Kultaa jonka vuoksi siirrettiin vuoria

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Espanjasta

”Vuoresta on veistetty monitorninen savilinnoitus. Se on kullan ja Rooman syytä, mutta mielipahan on vienyt aika ja kauneus.” (Pedro García Trapiello)

LUOTEIS-ESPANJASSA on erikoinen kullankeltaisesta hiekkakivestä louhittu kalliomuodostelma. Vehreä kastanjapuupeite herättää sellaisen vaikutelman, että jyrkät kallionseinämät ja korkealle kohoavat tornit ovat luonnonvoimien muovaamia. Vain satunnainen tunneliaukko antaa vihjeen salaisuudesta, jonka juuret ovat muinaisuudessa. Tällä paikalla, jota kutsutaan nykyään nimellä Las Médulas, oli kerran Rooman imperiumin suurin kultakaivos.

Ihmisen viehtymys kultaan on ajanut häntä kautta historian suuriin ponnistuksiin, jotta hän olisi päässyt siihen käsiksi. Raamatussa oleva Jobin kirja kertoi vuosituhansia sitten, kuinka ihminen ”louhii kaivoskuilun”, ”kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten”, ja ”louhii tunneleita kallioon” etsiessään kultaa, hopeaa ja kallisarvoisia kiviä (Job 28:1–10, vuoden 1992 kirkkoraamattu).

Rooman hallitessa maailmaa satoja vuosia myöhemmin kulta oli edelleen arvossaan. Keisari Augustus halusi vakaan talouden, ja hopeinen denaari ja kultainen aureus olivat ne luotettavat rahat, joita hän tarvitsi rasvatakseen Rooman kaupan rattaita. Lyöttääkseen riittävästi kolikoita hän tietenkin tarvitsi kultaa ja hopeaa. Niinpä aivan Rooman voittoisien legioonien kannoilla tulivat kullanetsijät.

Kun legioonat lopulta alistivat valtaansa Luoteis-Espanjan hieman ennen ajanlaskumme alkua, kullanetsijät löysivät uusia esiintymiä. Valitettavasti tähän kallisarvoiseen metalliin ei ollut helppo päästä käsiksi, sillä se oli hautautunut vuoristossa veden kasaamiin kerrostumiin. Kätkössä olevan aarteen esiin saamiseksi olisi raadettava kaksi ja puoli vuosisataa.

Roomalaiset eivät kuitenkaan lannistuneet. Työvoima oli halpaa, ja hanke voitiin toteuttaa silloisilla louhintamenetelmillä, vaikka ne olivatkin työläitä. Heidän suunnitelmansa oli saada kultapitoinen malmi vähitellen esiin vuorta huuhtomalla. Päästäkseen tavoitteeseensa he rakensivat yli 50 kanavaa, tekivät useita suuria vesisäiliöitä korkealle vuoristoon ja kaivoivat satojen kilometrien pituudelta tunneleita.

Kun tunneliverkko oli rakennettu vuoren jonkin osan sisään, insinöörit johtivat ne täyteen paineella virtaavaa vettä. Syöksyvät vedet irrottivat valtavat määrät maa-ainesta. Kultaa sisältävää hiekkaa ja kiviainesta kulkeutui veden mukana vuoren juurelle, missä kulta erotettiin sorasta huuhtomalla ja seulomalla. Sitten rakennettiin uusi tunneliverkko ja koko tapahtumasarja toistettiin.

Oliko tämä kaikki vaivan arvoista? Roomalaisten  kärsivällisen uurastuksen tuloksena Las Médulasista saatiin kultaa noin 800 tonnia. Päästäkseen käsiksi tällaiseen kultamäärään tuhansien työntekijöiden oli kirjaimellisesti siirrettävä vuoria: yli 240 miljoonaa kuutiometriä maata. Jokaista kymmentä tonnia kohti saatiin 30 grammaa kultaa.

Nykyään kaivoksesta ei ole jäljellä juuri muuta kuin tunneleita ja runnellun vuoren rosoisia, jyrkkiä kohoumia, joita eroosio on silottanut ja joita kastanjametsät peittävät. Ironista on se, että nämä ihastuttavat kastanjat, jotka roomalaiset alun perin toivat Espanjaan, ovat osoittautuneet paljon kestävämmiksi kuin kulta.

[Kuva s. 22]

Kultaraha (aureus), jossa on keisari Augustuksen kuva

[Kuva s. 23]

Las Médulas, jossa sijaitsi Rooman imperiumin suurin kultakaivos

[Kuva s. 23]

Osa muinaista tunneliverkkoa

[Kuvien lähdemerkintä s. 23]

Kaikki rahat: Musée de Normandie, Caen, France