Lukijoiden kirjeitä

Isättömät perheet. Kiitoksia kirjoitussarjasta ”Isättömät perheet – miten katkaista kierre?” (8.2.2000.) Olin niin katkeroitunut avioeroni vuoksi, että halusin taistella saadakseni tyttäreni täyden huoltajuuden. Nämä kirjoitukset saivat minut kuitenkin tajuamaan, että tyttäreni on tarpeellista säilyttää isäänsä mahdollisimman hyvät välit. Huoltajuudesta taisteleminen ei ratkaise mitään.

L. D., Guam

Yksinhuoltajaäitinä olen aina tosissani yrittänyt kasvattaa poikaani Raamatun periaatteiden mukaan. Kuvauksenne ”viileän välinpitämättömistä” ihmisistä sopii entiseen mieheeni; hän ei osoita minkäänlaista kiinnostusta poikaansa kohtaan. Olen silti opettanut poikaani rakastamaan ja kunnioittamaan isäänsä, aivan kuten kirjoituksessa ehdotettiin. Oli hyvin rohkaisevaa saada tietää, että olen toiminut oikein.

R. S., Brasilia

Vanhempani erosivat, kun olin viisivuotias. Isä ei koskaan osoittanut tippaakaan kiinnostusta lapsiaan kohtaan. Toisinaan minusta tuntuu, että olisi ollut parempi, etten olisi koskaan tuntenutkaan häntä. Silloin en olisi joutunut kokemaan hänen välinpitämättömyyttään. Kiitän Jehovaa siitä, että aloin tutkia varhaisessa iässä Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Raamatun totuuksien oppiminen on auttanut minua käsittelemään hylätyksi tulemisen ja kaunan tunteitani.

C. B., Puerto Rico

Olen kasvattanut yksinäni kolmea poikaa nyt lähes seitsemän vuoden ajan, ja se on välillä tosi rankkaa. Joskus heitä on hyvin vaikea käsitellä. Rakastan heitä silti koko sydämestäni ja kiitän Jehovaa, että minulla on heidät. Vanhin pojista meni äskettäin kasteelle, joten ponnistelut ovat olleet vaivan arvoisia. Tällaiset kirjoitukset kannustavat minua jatkamaan eteenpäin. Aion lukea ne usein.

N. B., Kanada

Isäni lähti, kun olin kuusivuotias. Kuitenkin vasta nyt, 21-vuotiaana, tajuan, miten tuo tapaus vaikutti minuun. Olen pelännyt avioliittoa, sillä olen ajatellut, että mies todennäköisesti lopulta jättäisi minut. Minusta on myös tuntunut, ettei minulla olisi miehelleni mitään annettavaa, koska en tiennyt, miten normaali perhe toimii. Tämä kirjoitus kuitenkin lohdutti minua valtavasti. Se auttoi minua tajuamaan, että minusta voi jonain päivänä tulla tasapainoinen, uskollinen ja rakastava vaimo.

E. V. W., Yhdysvallat

Ongelmat ystävyyssuhteissa. Olen usein halunnut kirjoittaa teille, mutta se on aina jäänyt. Luin juuri kirjoituksen ”Nuoret kysyvät: miksi ystäväni loukkasi minua?” (22.2.2000). Minulla oli vakava ongelma erään läheisen ystäväni kanssa, ja huomasin hautovani vihaa häntä kohtaan. Tämä kirjoitus tuli oikeaan aikaan.

C. V., Italia

Eräs ystäväni loukkasi minua. Kirjoitus auttoi minua tajuamaan, että koska olemme epätäydellisiä, käymme välillä toistemme hermoille. Noudatin kirjoituksen ohjeita ja selvitin asiat hänen kanssaan.

N. T., Trinidad

Olen 18-vuotias, ja minulla on kaksi läheistä ystävää. Toinen on minua paljon vanhempi ja toinen kaksi vuotta nuorempi. Tällä nuoremmalla ja minulla on ollut viime aikoina vähän ongelmia. Tämä kirjoitus tuli juuri ajallaan. Kolossalaiskirjeen 3:13:ssa muistutetaan, että Jehova antaa meille auliisti anteeksi monet monituiset kerrat ja että meidänkin pitäisi vuorostamme antaa anteeksi toisillemme. Kirjoituksen viimeinen kappale auttoi ymmärtämään, mistä anteeksi antamisessa on kyse. Niinpä me haluamme olla sellaisia ystäviä kuin kuvaillaan Sananlaskujen 18:24:ssä: ystäviä, jotka ’pysyvät läheisempänä kuin veli’ tai sisar!

W. C., Yhdysvallat