Olympia-aate kriisissä

KUN paroni Pierre de Coubertin ehdotti olympiakisojen henkiin herättämistä, hän toi julki jaloja ihanteita. Olympialaisten nykyinen johtoajatus, jota pidetään Coubertinin esittämänä, kuuluukin: ”Tärkeintä olympiakisoissa ei ole voittaa vaan ottaa osaa. Olennaisinta ei ole voitto vaan hyvä kamppailu.”

Coubertin uskoi, että tervehenkinen kilpaileminen voisi kasvattaa luonnetta, kehittää arvostelukykyä ja edistää rehtiä käytöstä. Hän jopa puhui urheilusta uskontona. Hän ajatteli, että olympialaiset voisivat opettaa ihmisiä elämään rauhassa keskenään.

Coubertinin kuollessa vuonna 1937 olivat tämänsuuntaiset toiveet sammuneet. Kisat oli jo kerran jouduttu peruuttamaan maailmansodan takia, ja jännitys oli kasvamassa uudeksi mittavaksi konfliktiksi. Nykyään olympia-aate on vielä syvemmässä kriisissä. Mistä syystä?

Olympiakisat ja lääkeaineet

Urheilijat ovat kymmenien vuosien ajan käyttäneet suorituskykyä parantavia lääkeaineita saadakseen kilpakumppaneihinsa etumatkaa, eivätkä olympialaiset ole säästyneet tältä vitsaukselta. Vaikka tiukkoina pidettyjen dopingtestien aloittamisesta on kulunut nyt 25 vuotta, kiellettyjen aineiden käyttö olympiaurheilijoiden keskuudessa on edelleen ongelma.

Jotkut urheilijat turvautuvat steroideihin ollakseen toisia edullisemmassa asemassa, toiset käyttävät piristeitä. Kasvuhormonit ovat suosiossa pikajuoksijoiden ja muiden voimaa kysyvien lajien edustajien parissa, koska ne nopeuttavat palautumista vaativista suorituksista ja kasvattavat lihasvoimaa. Geenitekniikan avulla valmistettu erytropoietiini on puolestaan monien pitkänmatkanjuoksijoiden, uimareiden ja hiihtäjien  suosikki, koska se lisää kestävyyttä kiihdyttämällä punasolujen muodostumista.

On helppo ymmärtää, miksi tri Robert Voy, Yhdysvaltain olympiakomitean dopingtestauksen entinen johtaja, kutsuu urheilijoita ”käveleviksi laboratorioiksi”. Hän sanoo: ”Olympialaisista on tullut tutkijoiden, kemistien ja epäeettisten lääkärien koekenttä.” Eikö testeistä ole apua? Tri Donald Catlin, joka johtaa erästä amerikkalaista dopingtestilaboratoriota, toteaa: ”Jos kokenut urheilija haluaa käyttää aineita, hän osaa vaihtaa sellaisiin aineisiin, joita emme pysty testaamaan.”

Lahjonta ja korruptio

Koska vain harvoilla kaupungeilla on varaa anoa olympialaisten isännyyttä, jotkin niistä eivät kaihda mitään keinoja saadakseen kisat itselleen. Vajaat kaksi vuotta sitten Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) joutui keskelle skandaalia. Joidenkin sen jäsenten väitettiin ottaneen vastaan lahjuksia jopa 400000 dollarin edestä, kun Salt Lake City anoi vuoden 2002 talvikisojen isännyyttä, mikä asetti valitsijoiden moraalin kyseenalaiseksi.

Raja vieraanvaraisuuden ja suoranaisen lahjonnan välillä hämärtyy usein, kun ehdokaskaupungit tarjoavat avokätisesti lahjoja niille, jotka valitsevat lopullisen paikan. Salt Lake Cityn skandaaliin liitettiin 20 KOK:n jäsentä, joista kuusi  lopulta erotettiin komiteasta. Australiassa tänä vuonna pidettävien kisojen kohdalla kaikki yritykset selvitä puhtain paperein romuttuivat, kun Australian olympiakomitean puheenjohtaja myönsi: ”Emme voittaneet pelkästään kaupunkimme kauneuden ja sen urheiluareenoiden ansiosta.”

Joidenkin vanhempien KOK:n jäsenten ylellinen elämäntyyli on vain lisännyt vettä myllyyn. Kansainvälisen soutuliiton edesmennyt johtaja, sveitsiläinen Tommy Keller, esitti kerran omana mielipiteenään, että jotkut urheiluviranomaiset pitävät olympialaisia keinona ”pönkittää omaa itsetuntoaan”. Hän lisäsi, että vaikuttimena näytti olevan ”rahan hankkiminen ja henkilökohtaisen kunnianhimon tyydyttäminen”.

Tehokasta mainontaa

Kukaan ei voi kieltää, että olympialaisten ympärillä liikkuvat suuret rahat. Kisat nostavat merkittävästi television katsojalukuja ja tarjoavat tuottoisaa mainosaikaa, minkä vuoksi kisojen sponsoroinnista on tullut äärimmäisen tehokas markkinointikeino.

