Poikasten kasvatusta luonnon helmassa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KENIASTA

AVARALLA ruohotasangolla Afrikassa syntyy poikanen. Varhaisaamun auringonvalossa se putoaa tömähtäen maahan. Emo kumartuu ja nostaa hellästi kosteudesta kiiltävän vastasyntyneensä seisomaan tutiseville jaloilleen. Muut emot ja naaraat kiiruhtavat lähelle tutkimaan, koskettelemaan ja haistelemaan tätä pientä tulokasta – se painaa vain 120 kiloa, ja pituuskin jää alle 90 senttimetrin. Norsunpoikanen herättää uteliasta innostusta laumassa.

Tuhansien kilometrien päässä Amerikan mantereella sormustimen kokoinen pikkuriikkinen pesä on tiukasti kiinni puunoksassa. Siellä kaksi lentävien hyönteisten kokoista kimalaiskolibria hoivaa kahta jälkeläistään. Nuo värikkäät linnut lentävät hämmästyttävää vauhtia yrittäessään rohkeina vanhempina ajaa pois suuret eläimet ja jopa ihmiset, jotka tulevat niiden pikkuruisten poikasten lähelle.

Eläinten poikaset hellyttävät meitä kaikkia. Lapset ovat innoissaan koiranpentujen syntymästä. Ja ketäpä ei huvittaisi kissanpennun leikkisä temppuilu, emonsa turkkiin tarrautunut liikuttava pieni apina tai pöllönpoikanen, joka silmät suurina tuijottaa ulos turvallisesta kotipesästään?

Eläinten jälkeläiset eivät aina ole yhtä avuttomia kuin ihmislapset. Jotkin niistä pystyvät synnyttyään juoksemaan melkein heti kun niiden pienet jalat koskettavat maata. Toiset jätetään kokonaan oman onnensa nojaan suojelemaan itseään vaaroilta ja selviytymään hengissä. Mutta monien nuorten eläinten eloon jääminen riippuu siitä hoivasta, suojelusta, ruokinnasta,  valmennuksesta ja huolenpidosta, joka kuuluu vanhempien ja jälkeläisten väliseen läheiseen suhteeseen.

Yllättäviä huoltajia

Useimmat hyönteiset, kalat, sammakkoeläimet ja matelijat eivät juuri osoita kiinnostusta jälkeläistensä hyvinvointia kohtaan, mutta joitakin huomattavia poikkeuksia joukkoon mahtuu. Yksi laji, jota ei hevin uskoisi huoltajatyypiksi, on pelottava niilinkrokotiili. Tämä kylmäverinen matelija pitää jälkeläisistään silmiinpistävän hyvin huolta. Kun munat on laskettu lämpimään hiekkaan, vanhemmat pysyvät lähistöllä suojellakseen tulevaa jälkikasvuaan. Kuoriutumishetken lähestyessä pikkukrokotiilit alkavat murista, jolloin emo tietää rikkoa kuoret. Sitten se poimii pienokaisensa hellästi vahvoihin leukoihinsa ja kantaa ne vedenrajaan pestäkseen ne hiekasta puhtaiksi. Isäkrokotiilinkin on nähty vievän vastakuoriutuneita veteen pesulle. Muutaman päivän ajan ne pysyttelevät emon lähellä vedessä seuraten sitä kuin ankanpoikaset. Sen hirmuinen voima on niille suojaksi.

Yllättävää kyllä eräät kalatkin toimivat sellaisella tavalla kuin voisimme odottaa hyviltä vanhemmilta. Makeassa vedessä elävistä tilapioista useimmat lajit laskevat munat ja hautovat niitä sitten suunsa suojissa. Kuoriutumisen jälkeen pikkuiset poikaset uiskentelevat vapaasti vanhempiensa lähituntumassa. Vaaran uhatessa toinen vanhemmista avaa suunsa apposen auki ja poikaset syöksähtävät sinne sisään piiloon. Kun vaara on ohi, ne putkahtavat taas esiin ja jatkavat siitä, mihin jäivät.

Myös muurahaiset, mehiläiset ja termiitit ovat selvästi taipuvaisia huolehtimaan jälkeläisistään ja suojelemaan niitä. Nämä sosiaalisiin eläimiin kuuluvat hyönteiset elävät yhteiskunnissa, rakentavat munilleen suojan ja hankkivat jälkeläisilleen ravintoa. Tunnettu esimerkki tästä on hunajamehiläinen. Tuhannet yksilöt työskentelevät yhteisvoimin pesän pieninten hyväksi. Vaistonvarainen viisaus saa ne rakentamaan ”lastenhuoneen”, korjaamaan ja siivoamaan sitä sekä jopa valvomaan sen lämpötilaa ja kosteutta.

Poikasten hoitoa ilmassa

Useimmat linnut ovat erittäin hyviä vanhempia. Ne käyttävät valtavasti aikaa ja energiaa pesäpaikan valitsemiseen, pesän rakentamiseen ja perheensä kasvattamiseen. Erään tunnollisen sarvinokkakoiraan havaittiin käyvän pesällään yli 1600 kertaa ja vievän noin 24000 hedelmäpalaa puolisolleen niiden 120 päivän aikana, jotka tämä oli pesässä!

 Jättiläisalbatrossi on sekin luotettava huoltaja. Toinen vanhemmista lentää kirjaimellisesti tuhansia kilometrejä etsiessään ravintoa samalla kun sen uskollinen puoliso odottaa pesässä kärsivällisesti sen paluuta.

