Hoitajien tärkeä rooli

”Sairaanhoitaja vahvistaa, vaalii ja suojelee. Hän on valmistautunut huolehtimaan sairaista, loukkaantuneista ja iäkkäistä.” (Nursing in Today’s World—Challenges, Issues, and Trends)

EPÄITSEKKYYS on välttämätöntä, mutta se ei yksinään tee hoitajasta taitavaa. Hyvät sairaanhoitajat tarvitsevat myös monipuolista koulutusta ja laajan kokemuksen. Yksi keskeinen vaatimus on vuodesta neljään vuotta tai pitempään kestävä opiskelu ja työharjoittelu. Mutta mitä ominaisuuksia on hyvällä hoitajalla? Seuraavassa vastauksia kokeneilta hoitajilta, joita Herätkää!-lehti haastatteli.

”Lääkäri parantaa, mutta sairaanhoitaja pitää potilaasta huolta. Hänen täytyy usein vahvistaa ja rohkaista potilaita, jotka kärsivät sekä sisäisesti että ulkoisesti sen vuoksi, että he tietävät esimerkiksi sairastavansa jotakin kroonista sairautta tai kuolevansa pian. Sairaalle täytyy olla äitinä.” (Carmen Gilmartín, Espanja.)

”On kyettävä myötäelämään potilaan kivuissa ja ahdistuksessa ja haluttava auttaa. Ystävällisyyttä ja pitkämielisyyttä tarvitaan. On oltava aina valmis oppimaan lisää sairaanhoidosta ja lääketieteestä.” (Tadashi Hatano, Japani.)

”Hoitajilta on viime vuosina vaadittu entistä laajempaa tietämystä alaltaan. Siksi on olennaisen tärkeää haluta opiskella ja kyetä omaksumaan uutta. Hoitajien täytyy lisäksi tehdä nopeita ratkaisuja ja toimia ripeästi, kun tilanne sitä vaatii.” (Keiko Kawane, Japani.)

”Sairaanhoitajan on oltava lämmin, kärsivällinen ja empaattinen.” (Araceli García Padilla, Meksiko.)

”Hyvä sairaanhoitaja on opinhaluinen, huomiokykyinen ja äärimmäisen ammattitaitoinen. Jos hoitaja ei ole uhrautuva – jos hänessä on itsekkäitä piirteitä tai hän loukkaantuu saadessaan neuvoja sairaalahierarkian ylemmiltä tasoilta – hänestä ei ole enää hyötyä sen enempää potilaille kuin kollegoillekaan.” (Rosângela Santos, Brasilia.)

 ”Välttämättömiä ominaisuuksia ovat muun muassa joustavuus, sietokyky ja kärsivällisyys. Tarvitaan myös avoimuutta uusille ajatuksille sekä kykyä tulla toimeen muiden hoitajien ja hierarkian seuraavien portaiden kanssa. Uusia taitoja täytyy omaksua nopeasti, jos haluaa pysyä tehokkaana.” (Marc Koehler, Ranska.)

”Hoitajan on rakastettava ihmisiä ja todella haluttava auttaa toisia. Hänen on kyettävä sietämään stressiä, sillä sairaalamaailmassa annetaan kaikki tai ei mitään. Hänen täytyy olla mukautuvainen, valmis hoitamaan tehtävät laadusta tinkimättä silloinkin kun henkilökuntaa on joskus vähemmän.” (Claudia Rijker-Baker, Alankomaat.)

Sairaanhoitaja pitää huolta

Kirjan Nursing in Today’s World mukaan ”sairaanhoitajan työ on sitä, että hän pitää ihmisestä huolta erilaisissa terveyteen liittyvissä tilanteissa. Ajatusmaailmassamme lääketieteen tehtävänä on parantaa potilas ja sairaanhoidon tehtävänä pitää hänestä huolta.”

Sairaanhoitaja siis paitsi hoitaa myös hoivaa. Jokin aika sitten 1200 sairaanhoitajalta kysyttiin, mitä he pitivät tärkeimpänä asiana omassa työpanoksessaan. Heistä 98 prosenttia halusi ennen kaikkea antaa laadukasta hoivaa.

