Nan Madolin arvoitus

Kuka rakensi tämän ”Tyynenmeren Venetsian”? Miten se rakennettiin? Miksi se hylättiin?

PIDÄTKÖ hyvistä arvoituksista, sellaisista, jotka on höystetty seikkailulla? Lähde mukaan tutkimaan Nan Madolin raunioita, satoja vuosia vanhaa arvoitusta, joka on askarruttanut monia siellä vierailevia.

Nan Madol on kiehtova pienten tekosaarien ja kanavien labyrintti, joka rakennettiin tuhat vuotta sitten matalalle riutalle Pohnpeisaaren kärkeen Mikronesiaan. * Lähestyessämme paikkaa vesiteitse mangrovemetsä ja tiheä trooppinen kasvillisuus peittävät rauniot näkyvistä. Mutta yhtäkkiä, kun veneemme lipuu hiljalleen erään mutkan takaa, tämä insinööritaidon mestarinäyte on aivan silmiemme edessä.

Ensiksi näkyviin tulevat massiiviset kivimuurit, joista jotkin ovat yhtä pitkiä kuin korttelin yksi sivu. Nämä suuret muurit, jotka kaartuvat vähitellen ylöspäin kulmia kohden, rakennettiin suurista basalttilohkareista, jotka pinottiin ristikkäin.

 Nimi Nan Madol merkitsee ’välissä olevia paikkoja’, mikä kuvaa hyvin saaria ympäröivää kanavaverkostoa. Ensimmäiset Nan Madolissa vierailleet ulkopuoliset olivat todennäköisesti sinne 1800-luvulla saapuneet eurooppalaiset merimiehet. He olivat niin ihmeissään näkemästään, että nimittivät tämän entisen poliittisen ja uskonnollisen keskuksen Tyynenmeren Venetsiaksi. Nämä merimiehet eivät kuitenkaan koskaan nähneet Nan Madolia täydessä loistossaan, koska jostain käsittämättömästä syystä se oli hylätty jo noin sata vuotta ennen heidän tuloaan.

Kaksi opastamme kertovat, että Nan Madol käsittää noin 80 hehtaarin suuruisen alueen. He selittävät, että kullakin 92 pikkusaaresta oli tietty tarkoitus. Jotkin olivat asuinkeskuksia. Joissakin tehtiin ruokaa, valmistettiin kanootteja tai tanssittiin rituaalitansseja. Vaikka saaret on rakennettu eri muotoisiksi ja kokoisiksi, tyypillinen saari on suorakulmion muotoinen ja jalkapallokentän kokoinen. Suurin osa noista pikkusaarista on kasvillisuuden peitossa, mutta kaikki se, mitä on nähtävissä, on kiehtovaa.

Kuninkaiden linnoitus

Paras paikka mietiskellä Nan Madolin arvoitusta on valtava linnoitus nimeltään Nan Douwas. Vaikka sen raunioilla pystyy liikkumaan kahlaamalla, parempi on käyttää venettä. Nan Madol suunniteltiin vesiliikennettä varten, ja sen kanavat ovat nelikaistaisen moottoritien levyisiä. Lisäksi ne ovat melko matalia. Nousuveden aikaan vesi ulottuu korkeintaan vyötäröön asti, mikä satoja vuosia sitten epäilemättä suojeli Nan Madolia vihollisten laivoilta. Oppaamme ohjaavat venettä hyvin varovasti, jotteivät sen potkurit ottaisi kiinni korallipohjaan.

Rantauduttuamme Nan Douwasiin astumme portaille, jotka johtavat suoraan tähän muinaiseen pyhäkköön. Kun astumme vaikuttavasta sisäänkäynnistä, pääsemme 3–4 metriä leveiden ja 8–9 metriä korkeiden muurien sisäpuolelle. Nämä jykevät muurit ovat kestäneet trooppisia myrskyjä, jopa taifuuneja.