Esimerkistä käyvät vuoden 1988 olympialaiset, joiden kansainvälisistä markkinointioikeuksista yhdeksän monikansallista yritystä maksoi KOK:lle kaikkiaan yli 100 miljoonaa dollaria. Vuonna 1996 Atlantassa pidettyjen kesäolympialaisten vastaavat oikeudet tuottivat yhteensä 400 miljoonaa dollaria. Summaan eivät sisälly televisiointioikeudet. Muuan amerikkalainen televisioverkko maksoi yli 3,5 miljardia dollaria oikeuksista televisioida kisat vuosina 2000–2008, ja erään raportin mukaan yhdentoista eri puolilla maailmaa toimivan sponsorin pitäisi maksaa runsaan neljän vuoden aikana 84 miljoonaa dollaria kunkin. Jotkut ovatkin sitä mieltä, että vaikka olympialaiset ovat joskus edustaneet ihmisen oivallisuutta, ne ovat nykyään ensisijaisesti rahasampo, joka edustaa ihmisen ahneutta.

Mikä meni vikaan?

Joidenkin asiantuntijoiden mielestä olympialaisten kriisi juontaa juurensa kahdesta ratkaisevasta kehityssuunnasta, jotka alkoivat  1980-luvun alussa. Ensimmäinen niistä oli päätös myöntää yksittäisille kansainvälisille urheiluliitoille oikeus päättää, ketkä urheilijat voitaisiin valita olympiaedustajiksi. Kun KOK oli aiemmin vaatinut osallistujien olevan amatöörejä, liitot alkoivat nyt päästää valtakunnallisiin karsintoihinsa ammattilaisia. Mutta ammattiurheilijat toivat kisoihin myös ammattiasenteensa. Pelkkä ”hyvä kamppailu” ei tuota tukirahoja, ja siksi ei kestänyt kauan, kun voittamisesta tuli kaikki kaikessa. Tämä on luonnollisesti vauhdittanut suorituskykyä parantavien aineiden käyttöä.

Toinen ratkaiseva kehityssuunta alkoi vuonna 1983, kun KOK halusi saada olympiarenkaat – komitean markkinointiasiantuntijan sanoin ”maailman arvokkaimman  hyödyntämättömän symbolin” – tuottamaan voittoa. Tämä antoi vauhtia pidäkkeettömälle kaupallisuudelle, josta on tullut olympiakisojen tavaramerkki. Jason Zengerle totesi: ”Kaikista sellaisista puheista huolimatta, että olympialaiset edistäisivät rauhaa ja yhdistäisivät maailman ihmisiä – –, ne eivät oikeastaan eroa millään tavalla – – muista mahtailevista urheilunäytöksistä.” Mutta merkitseekö tämä sitä, että olympialiikkeen ajamat ihanteet olisivat saavuttamattomat?

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

OLYMPIALAISIIN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ

→ Olympiatunnuksessa on viisi rengasta, jotka edustavat Aasian, Afrikan, Australian, Euroopan sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereita. Ne kulkevat toistensa lomitse vertauskuvana kaikkien kansojen urheilullisesta ystävyydestä.

→ Olympialainen tunnuslause on latinankielinen ”Citius, altius, fortius” eli ’nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin’.

→ Olympiatuli paloi Zeuksen alttarilla antiikin kisojen ajan. Nykyään soihtu sytytetään auringon säteistä Olympiassa, josta se kuljetetaan kisakaupunkiin.

→ Olympiaperinne on tuhansia vuosia vanha. Ensimmäiset muistiin merkityt olympialaiset pidettiin vuonna 776 eaa., mutta monet sanovat, että kisoja järjestettiin jo sitä ennen ainakin viidensadan vuoden ajan.

[Lähdemerkintä]

AP Photo/Eric Draper

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

SYDNEYN KISAPAIKAT

Syyskuusta 1993 lähtien, jolloin Sydneylle myönnettiin vuoden 2000 kisaisännyys, tämä kaupunki on kuumeisesti valmistautunut kymmenientuhansien vierailijoiden tuloon. Kaupunkia on siivottu, sinne on rakennettu maailmanluokan tiloja, ja vanhoja kaatopaikkoja on muutettu kosteikoiksi, puistoiksi ja joensuiksi 760 hehtaarin laajuudelta.

Urheilijoita ja toimihenkilöitä varten rakennettu olympiakylä on maailman suurin aurinkoenergialla toimiva kylä. Kaupunkiin on noussut myös SuperDome, eteläisen pallonpuoliskon suurin sisäurheilu- ja viihdekeskus. Tässä hallissa on Australian suurin yksityinen aurinkoenergiaverkko, eikä kasvihuonekaasuja synny juuri lainkaan.

SuperDomen takana piirtyvät taivasta vasten olympiastadionin laajat kaaret ja ristikkäin kulkevat palkit. Sen rakentaminen tuli maksamaan 435 miljoonaa dollaria (kolmisen miljardia Suomen markkaa), ja sen 110000 istumapaikkaa tekevät siitä maailman suurimman olympiastadionin. Sen pääkaaren alle mahtuisi vierekkäin neljä Boeing 747 -suihkukonetta! Yläpuolella on läpinäkyvä katto, joka suojaa yleisöä auringon ultraviolettisäteiltä. Stadionin toimitusjohtaja Alan Patching sanoi: ”Tämä paikka on parin kuukauden ajan vuonna 2000 Australian sydän.” Sitten hän uskaltautui ennustamaan: ”Sen jälkeen siitä tulee samanlainen ikoni kuin on oopperatalo.”

[Kuva s. 4]

Paroni Pierre de Coubertin

[Lähdemerkintä]

Culver Pictures

[Kuvan lähdemerkintä s. 7]

AP Photo/ACOG, HO