Miksi monet käyttävät vaihtoehtoisia hoitomuotoja?

VAIHTOEHTOINEN eli täydentävä lääkintä sisältää laajan valikoiman erilaisia parantamistekniikoita ja hoitoja. Monet niistä kuuluvat luontaishoitoihin, joissa hyödynnetään ennen kaikkea luonnon tarjoamia mahdollisuuksia tai fysikaalisia keinoja, jotta elimistö pääsisi tasapainoon ja voisi korjata itseään. Suuri osa niistä on  ollut yleisessä käytössä satoja vuosia, mutta moderni lääketiede on pitkään torjunut tai sivuuttanut ne.

Esimerkiksi Yhdysvaltain lääkäriliiton julkaisemassa JAMA-lehdessä mainittiin 27.8.1960, että palovammoja hoidettiin kylmällä jo ”antiikin aikoina, mutta niin lääkärit kuin maallikotkin näyttävät sivuuttaneen sen. Vaikka kirjallisuudesta sieltä täältä löytyvät viittaukset ylistävät tätä hoitomenetelmää yksimielisesti, se ei ole nykyään yleisessä käytössä. Useimmat lääkärit sanovat, ettei palovammoja ole tapana hoitaa sillä tavalla, vaikka kukaan ei oikein tiedä, miksi ei.”

Viime vuosikymmeninä lääkärit ovat kuitenkin jälleen alkaneet suositella kylmää vettä ja kylmäkääreitä palovammoihin. Eräässä lääkärilehdessä kerrottiin: ”Kylmä vesi palovammojen ensihoitona on saanut osakseen kasvavaa mielenkiintoa sen jälkeen kun Ofeigsson ja Schulman julkaisivat raporttinsa vuosina 1959 ja 1960. Olemme kuluneena vuonna hoitaneet potilaita tällä menetelmällä, ja kliiniset tulokset ovat olleet rohkaisevia.” (The Journal of Trauma, syyskuu 1963.)

Kylmä vesi on suhteellisen turvallinen hoito, ja se varmasti helpottaa potilaan oloa. Monimuotoista hydro- eli vesiterapiaa hyödynnetään vaihtoehtolääkinnässä, ja nykyään myös moderni lääketiede tunnustaa jotkin sen hoidot. *

Vaihtoehtolääkinnässä käytetään usein myös kasveja. Joissakin osissa maailmaa se on ollut käytäntönä satoja, jopa tuhansia vuosia. Esimerkiksi Intiassa yrtit ovat jo kauan olleet lääkintätaidon kulmakivi. Nykyään monet terveydenhuollon ammattilaiset lähes kaikkialla tunnustavat eräiden kasvien parantavan vaikutuksen.

Merkittävä kokemus

Satakunta vuotta sitten Richard Willstätter, josta myöhemmin tuli kasvien biokemian tutkija, näki jotain, mikä teki häneen vaikutuksen. Hänen hyvän ystävänsä, kymmenvuotiaan Sepp Schwabin, jalka tulehtui pahasti, ja lääkäri sanoi, että se oli amputoitava pojan hengen säästämiseksi. Seppin vanhemmat kuitenkin lykkäsivät toimenpidettä seuraavaan aamuun ja etsivät käsiinsä paimenen, joka tunnettiin yrttilääkinnän taitajana. Paimen keräsi yhteen joukon kasveja, hienonsi ne keitettyä pinaattia muistuttavaksi massaksi ja asetti sen haavalle.

Aamulla haava oli paremman näköinen, joten amputointia lykättiin uudelleen. Yrttihoitoa jatkettiin, ja lopulta haava parani kokonaan. Willstätter siirtyi opiskelemaan kemiaa Münchenin  yliopistoon, ja myöhemmin hän sai Nobelin palkinnon havainnoistaan, jotka koskivat kasvien väriaineita, etenkin klorofylliä. On merkille pantavaa, että noin neljännes nykyisin käytössä olevista apteekkilääkkeistä on joko osittain tai kokonaan kasviperäisiä.

Tasapainoa tarvitaan

On silti muistettava, että hoito, joka tekee ihmeitä yhdelle, ei ehkä auta toista juuri lainkaan. Sen tehokkuus riippuu aina monista tekijöistä, muun muassa sairauden luonteesta ja sen vakavuudesta sekä potilaan yleisestä terveydentilasta. Jopa ajoitus voi vaikuttaa tulokseen.

Vaihtoehtoiset hoidot vaikuttavat yleensä hitaammin kuin koululääketieteen menetelmät, ja siksi tauti, joka olisi ehkä pystytty voittamaan, jos se olisi määritetty ja hoidettu aiemmin, saattaa edetä vaiheeseen, jossa tarvitaan vahvoja lääkkeitä, kenties jopa leikkausta, potilaan hengen pelastamiseksi. Sen tähden voi olla epäviisasta pitää kiinni vain yhdenlaisesta hoidosta, ikään kuin se olisi ainoa keino selviytyä.

Vaihtoehtolääkinnän näkökulma terveyteen on erilainen kuin vakiintuneen lääketieteen. Yleensä siinä keskitytään enemmän ennaltaehkäisyyn ja pannaan painoa ihmisen elintapoihin ja ympäristöön sekä siihen, mikä vaikutus näillä on hänen terveyteensä. Huomio on toisin sanoen koko ihmisessä eikä pelkästään sairaassa elimessä tai sairaudessa.

Vaihtoehtolääkinnässä vetoaa epäilemättä voimakkaasti se, että siinä käytettyjä luontaistuotteita ja hoitomenetelmiä pidetään lempeämpinä ja vaarattomampina kuin koululääketieteen käyttämiä valmisteita ja menetelmiä. Koska yhä useammat ovat kiinnostuneita löytämään turvallisia ja tehokkaita hoitoja, esittelemme seuraavassa kirjoituksessa muutamia vaihtoehtoisia hoitomuotoja.

[Alaviite]