Jättimäisten muurien sisäpuolella vastassamme on suuri sisäpiha, jonka keskellä on kiviholvi. Tämä juhlallinen paikka on kuninkaallinen hautakammio, jossa aikoinaan surtiin kuolleita kuninkaita. Jatkaessamme tutustumista tulemme jonkinlaisen maanalaisen käytävän suulle. Oppaamme kehottavat meitä ahtautumaan kivien ympäröimästä kapeasta aukosta sisään. Kun olemme kulkeneet vähän matkaa kumarassa, tulemme pieneen, pimeään maanalaiseen huoneeseen. ”Olette vankilassa”, toinen oppaamme sanoo. ”Tänne suljettiin Nan Madolin vangit.” Kuvittelemme mielessämme, miltä vangeista on tuntunut, kun vankilan ”ovi” suljettiin pari tonnia painavalla kivellä, ja olemme huojentuneita päästessämme takaisin ulos.

Epätavalliset rakennuskivet

Nan Madolin raunioilla kierteleminen auttaa meitä ymmärtämään, miten paljon työtä on vaadittu sen rakentamiseen. Pikkusaarien perustuksena on korallimursketta. Saaret suunniteltiin kestämään pitkämäisistä basalttilohkareista kasattuja suuria pinoja. Nämä lohkareet ovat niin  vaikuttavan näköisiä, että varhaiset saarella vierailijat ajattelivat niiden olevan käsin muotoiltuja. Myöhemmin on selvinnyt, että ne ovat luonnostaan muodoltaan viisi-kahdeksansärmäisiä särmiöitä.

Paikalle on täytynyt rahdata tuhansia kivenjärkäleitä, joista jotkut ovat jopa viiden metrin pituisia ja yli viiden tonnin painoisia. Erään kulmakiven arvioidaan painavan 50 tonnia! Koska tällainen paino upottaisi lautan matalassa vedessä, herää väistämättä kysymys: miten nämä valtavat kivet kuljetettiin Nan Madoliin ja sitten nostettiin paikalleen? Lähin basalttiesiintymä on nimittäin kilometrien päässä: Pohnpein rantaa on kierrettävä lähes saaren puoliväliin!

Nan Madolin arvoitus on kautta vuosien synnyttänyt mielikuvituksellisia legendoja. Erään legendan mukaan satoja vuosia sitten kaksi veljestä sai jumalilta maagisen kyvyn ”lennättää” raskaita kiviä rakennuspaikalle. Toinen legenda kertoo, että Pohnpeita asutti aikoinaan kehittynyt yhteiskunta, jonka jäsenet tunsivat ääniaaltojen hallitsemisen salaisuuden, minkä ansiosta he saivat suuret kivet leijumaan paikalleen.

Oppaamme kertovat meille uskottavamman selityksen: Nan Madolin rakensi suuri määrä ihmisiä kovalla työllä, ja sen valmiiksi saamiseen meni satoja vuosia. Kaikkein todennäköisemmin kivitukit nostettiin paikoilleen raa’alla voimalla käyttäen apuna palmupuiden runkoja. Mutta edelleen kysymys kuuluu: miten nämä raskaat kivet kuljetettiin Nan Madoliin?

Tullaanko arvoitus ratkaisemaan?

Kukaan ei voi sanoa, miten Nan Madol rakennettiin tai, mikä ehkä vielä arvoituksellisempaa, miksi se hylättiin. Monet ovat sitä mieltä, että Nan Madoliin hyökättiin ja että se valloitettiin. Jotkut sanovat, että ulkomaalaiset toivat Pohnpeihin sairauksia, jotka hävittivät väestöä. Erään teorian mukaan voimakas taifuuni tuhosi saaren ruokavarastot, minkä vuoksi ihmisten oli pakko lähteä saarelta. Oli syy mikä tahansa, Nan Madol on ollut hylättynä vähintään 200 vuotta.

Tämä muinainen ihme jättää siis avoimeksi monia kysymyksiä. Kun lähdemme Nan Madolista, mielessämme pyörii kysymys: ratkaiseeko kukaan koskaan Nan Madolin arvoitusta?

[Alaviite]

[Kartta s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

Pohnpei

[Kuva s. 16]

Linnoituksen satama ja pääsisäänkäynti

[Kuva s. 17]

Massiivinen ulkomuuri

[Kuva s. 18]

Linnoituksen keskellä sijaitseva hautaholvi

[Kuva s. 18]

Osa 80 hehtaarisen alueen kanavista

[Lähdemerkintä]

© 2000 Nik Wheeler