Toisinaan hoitajat aliarvioivat merkitystään potilaille. Carmen Gilmartín, 12 vuotta  sairaanhoitajana toiminut nainen, jota lainasimme edellä, sanoi Herätkää!-lehdelle: ”Tunnustin kerran eräälle ystävälle, että tunsin voivani auttaa vakavasti sairaita potilaita niin kovin vähän. Olin omasta mielestäni heille pelkkä laastari. Mutta ystäväni sanoi siihen: ’Siunattu ”laastari”, sillä kun ihminen on sairaana, sinä olet se, mitä hän tarvitsee enemmän kuin mitään muuta – myötätuntoista hoitajaa.’”

Tarpeetonta sanoakaan, että tällainen huolehtiminen voi koetella suuresti hoitajan voimia, kun hän tekee kymmentuntisia tai vielä pitempiä työpäiviä. Mikä sai nämä uhrautuvat hoitotyön tekijät alun alkaen hakeutumaan tälle alalle?

Miksi sairaanhoitajaksi?

Herätkää!-lehti haastatteli eri puolilla maailmaa toimivia sairaanhoitajia ja kysyi heiltä heidän ammatinvalintansa syitä. Seuraavassa muutamia vastauksia.

Terry Weathersonilla on 47 vuoden kokemus sairaanhoidosta. Nykyään hän toimii erikoissairaanhoitajana Englannissa manchesterilaisen sairaalan urologisella osastolla. ”Kasvoin katolisessa perheessä ja kävin katolista sisäoppilaitosta”, hän kertoo. ”Päätin pienenä, että minusta tulisi joko nunna tai sairaanhoitaja. Halusin palvella toisia ihmisiä. Sitä voisi sanoa vaikka kutsumukseksi. Sairaanhoito voitti, kuten näkyy.”

Saitamassa Japanissa asuvalla Chiwa Matsunagalla on ollut oma klinikka kahdeksan vuotta. Hän sanoo: ”Omaksuin isältäni sellaisen ajatuksen, että on hyvä opetella jokin taito, joka toisi työtä koko elämän ajaksi. Valitsin sairaanhoitoalan.”

Tokiolainen Etsuko Kotani on ylihoitaja, joka on ollut alalla 38 vuotta. Hän sanoo: ”Kun olin vielä kouluiässä, isäni meni tajuttomaksi ja menetti paljon verta. Valvoessani isän vuoteen ääressä sairaalassa päätin, että minusta tulisi sairaanhoitaja, jotta voisin tulevaisuudessa auttaa sairaita.”

Toisilla valintaan on vaikuttanut oma kokemus sairaana olosta. Meksikolainen hoitaja Eneida Vieyra kertoo: ”Jouduin kuusivuotiaana sairaalaan kahdeksi viikoksi keuhkoputkentulehduksen vuoksi, ja silloin päätin, että minusta tulisi isona sairaanhoitaja.”

Sairaanhoitajilta vaaditaan selvästikin suurta uhrautuvuutta. Mietitäänpä tarkemmin tämän jalon ammatin haasteita ja palkintoja.

Työn tuomia iloja

Mitä iloa sairaanhoito tuottaa? Vastaus riippuu hoitajan tehtäväalasta. Esimerkiksi kätilöille jokainen onnistunut synnytys on palkka. ”Tuntuu mahtavalta auttaa sellaisen terveen lapsen synnytyksessä, jonka kehitystä on saanut valvoa”, sanoo muuan hollantilainen kätilö. Jolanda Gielen-Van Hooft, hänkin  Alankomaista, vahvistaa: ”Synnytys on ihanimpia asioita, mitä pariskunta – ja terveydenhuollon työntekijä – voi kokea. Se on ihme!”

