Nuoret kysyvät:

Kuinka selviydyn isän jätettyä meidät?

”Kasvaminen ilman isää oli vaikeaa. Halusin vain hieman huomiota.” (Henry) *

JOAN oli 13-vuotias, kun hänen isänsä lähti kotoa. Koska isä oli riippuvainen alkoholista, hän yritti vain harvoin ottaa yhteyttä lapsiinsa lähtönsä jälkeen. Surullista kyllä Joan ei ole ainoa – on monia nuoria, joiden isät ovat hylänneet heidät.

Jos sinulle on käynyt näin, sinusta voi tuntua todella vaikealta selviytyä. Tuskan ja vihan tunteet saattavat aika ajoin vallata sinut. Toisinaan voit tuntea olosi surulliseksi ja masentuneeksi. Saatat jopa tuntea kiusausta kapinoida. Kuten raamatunkirjoittaja Salomo sanoi, ”viisaan saattaa sorto panna toimimaan mieltä vailla” (Saarnaaja 7:7).

’Toimiminen mieltä vailla’

James ’toimi mieltä vailla’ sen jälkeen kun hänen isänsä oli lähtenyt kotoa. James sanoi: ”En kuunnellut ketään auktoriteettia, en edes äitiäni. Jouduin moniin tappeluihin. Valehtelin ja livahdin aina iltaisin ulos, koska kukaan ei kurittanut minua. Äiti yritti pysäyttää minut, muttei pystynyt.” Auttoiko kapinoiminen Jamesia parantamaan tilannettaan? Tuskin. James kertoo, että ennen pitkää hän kokeili huumeita, jätti väliin koulutunteja ja alkoi menestyä huonosti koulussa. Kurittomuus laajeni pian muuhunkin toimintaan. ”Varastelin liikkeistä”, hän tunnustaa, ”ja ryöstin myös ihmisiä. Minut pidätettiin kahdesti ja pantiin vähäksi aikaa vankilaan, mutta sekään ei pysäyttänyt minua.”

Kun Jamesilta kysyttiin, mikä oli syynä hänen kapinointiinsa, hän vastasi: ”Koska isäni oli lähtenyt, minua ei pystytty pitämään kurissa. En oikeastaan ajatellut, miten paljon vahingoitin äitiäni, pikkuveljeäni ja -siskoani sekä itseäni. Kaipasin isäni kuria ja huomiota.”

Mutta kapinoiminen vie vain ojasta allikkoon (Job 36:18, 21). Esimerkiksi James ei aiheuttanut ongelmia vain itselleen vaan myös äidilleen ja sisaruksilleen, jotka joutuivat kokemaan tarpeetonta painetta ja jännitystä. Vielä vakavampaa on se, että kapinallinen käytös voi saattaa ihmisen vastakkain itse Jumalan kanssa. Juuri Jehovahan käskee nuoria tottelemaan äitiään (Sananlaskut 1:8; 30:17).

Vihan voittaminen

Miten sitten voi päästä sen vihan ja kaunan yli, jota isäänsä kohtaan saattaa tuntea?  Ensinnäkin sinun on ehkä hyvä muistuttaa itseäsi siitä, ettei hänen lähtönsä ollut sinun syytäsi. Eikä se myöskään välttämättä tarkoita sitä, ettei hän rakasta ja välitä sinusta enää. On totta, että voi tuntua tuskalliselta, kun isä ei juuri ota aloitetta soittaakseen tai tullakseen käymään. Mutta kuten tämän palstan eräässä aikaisemmassa kirjoituksessa sanottiin, * monet poissa olevat isät eivät katkaise yhteyttä lapsiinsa sen vuoksi, etteivät he rakastaisi näitä, vaan sen vuoksi, että he tuntevat itsensä syyllisiksi ja häpeävät itseään. Joanin isän tavoin toiset taas ovat niin riippuvaisia huumeista tai alkoholista, etteivät he kykene hoitamaan asioitaan kunnolla.

Olipa tilanne millainen tahansa, yritä muistaa, että vanhempasi ovat epätäydellisiä. Raamattu sanoo: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23; 5:12.) Tämä ei tietenkään ole mikään puolustus vahingolliselle tai vastuuttomalle käytökselle. Mutta sen tunnustaminen, että olemme kaikki perineet epätäydellisyyden, voi auttaa sinua pääsemään tuhoisasta vihasta ja kaunan tunteesta.

Se mitä sanotaan Saarnaajan 7:10:ssä, voi auttaa sinua pääsemään niistä vihan ja kaunan tunteista, joita sinulla saattaa olla vanhempiasi kohtaan. Huomaa, miten siinä varoitetaan keskittymästä menneeseen: ”Älä sano: ’Miksi on käynyt niin, että entiset päivät ovat osoittautuneet paremmiksi kuin nämä?’, sillä viisaudesta et ole tätä kysynyt.” Niinpä sen sijaan että jäisit haikailemaan sitä, miten asiat ennen olivat, on parempi keskittyä siihen, miten voit parhaiten selviytyä nykyisestä tilanteestasi.

Aloitteen tekeminen

Voisit esimerkiksi harkita aloitteen tekemistä yhteyden ottamisessa isääsi. Hän tosin jätti teidät, ja sinusta voi aiheellisesti tuntua siltä, että hänen vastuunsa on ottaa ensimmäinen askel. Mutta jos hän ei ole tehnyt sitä ja tunnet itsesi onnettomaksi ja surulliseksi, koska sinulla ei ole mitään yhteyttä häneen, niin eikö sinun kannattaisi itse yrittää tehdä jotain tilanteen parantamiseksi? Mietihän, miten Jeesus Kristus käsitteli tilanteen, jossa jotkut hänen ystävistään loukkasivat häntä. Ollessaan viimeistä iltaa ihmisenä maan päällä hänen apostolinsa hylkäsivät hänet. Pietari oli kerskunut, ettei hän jättäisi Jeesusta, vaikka mitä tapahtuisi. Kuitenkin Pietari kielsi Jeesuksen – ei vain kerran vaan kolme kertaa. (Matteus 26:31–35; Luukas 22:54–62.)

