Mitä muut ovat oppineet Loidan matkasta

KIRJOITUS ”Loidan matka ulos hiljaisuudesta” (8.5.2000) kirvoitti lukijoilta runsaasti palautetta. Tämä tosi kertomus nuoresta tytöstä, jolla on aivohalvaus ja joka ei pystynyt kommunikoimaan ennen 18:tta ikävuottaan, kosketti syvästi monien sydäntä. Seuraavassa muutamia saamiamme kommentteja.

”En voinut lakata itkemästä lukiessani Loidan perheelleen osoittamia viestejä, kun hän lopulta pystyi kommunikoimaan. Aion yrittää jäljitellä hänen rohkeuttaan ja voimaansa, jota hän osoittaa vaikeista olosuhteistaan huolimatta.” (K. G.)

”Vaikka olen hyvin terve, huomaan toisinaan valittavani erinäisistä asioista. Kun olin lukenut Loidasta, rukoilin Jehovaa ja pyysin anteeksi, etten ollut arvostanut sitä, mitä minulla oli.” (R. H.)

”Pikkuveljeni syntyi vuonna 1980. Hänellä oli lukuisia terveysongelmia, myös aivohalvaus, eikä hän pysty puhumaan. Tämä kokemus kannusti perhettäni olemaan koskaan antamatta periksi riippumatta siitä, kuinka vaikeita tilanteita voi tulla.” (L. W.)

”Olen 14-vuotias tyttö, ja minusta on aina tuntunut siltä, että olen ainoa, jolla on ongelmia. Haluaisin nähdä Loidan terveenä ja puhua hänelle paratiisissa. Hän on yksi niistä luettelossani olevista ihmisistä, jotka haluan tavata ja joiden ystävä haluan olla ikuisesti.” (R. K.)

”Tämä kirjoitus kosketti sydäntäni. Minun on ollut pakko kestää monenlaisia henkisiä ja tunneperäisiä sairauksia. Lukiessani siitä, kuinka kovasti Loida odottaa pääsevänsä Jumalan uuteen maailmaan, aloin haluta sinne itsekin entistä enemmän.” (P. B.)

”Minullakin on CP-vamma, mutta minulla ei ole vaikeuksia puhumisessa. Tämä kirjoitus opetti minulle, että Jehova näkee kaiken, mitä koemme, ja arvostaa meitä kutakin sen mukaan, mitä me yksilöinä pystymme tekemään hänen palveluksessaan.” (D. J.)

”Minusta oli kaikkein liikuttavinta lukea siitä, kuinka Loida vihkiytyi Jehovalle jo nuorena ja miten hän osallistuu saarnaamistyöhön. Ne meistä, jotka ovat terveempiä, voivat oppia Loidalta paljon.” (A. R.)

”Loidan kokemus on saanut minut yrittämään ajatella enemmän toisia ja sitä, mitä voin tehdä heidän hyväkseen. Kieltäydyn pitämästä itsestään selvänä etuani pystyä puhumaan toisille Jehova Jumalasta.” (B. M.)

”Olipa poikkeuksellinen kirjoitus! Tunnemme lähiseurakunnasta pariskunnan, jolla on CP-vammainen tyttö. Aion lähettää heille tänään kortin, jossa kerron heille, että todella arvostan heitä ja kaikkea sitä, mitä he tekevät tyttärensä hyväksi.” (T. G.)

”Kun tunnen itseni masentuneeksi, tulen toisinaan itsekkääksi, mutta Loida on erityisen kiinnostunut toisista. Niin minäkin yritän kovasti olla. Minun täytyy lisäksi yrittää olla enemmän Loidan kaltainen siinäkin piirteessä, että rukoilen Jehovaa, kun tunnen joutuvani masennuksen valtaan.” (N. D.)

”Olen 14-vuotias, ja minulla on astma. Toisinaan ajattelen, että sairauteni on pahin kaikista, mutta lukiessani tätä kokemusta olen oppinut, ettei asia ole niin. Kiitos teille tästä surullisesta mutta samalla onnellisesta kokemuksesta, joka antaa meille toivoa.” (M. C.)