Dreux’ssa Ranskassa asuva Rachid Assam on hieman yli 40-vuotias anestesiahoitaja. Miksi hän pitää työstään? ”Saan tyydytystä siitä, että voin myötävaikuttaa leikkauksen onnistumiseen ja työskennellä erittäin mielenkiintoisella ja jatkuvasti kehittyvällä alalla”, hän sanoo. Isaac Bangili, ranskalainen hänkin, sanoo: ”Minua koskettaa potilailta ja heidän perheiltään saamamme kiitos, etenkin jos on ollut hätätapaus ja olemme onnistuneet pelastamaan potilaan, josta meillä ei enää ollut toivoa.”

 Tällaista kiitosta on saanut muun muassa edellä mainittu Terry Weatherson. Muuan leski kirjoitti hänelle: ”Haluan vielä kerran kiittää siitä lohdutuksesta, jota rauhallinen, turvallinen olemuksenne toi meille koko Charlesin sairauden ajan. Teistä huokui valoisaa lämpöä, joka oli meille kuin kallioperusta ja josta saimme voimaa.”

Haasteiden kohtaaminen

Ilojen rinnalla työ tuo kuitenkin mukanaan myös paljon haasteita. Virheitä ei saa tehdä! Olipa kyse lääkkeen antamisesta, verinäytteen ottamisesta, laitteen liittämisestä potilaan suoneen tai vain potilaan siirtämisestä, hoitajan on oltava äärimmäisen huolellinen. Hänellä ei ole varaa virheisiin – etenkään maissa, missä niistä vedetään helposti oikeuteen. Joskus hoitaja joutuu vaikeaan välikäteen. Ajatellaan vaikka sellaista tilannetta, että hoitajan mielestä lääkäri on määrännyt potilaalle väärää lääkettä tai antanut ohjeita, jotka eivät ole potilaan parhaaksi. Mitä hoitaja voi tehdä? Asettaa lääkärin määräykset kyseenalaisiksi? Se kysyy rohkeutta, tahdikkuutta ja diplomaattisuutta – ja siihen liittyy oma riskinsä. Jotkut lääkärit eivät valitettavasti suhtaudu suopeasti niiden ehdotuksiin, joita he pitävät alaisinaan.

Millaisia ajatuksia hoitajilla on tällaisesta tilanteesta? 34 vuotta sairaanhoitajana toiminut, Wisconsinissa Yhdysvalloissa asuva Barbara Reineke sanoi Herätkää!-lehdelle: ”Sairaanhoitajan täytyy olla rohkea. Ensinnäkin hän on juridisesti vastuussa kaikista antamistaan lääkkeistä ja hoidoista sekä niiden aiheuttamista vahingoista. Hänen täytyy osata kieltäytyä lääkärin määräämästä tehtävästä, jos se hänen mielestään ei kuulu  hänen työkenttäänsä tai jos hän uskoo määräyksen olevan virheellinen. Sairaanhoito ei ole enää samanlaista kuin Florence Nightingalen päivinä tai vielä 50 vuotta sitten. Nykyään hoitajan täytyy ymmärtää, milloin kieltäytyä lääkärin määräyksestä ja milloin vaatia lääkäriä katsomaan potilasta, oli se sitten vaikka keskellä yötä. Ja jos hoitaja on väärässä, hänen täytyy olla tarpeeksi paksunahkainen kestääkseen pilkan, jota lääkäriltä saattaa tulla.”

Sairaanhoitajat kohtaavat työssään myös väkivaltaa. Eräässä Etelä-Afrikasta kertovassa raportissa hoitajien ”tunnustetaan olevan muita suuremmassa vaarassa joutua huonon kohtelun ja väkivallan kohteeksi työpaikallaan. Sairaanhoitajien kimppuun hyökätään töissä todennäköisemmin kuin vanginvartijoiden tai poliisien. Hoitajista 72 prosenttia tuntee itsensä turvattomaksi.” Tilanne on samanlainen Britanniassa, missä eräässä tuoreessa selvityksessä 97 prosenttia kyselyyn vastanneista hoitajista tiesi sairaanhoitajan, joka oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi edellisen vuoden aikana. Väkivallan aiheuttajana on usein potilas, joka on huumeen vaikutuksen alainen tai on nauttinut alkoholia tai jolla on stressiä tai surua.

