Onko syytä toivoon?

”Onnettomissa avioliitoissa on ongelmallista muun muassa se, että puolisot eivät usko tilanteen paranemiseen. Tällainen näkemys estää muutokset, koska se vie motivaation kaiken rakentavan yrittämiseltä.” (TRI AARON T. BECK)

KUVITELLAANPA, että sinulla on kipuja ja menet lääkäriin selvittämään niiden syytä. Olet ymmärrettävästi huolissasi, saattaahan terveytesi ja jopa henkesi olla vaakalaudalla. Tutkimuksen jälkeen lääkäri kuitenkin kertoo huojentavana uutisena, että vaikkei kyseessä ole mikään vähäpätöinen ongelma, se on hoidettavissa. Hän sanoo, että jos noudatat tarkoin järkevää ruokavaliota ja liikuntaohjelmaa, voit odottaa paranevasi täysin. Olisit epäilemättä hyvin helpottunut ja noudattaisit hänen ohjeitaan ilomielin.

Verrataanpa tätä tilannetta käsillä olevaan aiheeseemme. Tuottaako avioliittosi sinulle kipua? Jokainen aviopari saa tietysti oman osansa ongelmista ja erimielisyyksistä, joten muutamat vaikeat hetket aviosuhteessa eivät vielä merkitse sitä, että liitto olisi rakkaudeton. Mutta entä jos tuskallinen tilanne kestää viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia? Siinä tapauksessa olet syystäkin huolissasi, sillä kyseessä ei ole mikään vähäpätöinen asia. Avioliiton laatu voi vaikuttaa lähes kaikkiin elämän alueisiin ja myös lasten elämään. Avioliiton ongelmien uskotaan olevan merkittävä osasyy esimerkiksi masennukseen, huonoon työtehoon ja lasten heikkoon koulumenestykseen. Eikä tässä kaikki. Kristityt tunnustavat, että suhde omaan puolisoon voi vaikuttaa jopa heidän suhteeseensa Jumalaan (1. Pietarin kirje 3:7).

Ongelmien ilmeneminen aviopuolisoiden välillä ei merkitse sitä, että tilanne olisi toivoton. Avioliiton todellisuuden hyväksyminen – sen että haasteita tulee olemaan – voi auttaa pariskuntaa näkemään ongelmansa oikeissa mittasuhteissa ja työskentelemään niiden selvittämiseksi. Isaac-niminen aviomies sanoo: ”En tiennyt, että paremmat ja huonommat jaksot avioliiton onnellisuudessa ovat normaaleja. Luulin, että meidän liitossamme oli jotain vialla!”

Vaikka rakkaus olisi sammunut omasta liitostasi, se voidaan pelastaa. Vaikean suhteen synnyttämät haavat voivat kyllä olla syviäkin, varsinkin jos ongelmat ovat jatkuneet vuosia, mutta toivoon on hyvät perusteet. Ratkaiseva seikka on motivaatio. Kaksi ihmistä voi päästä  vakavienkin avio-ongelmien yli, jos se vain merkitsee heille molemmille tarpeeksi. *

Kysy siis itseltäsi, kuinka suuresti haluat saavuttaa tyydytystä tuottavan suhteen. Oletteko puolisosi kanssa valmiita näkemään vaivaa avioliittonne hyväksi? Edellä lainattu tri Beck sanoo: ”Olen usein hämmästellyt sitä, miten ilmeisen huono suhde voi parantua, kun puolisot työskentelevät yhdessä puutteiden korjaamiseksi ja vahvistavat liittonsa hyviä puolia.” Mutta entä jos puolisosi ei ole innostunut tekemään omaa osaansa tai hän ei tunnu näkevän koko ongelmaa? Onko sinun turha työskennellä liiton hyväksi yksinäsi? Ei missään nimessä. Beck sanoo: ”Jos toinen tekee muutoksia, se jo sinänsä voi saada aikaan muutoksia myös toisessa – kuten hyvin usein käykin.”

Älä päättele hätäisesti, ettei näin voi tapahtua omalla kohdallasi. Tällainen tappiomieliala voi itsessään olla liittonne suurin uhka! Toisen teistä täytyy ottaa ensimmäinen askel. Voisitko se olla sinä? Aloitussiirron jälkeen puolisosi voi ymmärtää, että hänen on hyödyllistä ryhtyä yhteistyöhön onnellisemman avioliiton rakentamiseksi.

Mitä siis avioliiton pelastamiseksi on tehtävissä, joko yksin tai yhdessä? Raamattu on tässä suhteessa voimakas apuväline. Katsotaanpa, miten se vastaa kysymykseemme.

[Alaviite]