Kuivilla seuduilla jotkin linnut käyttävät tehokasta menetelmää sammuttaakseen poikastensa janon. Ne lentävät pieneen painanteeseen, jossa on vettä, kastelevat rintahöyhenensä ja palaavat pesään, missä poikaset imevät vettä märistä höyhenistä.

Kun ruokittavana on niin monta suuta, että tehtävä käy liian raskaaksi, jotkin lintulajit värväävät apuun muita lintuja ”poikasenvahdiksi”. Avustajat ovat tavallisesti vanhempien aikuisiksi varttuneita jälkeläisiä, jotka mielellään ruokkivat ja suojelevat poikasia.

Poikasten suojelua

Linnunpoikasten suojeleminenkin on kokopäiväistä työtä. Rankkasateen sattuessa lintuvanhemmat levittävät usein siipensä pesän suojaksi ja pitävät poikaset siten lämpiminä ja kuivina. Kottaraiset ovat huippusiistejä. Pitääkseen täit ja kirput pesän ulkopuolella nämä näppärät linnut keräävät eräiden myrkyllisten kasvien osia ja sijoittavat ne pesään ja sen ympärille. Tällainen hyönteismyrkky tuhoaa vahingolliset hyönteiset tai pitää ne loitolla.

Lehtokurppaemo suojelee poikasiaan erittäin kekseliäästi. Vaaran uhatessa se nappaa poikasensa tiukasti jalkojensa ja ruumiinsa väliin, levittää siipensä ja yksinkertaisesti lentää tiehensä vieden kallisarvoisen rahdin mukanaan turvallisempaan paikkaan. Jotkin urhoolliset vanhemmat teeskentelevät taitavasti loukkaantunutta, jottei saalistaja menisi lähemmäksi poikasia. Räpistellen maassa haavoittuneen näköisenä emo houkuttelee saalistajan pois pesän luota ja lopettaa näytöksensä vasta kun vaara on ohi, jolloin se lentää turvaan. Maassa pesivät linnut saattavat hämätä saalistajia äänillä. Pohjois-Amerikassa elävä preeriapöllö sähisee kuin käärme, kun sen pesän suuaukkoa kopeloidaan. Varhaiset uudisasukkaat olivat varmoja, että nuo pienet pöllöt asuivat saman katon alla kalkkarokäärmeiden kanssa, ja pysyivät kaukana pesistä!

Äidilliset nisäkkäät

Eläinmaailmassa vanhempien huolenpito saavuttaa huippunsa nisäkkäiden parissa. Norsuemot ovat omistautuneet jälkeläisilleen ja luovat niihin läheisen suhteen, joka voi kestää 50 vuotta. Poikanen on hyvin riippuvainen emostaan. Emo suojelee sitä kuumalta auringolta valtavalla ruumiillaan, imettää sitä hellästi ja antaa sen nyhtää minikärsällään kasvisruokaa sen suusta. Se pesee poikasen säännöllisesti ruiskuttamalla vettä tämän selkään ja hankaamalla sitä kärsällään. Poikasen kasvattaminen on koko suvun yhteinen asia, sillä lauman muilla naarailla on tärkeä osa jälkikasvun ruokkimisessa, opettamisessa ja suojelemisessa.

 Virtahepo, toinen suuri nisäkäs, saattaa synnyttää vasikkansa vedessä. Vastasyntyneet pystyvät hyvin imemään veden alla, nousemaan pintaan hengittämään ja painumaan takaisin uppeluksiin jatkamaan ruokailua. Emo suojelee jälkeläistään mustasukkaisesti.

Tantalusmarakatitkin ovat hyviä äitejä. Synnytyksen jälkeen emo pitää vastasyntynyttä tiukasti sylissään ensimmäiset tunnit ainakin toinen käsivarsi sen kaulan tai harteiden ympäri kiedottuna. Ensimmäisellä viikolla poikanen saattaa enimmäkseen vain roikkua vaistonvaraisesti emonsa turkissa kiinni. Emo voi antaa poikasensa toistenkin naaraiden syliin, jolloin nämä koskettelevat ja hyväilevät tätä suloista tulokasta, siistivät sen turkkia tai leikkivät sen kanssa.

Monet eläimet ovat tosiaankin ”vaistonvaraisesti viisaita” ja huomattavan taitavia jälkeläistensä hoidossa (Sananlaskut 30:24–28). Niiden kyky havaita tarve tai arvioida tilanne ja puuttua siihen älykkäällä tavalla ei olisi koskaan voinut syntyä sokean sattuman seurauksena. Se on tulosta älykkäästä suunnittelusta, jonka takana on älykäs lähde, kaiken Luoja, Jehova Jumala (Psalmit 104:24).

[Kuva s. 15]

Nuoria pöllöjä

[Kuva s. 16]

Tilapiat hautovat munia suussaan

[Lähdemerkintä]

LSU Agricultural Center

[Kuvat s. 16]

Krokotiilit kantavat poikasiaan

[Lähdemerkintä]

© Adam Britton, http://crocodilian.com

[Kuva s. 17]

Albatrossi ja poikanen

[Kuva s. 17]

Sarvinokka

[Kuva s. 17]

Purppuraperäkottarainen

[Kuva s. 17]

Lehtokurppa

[Kuvat s. 18]

Virtahepoemot suojelevat jälkeläisiään mustasukkaisesti

[Lähdemerkintä]

© Joe McDonald

[Kuva s. 18]

Paviaaniemot siistivät poikastensa turkin

[Kuva s. 18]

Tantalusmarakatteja

[Lähdemerkintä]

© Joe McDonald