Hoitajia uhkaa lisäksi stressiperäinen loppuunpalaminen. Siihen vaikuttaa muun muassa henkilökunnan vähyys. Kun tunnollinen hoitaja ei pysty huolehtimaan potilaasta riittävästi työtaakkansa vuoksi, hän alkaa pian stressaantua. Jos hän yrittää korjata tilannetta jättämällä taukoja pitämättä ja tekemällä ylitöitä, hän turhautuu vain lisää.

Hoitohenkilökuntaa on liian vähän monissa sairaaloissa joka puolella maailmaa. ”Sairaaloissamme on sairaanhoitajapula”, sanotaan madridilaisen Mundo Sanitario -lehden raportissa. ”Jokainen terveydenhuoltoa tarvinnut ihminen tietää, miten tärkeitä hoitajat ovat.” Mistä tämän hoitajapulan sanottiin johtuvan? Säästötoimista! Raportissa kerrottiin, että Madridin sairaaloissa oli 13000 ammattihoitajan vaje!

Stressiä aiheuttaa myös se, että työvuorot ovat usein liian pitkiä ja palkka liian pieni. The Scotsman -lehdessä sanottiin: ”Julkisten palvelujen liiton Unisonin mukaan useammalla kuin joka viidennellä sairaanhoitajalla  ja joka neljännellä perushoitajalla Britanniassa on toinenkin työpaikka, jonka avulla tulot yritetään saada riittämään.” Kolme neljästä hoitajasta pitää itseään alipalkkaisena. Monet ovat sen tähden harkinneet ammatinvaihtoa.

Sairaanhoitajien stressiin vaikuttavat monet muutkin seikat. Sen perusteella, mitä erimaalaiset hoitajat sanoivat Herätkää!-lehden haastattelussa, potilaan kuolema voi olla lannistava kokemus. Egyptiläistä syntyperää oleva Magda Souang työskentelee Brooklynissa New Yorkissa. Kun häneltä kysyttiin, mikä hänen työssään oli raskasta, hän vastasi: ”Se että olen kymmenen vuoden aikana nähnyt läheltä ainakin 30 sellaisen parantumattomasti sairaan potilaan kuolevan, joita olen hoitanut. Se ottaa koville.” Ei ihme, että eräässä lähteessä sanottiin: ”Jatkuva omistautuminen kuolevien potilaiden hoitoon voi verottaa raskaasti hoitajan voimavaroja.”

Sairaanhoitajien tulevaisuus

Tekniikan kehittyminen ja sen vaikutukset lisäävät paineita sairaanhoitoalalla. Haasteena on yhdistää tekniikka humaanisuuteen, inhimilliseen tapaan kohdella potilaita. Mikään kone ei koskaan voi korvata hoitajan kosketusta ja myötätuntoa.

Eräs lehti kirjoitti: ”Sairaanhoito on ikuisesti pysyvä ammatti. – – Niin kauan kuin on ihmisiä, tarvitaan aina huolenpitoa, sääliväisyyttä ja ymmärtämystä.” Sairaanhoito täyttää tuon tarpeen. Mutta terveydenhuollon näkymät ovat valoisat vielä suuremmastakin syystä. Raamattu osoittaa, että tulee aika, jolloin kukaan ei sano: ”Olen sairas.” (Jesaja 33:24.) Lääkäreitä, sairaanhoitajia ja sairaaloita ei tulla tarvitsemaan Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa (Jesaja 65:17; 2. Pietarin kirje 3:13).

Raamatussa luvataan lisäksi, että ”Jumala – – pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.) Sitä odottaessamme meidän tulisi olla kiitollisia miljoonien eri puolilla maailmaa työskentelevien sairaanhoitajien huomiosta ja uhrauksista. Ilman heitä sairaalassa olisi varmasti vähemmän miellyttävää olla potilaana, ellei suorastaan mahdotonta. Miten sopivaa siksi onkaan kysyä: mitä tekisimmekään ilman sairaanhoitajia?