Silti Jeesus edelleen rakasti Pietaria tämän virheistä huolimatta. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus otti aloitteen heidän suhteensa ennallistamisessa näyttäytymällä varta vasten Pietarille (1. Korinttilaisille 15:5). On kiinnostavaa, että kun Jeesus kysyi Pietarilta: ”Rakastatko minua?”, Pietari  vastasi: ”Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olen kiintynyt sinuun.” Häpeällisistä teoistaan huolimatta Pietari yhä rakasti Jeesusta. (Johannes 21:15.)

Samoin kuin Pietarin ja Jeesuksen tapauksessa, sinun ja sinun isäsi tilanne ei ehkä ole niin toivoton kuin miltä se näyttää. Ehkä hän osoittaisi vastakaikua, jos soittaisit, kirjoittaisit kirjeen tai menisit käymään hänen luonaan. Alussa mainittu Henry muistelee: ”Kirjoitin isälleni kerran kirjeen, ja hän vastasi minulle kirjeellä, jossa hän sanoi olevansa ylpeä minusta. Kehystin tuon kirjeen ja pidin sitä seinälläni vuosia. Se on minulla yhä tallessa.”

Joan ja hänen sisaruksensa ottivat samalla tavoin aloitteen ja kävivät alkoholisti-isänsä luona. ”Hän ei ollut järin hyvässä kunnossa”, Joan myöntää, ”mutta oli silti mukava nähdä hänet.” Ehkä aloitteen tekeminen kannattaa sinunkin tapauksessasi. Jos et heti saa vastausta, voisit antaa ajan hieman kulua ja yrittää sitten uudelleen.

Miten selviytyä hylätyksi tulemisen tuskasta

Salomo muistuttaa, että on ”aika etsiä ja aika myöntää kadonneeksi” (Saarnaaja 3:6). Joskus nuoren on kohdattava se tuskallinen tosiasia, ettei hänen isänsä halua pitää yhteyttä lapsiinsa. Jos tämä pitää paikkansa sinun isästäsi, ehkä hän jonain päivänä tajuaa, mitä kaikkea hän on menettänyt, kun ei ole pitänyt yhteyttä sinuun.

Voit kuitenkin olla varma siitä, ettei isän hylkäämäksi joutuminen merkitse sitä, että olisi arvoton. Psalmin kirjoittaja Daavid sanoi: ”Vaikka oma isäni ja oma äitini hylkäisivätkin minut, niin Jehova kuitenkin ottaisi minut huomaansa.” (Psalmit 27:10.) Sinä olet todellakin yhä hyvin arvokas Jumalan silmissä (Luukas 12:6, 7).

Jos siis tunnet olevasi alamaissa ja masentunut, lähesty Jumalaa rukouksessa (Psalmit 62:8). Kerro hänelle tarkalleen, miltä sinusta tuntuu. Voit olla varma siitä, että hän kuuntelee sinua ja lohduttaa sinua. Eräs toinen psalmin kirjoittaja sanoi: ”Kun levottomuutta herättävät ajatukseni lisääntyivät minussa, sinun lohdutuksesi alkoivat hyväillä sieluani.” (Psalmit 94:19.)

Lämmin toveruus toisten kristittyjen kanssa voi myös auttaa sinua selviytymään tällaisesta hylkäämisestä. Sananlaskujen 17:17 sanoo: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” Voit löytää tällaisia tosi tovereita Jehovan todistajien kristillisen seurakunnan yhteydestä. Voi olla erityisen hyödyllistä tutustua joihinkuihin seurakunnan valvojiin. Joanin veli Peter antaa seuraavan neuvon: ”Puhu seurakunnan kokeneiden jäsenten kanssa, niin saat heiltä paljon apua. Jos isäsi on hylännyt sinut, kerro heille, miltä sinusta tuntuu.” Seurakunnan valvojat saattavat myös tarjota käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten huolehtia joistakin niistä velvollisuuksista, joista isäsi huolehti aikaisemmin, esimerkiksi kodin korjaustöistä.

Äitisi voi myös tukea sinua. Hänellä saattaa tosin itselläänkin olla tunneperäisesti ahdistavaa. Mutta jos ilmaiset tunteesi kunnioittavasti, hän epäilemättä tekee parhaansa vastatakseen niihin.

Tue perhettäsi!

Isäsi poissaolo saattaa vaikuttaa perheeseesi monilla eri tavoilla. Äitisi täytyy ehkä hankkia työpaikka – ehkä kaksikin – saadakseen rahat riittämään. Sinun ja sisarustesi on ehkä huolehdittava enemmän kotitöistä. Mutta voit selviytyä tällaisista muutoksista, jos kehität epäitsekästä kristillistä rakkautta (Kolossalaisille 3:14). Näin voit säilyttää myönteisen asenteen ja taistella kaunan tunteita vastaan (1. Korinttilaisille 13:4–7). Peter sanoo: ”Perheeni auttaminen on oikein, ja minulle tulee hyvä mieli sen tietämisestä, että autan äitiäni ja sisaruksiani.”

Isän lähteminen pois on epäilemättä traaginen ja tuskallinen tapahtuma. Mutta voit olla varma siitä, että Jumalan sekä rakkaudellisten kristittyjen ystävien ja perheenjäsenten avulla sinä ja perheesi voitte selviytyä siitä. *

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 26]

Jotkut nuoret ovat tehneet aloitteen ottaakseen yhteyttä isäänsä