Kuka puhuu?

ESIRIPPU nousee esiintyjän ja hänen nukkensa edestä. Kun he laskevat leikkiä keskenään, nukke näyttää elävän, aivan kuin sillä olisi oma ääni ja persoonallisuus. Nuken ”äänen” muodostaa todellisuudessa tietenkin esiintyjä – ventrilokvisti eli vatsastapuhuja – joka varoo tarkoin liikuttamasta omia huuliaan.

Haluaisitko saada tietää lisää tästä erikoisesta taidelajista? Herätkää!-lehti haastatteli Nacho Estradaa, joka on toiminut ammattimaisena vatsastapuhujana noin 18 vuoden ajan.

Mitkä ovat vatsastapuhumisen eri lajit?

Yhdessä ventrilokvismin eli vatsastapuhumisen muodossa esiintyjän ääni vaikuttaa tulevan läheltä, esimerkiksi hänen polvellaan istuvasta nukesta. Toisaalta on myös sellaista vatsastapuhumista, jossa esiintyjän ääni tuntuu tulevan kaukaa. Vatsastapuhuja voi myös vaimentaa ääntään, niin että se vaikuttaa tulevan jostakin umpinaisesta paikasta – kenties umpinaisesta laatikosta. Jotkut vatsastapuhujat osaavat matkia ääniä, kuten eläimen kutsuhuutoa tai vauvan itkua. Eivätkä he liikuta huuliaan esiintyessään.

Taitava vatsastapuhuja on hyvin vakuuttava. Erään vatsastapuhujan kerrotaan tuottaneen tukahtunutta voihkinaa heinärattaiden kulkiessa ohi. Se sai ihmiset pysäyttämään rattaat ja purkamaan heinälastin, sillä he odottivat löytävänsä ihmisparan heinien alta! Ketään ei tietenkään löytynyt.

Miten vatsastapuhuminen on kehittynyt vuosien varrella?

Menneinä vuosina vatsastapuhumisen avulla luultavasti uskoteltiin taikauskoisille ihmisille, että he keskustelivat kuolleiden kanssa. Aikanaan paljastettiin, että kyseessä on täysin inhimillinen taito. Sen jälkeen se sai arvostetun aseman viihteen alalla, ja nykyään sitä käytetään joskus jopa kasvatuksellisiin tarkoituksiin.

Läpi vuosisatojen on käytetty erilaisia lavastuksia yleisön huvittamiseksi ja vatsastapuhujan erikoisten taitojen esittelemiseksi. 1900-luvulle tultaessa oli suosittua, että vatsastapuhujat keskustelivat puunuken kanssa.

Mikä sai sinut kiinnostumaan vatsastapuhumisesta?

Minua viehätti se, että sen avulla voi tuoda iloa ihmisille ja saada heidät nauramaan. Ollessani pikkupoika eräs paikallinen myyntimies sai minut kiinnostumaan tästä taidosta, kun hän kertoi, että sana ventrilokvismi on johdettu latinankielisistä sanoista venter ja loqui, jotka tarkoittavat ’vatsasta puhumista’. Aiemmin nimittäin luultiin, että ventrilokvismissa käytettiin jollakin erityisellä tavalla vatsaa. Sitten tuo mies näytti minulle joitakin perusasioita.

Seuraavana päivänä kokeilin vatsastapuhumista koulussa. Sain ääneni kuulostamaan siltä kuin se tulisi keskusradion kaiuttimista ja kutsuin itseni ulos luokasta. Se toimi!  Myöhemmin opin lisää vatsastapuhumisesta kirjekurssin kautta ja innostuin siitä ammatillisessa mielessä.

Mitä työhösi vatsastapuhujana sisältyy?

Olen silloin tällöin esiintynyt juhlissa ja vatsastapuhujien kokouksissa, ja muutaman kerran olen ollut jopa televisiossa, mutta suurimman osan ajastani opetan lapsia koulujen tapahtumissa. Huumori kuuluu tärkeänä osana esityksiini. Esimerkiksi henkilökohtaista hygieniaa käsittelevässä ohjelmassa osoitan puunukkeani Macloviota ja sanon: ”Koska et ole pessyt hampaitasi, näen, että olet syönyt tänään aamiaiseksi kananmunia.” Maclovio vastaa: ”Väärin, kananmunia söin eilen!”

Miten vatsastapuhuminen tapahtuu?

Usein sanotaan, että vatsastapuhuja heittää äänensä jonnekin, mutta se on pelkkä illuusio. Pitämällä kieltään erityisessä asennossa hän tuottaa ääniä, jotka korvaavat huulten liikuttamista vaativat kirjaimet, ja pallean avulla hengittäminen luo harhan välimatkasta.

Vatsastapuhuminen toimii, koska useimmat ihmiset eivät ole harjaannuttaneet korviaan erottamaan äänen lähdettä ja etäisyyttä. He tarvitsevat silmiensä apua. Yksi esimerkki: Kun kuulet sireenin äänen, korvasi kertovat, että hälytysajoneuvo lähestyy ja että se tulee kaukaa. Mutta kuinka kaukana ajoneuvo on? Mistä suunnasta se on tulossa? Voidaksesi vastata näihin kysymyksiin sinun täytyy luultavasti etsiä silmiisi ajoneuvon vilkkuvat valot.

Vatsastapuhuja hyödyntää tätä tuottamalla sopivan voimakkaan äänen ja ohjaamalla yleisön huomion siihen lähteeseen, josta hän haluaa heidän luulevan äänen tulevan.

Mitä vinkkejä antaisit henkilölle, joka haluaisi oppia vatsastapuhumisen taidon?

Ensiksi täytyy selvittää itselleen päämääränsä ja olla varautunut välttämään kaikkea, mikä voisi olla ristiriidassa sen kanssa. Mainitsen tämän, koska kuten monia muita viihteen lajeja vatsastapuhumistakin käytetään joskus epäterveisiin tarkoituksiin. Itseäni vatsastapuhumisessa viehättää se, että sen avulla voi edistää rakkautta ja tuottaa iloa. Rajoitan työni aineistoon ja tapahtumiin, jotka palvelevat tuota tarkoitusta.

Taitavaksi vatsastapuhujaksi tuleminen edellyttää ensiksikin tekniikkaa, toiseksi mielikuvitusta ja kolmanneksi harjoittelua. Tekniikan voi oppia jostakin opaskirjasta tai -videosta. Seuraavaksi täytyy luoda mielikuvituksensa avulla nukelleen uskottava persoonallisuus ja oppia, miten saa nuken vaikuttamaan elävältä. Lopuksi vaaditaan harjoittelua. Se kuinka paljon harjoittelee, määrää sen, kuinka taitava esiintyjästä tulee.