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Florence Nightingale – nykyaikaisen sairaanhoidon uranuurtaja

Florence Nightingale syntyi Italiassa vuonna 1820 varakkaaseen brittiläiseen perheeseen, jossa hän varttui suojattuna ja hemmoteltuna. Nuorena naisena hän torjui avioliittotarjoukset ja ryhtyi opiskelemaan terveysalaa ja köyhäinhoitoa. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta hän ilmoittautui saksalaiseen Kaiserswerthin sairaanhoitajakouluun. Myöhemmin hän opiskeli Pariisissa, ja 33-vuotiaana hänestä tuli lontoolaisen naistensairaalan johtaja.

Suurimman haasteensa Nightingale kuitenkin kohtasi, kun hän lähti vapaaehtoisena Krimille hoitamaan haavoittuneita sotilaita. Siellä hän joutui 38 sairaanhoitajansa kanssa puhdistamaan rottia kuhisevan sairaalan. Se oli suunnaton urakka, sillä aluksi heillä ei ollut saippuaa, pesualtaita eikä pyyhkeitä ja kenttävuoteita, patjoja ja sidetarvikkeita oli liian vähän. Nightingale hoitajineen tarttui toimeen, ja sodan loppuun mennessä hän oli uudistanut sairaanhoitoa ja sairaalahallintoa tavalla, jonka vaikutukset olivat maailmanlaajuiset. Vuonna 1860 hän perusti oman sairaanhoitajakoulun Saint Thomasin sairaalan yhteyteen Lontooseen. Se oli ensimmäinen sairaanhoitoalan koulu, jolla ei ollut uskonnollisia yhteyksiä. Nightingale oli monta vuotta vuoteenomana ennen kuin hän kuoli vuonna 1910. Hän jatkoi kuitenkin loppuun asti kirjojen ja pamflettien kirjoittamista pyrkiessään kehittämään terveydenhuollon standardeja.

Kuva Florence Nightingalesta toisten hyvinvoinnille omistautuneena naisena on herättänyt myös vastalauseita. Joidenkin mielestä eräät muutkin ansaitsevat vähintään yhtä suuren kiitoksen osuudestaan sairaanhoidon kehittämisessä. Lisäksi hänen luonteenpiirteistään on käyty kuumaa kiistelyä. Sairaanhoidon historiasta kertovan kirjan mukaan jotkut sanovat hänen olleen ”temperamenttinen, omavaltainen, itsepäinen, äkkipikainen ja hallitseva”, kun taas toisia viehättivät hänessä hänen ”älykkyytensä ja charminsa, hänen hämmästyttävä elinvoimaisuutensa ja hänen persoonallisuutensa vastakohtaisuudet” (A History of Nursing). Olipa hän todellisuudessa millainen tahansa ihmisenä, yksi asia on varma: hänen sairaanhoito- ja sairaalahallintomenetelmänsä levisivät moniin maihin. Häntä pidetään nykyaikaisen sairaanhoidon uranuurtajana.

[Kuva]

Saint Thomasin sairaalassa Nightingalen sairaanhoitajakoulun perustamisen jälkeen

[Lähdemerkintä]

National Library of Medicine

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

Erilaisia hoitajia

Sairaanhoitaja: Henkilö, joka on suorittanut säädetyn tutkinnon ja saanut oikeuden sairaanhoitotoimen harjoittamiseen. Sairaanhoitajalle kuuluvat potilaan kokonaishoidon vaativimmat tehtävät.

Erikoissairaanhoitaja: Sairaanhoitaja, joka on erikoistunut jollekin sairaanhoitotoimen alueelle. (Suomessa koulutusuudistuksen myötä pois käytöstä jäänyt nimike.)

Kätilö: Säädetyn tutkinnon suorittanut henkilö, jonka erikoisalaa ovat äitiyshuolto ja naistentaudit.

Lähihoitaja: Henkilö, joka on suorittanut astetta alemman tutkinnon kuin sairaanhoitaja ja kätilö. Työtehtävät kuuluvat perushoidon piiriin.

