Kun appelsiinit eivät olekaan oranssinkeltaisia

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ITALIASTA

APPELSIINIT eivät aina ole oranssinkeltaisia. Esimerkiksi Italiaan kuuluvassa Sisiliassa ne ovat punaisia.

Kyseessä ovat sisilialaiset veriappelsiinit, jotka ovat saaneet nimensä silmiinpistävän värisen hedelmälihansa mukaan. Sen väri voi vaihdella syvän punaisen juovittamasta oranssista kirkkaanpunaiseen, heleän karmiininpunaiseen ja lähes mustaan. Niiden oranssinkeltaisessa kuoressa on punainen tai violetti vivahde. Hedelmän raikas tuoksu saa veden herahtamaan kielelle. Maku on voimakas ja happamen makea, ja joidenkuiden mukaan siinä on ”aavistus vadelmaa”.

Sitrushedelmiä on viljelty Italiassa muinaisista ajoista saakka. Appelsiineja tuotiin Sisiliaan Aasiasta todennäköisesti 300-luvulla, mutta silloin ne olivat vaaleita (punainen väri puuttui) ja happamia. Portugalilaiset toivat makean appelsiinin Eurooppaan 1300- ja 1400-luvulla, ja sieltä se vietiin Amerikkaan muiden sitrushedelmien kanssa. Kuitenkin vasta 1900-luvun alussa veriappelsiinit luokiteltiin Sisiliassa virallisesti omaksi lajikseen.

Miksi punaisia?

Kaikki appelsiinit sisältävät karoteenia, samaa punakeltaista väriainetta, joka antaa munankeltuaiselle ja porkkanalle niiden värin. Mutta sisilialaisten veriappelsiinilajikkeiden – Moron, Taroccon ja Sanguinellon – erikoisuutena on se, että ne tuottavat antosyaani-nimistä punaista väriainetta, joka saa aikaan kypsille hedelmille tyypillisen punaisen värin. * Mutta siirräpä veriappelsiinipuu pois täältä Catanian, Syrakusan ja Ennan provinssien muodostamalta pieneltä alueelta ja istuta se jonnekin muualle, niin sen tuottama hedelmä ei ehkä enää olekaan punainen. Miksi? Mitä erikoista on tässä Itä-Sisilian osassa?

Jotkin Sisilian veriappelsiinien antosyaanin muodostumiseen liittyvät seikat ovat hämärän peitossa. Vielä on ratkaistava, miten maaperä kenties vaikuttaa hedelmän väriin. Hedelmän kypsyessä eri tekijät joko edistävät punaisen väriaineen syntymistä tai estävät sen. On esimerkiksi havaittu, että punertuminen alkaa, kun yölämpötilat ovat hyvin alhaiset ja päivisin on kirkasta. Runsas auringonvalo puolestaan takaa, että yksinkertaisia sokereita syntyy sopiva määrä, ja kohtuulliset sateet varmistavat hedelmän täyteläisen maun.

Näiden seikkojen ainutlaatuisen yhdistelmän uskotaan vaikuttavan Sisilian veriappelsiinien ominaispiirteisiin. Samanlaisia hedelmiä on viljelty Etelä-Italian muissakin osissa ja myös Espanjassa, Marokossa, Floridassa ja Kaliforniassa, mutta on sanottu, että missään ei ole onnistuttu saamaan appelsiineista täysin Sisilian veriappelsiinien veroisia.

 Arvokas hedelmä

Poikkeuksellisen värin lisäksi nämä hedelmät ovat hyvin ravinteikkaita. Tarocco-appelsiinit ovat kaikista sitrushedelmistä C-vitamiinipitoisimpia. Jo yksi keskikokoinen appelsiini sisältää C-vitamiinia suositusten mukaisen päiväannoksen verran. Veriappelsiinien sanotaan olevan monella tavalla hyödyllisiä. Lasillinen paksua, vasta puristettua mehua on herkullista ja myös terveellistä, sillä se sisältää helposti sulavia ja energiapitoisia yksinkertaisia hiilihydraatteja, kivennäisaineita ja kuitua – vain muutamia etuja mainitaksemme. Sisilialaiset sitrushedelmien kasvattajat eivät siis aiheetta yritä suojella poikkeuksellista tuotettaan ja lisätä arvostusta sitä kohtaan.

Sitrushedelmien tuntijat ovat vakuuttuneita siitä, että nämä sisilialaiset hedelmät kuuluvat ”voimakkaan makunsa sekä happamuuden ja makeuden ihanteellisen tasapainon ja monivivahteisen, viipyvän jälkimakunsa ansiosta maailman hienoimpiin syöntiappelsiineihin”. Kenties jonakin päivänä saat tilaisuuden arvioida itse, onko asia sinun mielestäsi näin.

Vaikka veriappelsiini on suhteellisen uusi tulokas, se on vain yksi niistä monenlaisista erinomaisista ruoka-aineista, joita Jehovan luomakunta tarjoaa ihmisen iloksi. Niinpä jokainen Jumalan anteliaisuutta arvostava näkee jopa ’hedelmäpuiden ylistävän Jehovan nimeä’ (Psalmit 148:9, 13; 1. Mooseksen kirja 1:29).

[Alaviite]