaiset uudisasukkaat olisivat löytäneet paljaan puuttoman maan, he näkivät valtavia kukoistavia metsiä. Majavilla on selvästikin tärkeä osa planeettamme ekologiassa. Saamme siksi olla kiitollisia siitä, että tämä alkuperäinen metsuri on yhä työn touhussa!

[Tekstiruutu/Kuva s. 22, 23]

”Ahkera kuin majava”

Tuon englantia puhuvassa maailmassa tutun sanonnan sepittäjä oli todennäköisesti tarkkaillut, kun majavat olivat rakentaneet patoa tai pesää itselleen. Nämä eläimet näyttävät todella väsymättömiltä kaataessaan puita ja raahatessaan niitä rakennuspaikalle. Toisinaan ne jopa kaivavat kanavia uittaakseen rakennusmateriaalia oikeaan paikkaan.

Entä miten majavat sitten oikein rakentavat patonsa? Saadakseen rakennelmansa pysymään paikallaan ne junttaavat oksia joen pohjaan. Jos joki on leveä, ne rakentavat patonsa vastavirtaan kaarevaksi, jotta se kestäisi veden paineen. Ne lisäävät siihen puuta koko joen leveydeltä, kunnes se on riittävän korkea, ja sitten ne tilkitsevät kolot mudalla ja kivillä. Tehdäkseen padosta kestävän majavat tukevat sitä kiinnittämällä pohjaan myötävirran puolelle oksia vinoon. Nämä ahkerat luontokappaleet jopa korjailevat rakennelmaansa säännöllisesti.

Ylävirtaan muodostuu pian tyyni lampi. Sinne majavat rakentavat turvallisen asuinpaikan – ensin vain kolon rantapenkereeseen siksi ajaksi, kun pato on rakenteilla. Myöhemmin ne tekevät mudasta ja oksista kupolikattoisen pesän, joka sijaitsee jonkin matkan päässä rannasta. Majavat varjelevat itseään saalistajilta käyttämällä vedenalaisia sisäänkäyntiaukkoja. Sisällä turvassa ne lepäävät ja kasvattavat poikasiaan.

Majava on todella ahkera. Wyomingissa Yhdysvalloissa toimivat tutkijat päästivät kymmenen majavaa – viisi koirasta ja viisi naarasta – eräälle alueelle, jolla ei ollut pitkään aikaan nähty majavia. Vuotta myöhemmin tutkijat palasivat ja havaitsivat, että oli syntynyt viisi erillistä yhdyskuntaa ja että ne olivat rakentaneet yhteensä 55 patoa!

[Kuvat s. 24]

Majava työssään; majavan pesä ja pato; majavan poikanen