[Lähdemerkintä]

UN/J. Isaac

[Tekstiruutu/Kuvat s. 9]

Terveydenhuollon selkäranka

Kesäkuussa 1999 pidettiin kansainvälisen sairaanhoitajajärjestön International Council of Nursesin satavuotiskokous, jossa puhui Maailman terveysjärjestön pääjohtaja, tri Gro Harlem Brundtland. Hän sanoi:

”Sairaanhoitajilla on terveydenhuollon keskeisinä ammattihenkilöinä ainutlaatuiset mahdollisuudet toimia merkittävällä tavalla terveemmän planeetan puolesta. – – Koska useimpien maiden terveydenhuoltojärjestelmissä sairaanhoitajat ja kätilöt jo muodostavat jopa 80 prosenttia terveydenhuollon ammattilaisista, he edustavat suurta potentiaalista voimaa, jonka avulla voidaan saada aikaan Terveyttä kaikille -ohjelman vaatimat välttämättömät muutokset 2000-luvulla. Heidän panoksensa terveyspalveluihin näkyy koko terveydenhuollon laajalla alueella – –. Sairaanhoitajat ovat selvästikin useimpien terveydenhuoltoyksiköiden selkäranka.”

Meksikon presidentti Ernesto Zedillo Ponce de León antoi erityiskiitosta oman maansa sairaanhoitajille puheessaan, jossa hän sanoi: ”Päivästä toiseen te kaikki – – omistatte parhaan osan tietämyksestänne sekä solidaarisuutenne ja palveluksenne meksikolaisten terveyden säilyttämiselle ja palauttamiselle. Päivästä toiseen te annatte tarvitseville paitsi ammatillista apua myös lohtua, jota ystävällisyytenne, sitoutuneisuutenne ja syvä humaanisuutenne tuottavat. – – Te muodostatte terveydenhuoltomme suurimman ryhmän – –. Joka kerta kun ihminen pelastetaan elämälle, lapsi rokotetaan tai synnytys tapahtuu avustajan läsnä ollessa tai kun terveydestä pidetään puhe, sairas paranee tai potilas saa huomiota ja myötämielistä tukea, siihen liittyy sairaanhoitajan työpanos.”

[Lähdemerkinnät]

UN/DPI Photo by Greg Kinch

UN/DPI Photo by Evan Schneider

[Tekstiruutu/Kuva s. 11]

Arvostava lääkäri

New Yorkin presbyteerisessä sairaalassa työskentelevä tri Sandeep Jauhar tunnusti olevansa kiitollisuudenvelassa hyville sairaanhoitajille. Muuan hoitaja oli tahdikkaasti saanut hänet ymmärtämään, että eräs kuoleva potilas tarvitsi lisää morfiinia. Lääkäri kirjoitti: ”Hyvät sairaanhoitajat myös opettavat lääkäreitä. Teho- ja muiden erikoisosastojen hoitajat kuuluvat sairaalan parhaiten koulutettuihin ammattilaisiin. Harjoitteluaikanani he opettivat minulle katetrien ja hengityslaitteiden käytön. He kertoivat, mitä lääkkeitä kannattaa välttää.”

Jauhar jatkoi: ”Sairaanhoitajilta potilaat saavat olennaisen tärkeää henkistä tukea, sillä juuri he käyttävät potilaiden kanssa eniten aikaa. – – Harvoin toimin ripeämmin kuin silloin, kun luotettava sairaanhoitaja tulee sanomaan minulle, että minun täytyy heti mennä katsomaan jotakin potilasta.”

[Kuva s. 7]

”Halusin palvella toisia ihmisiä.” (Terry Weatherson, Englanti)

[Kuva s. 7]

”Valvoessani isän vuoteen ääressä sairaalassa päätin, että minusta tulisi sairaanhoitaja.” (Etsuko Kotani, Japani)

[Kuva s. 7]

”Synnytys on ihanimpia asioita, mitä – – [kätilö] voi kokea.” (Jolanda Gielen-Van Hooft, Alankomaat)

[Kuva s. 8]

Kätilöt saavat iloa ja tyydytystä avustaessaan synnytyksessä