Miten käyttökelpoinen on eukalyptus?

HERÄTKÄÄ-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

JOTKIN niistä ovat yli 90-metrisiä jättiläisiä, lajissaan maailman korkeimpien joukossa. Toiset ovat lyhyitä ja käppyräisiä, ja ne ovat köyristyneet lähelle rutikuivan maan pintaa. Niiden lehdet on suunniteltu ihmeellisellä tavalla, ja niiden kukat hivelevät silmää. Olet luultavasti tavalla tai toisella käyttänyt jotain tämän puun osaa. Kyseessä on eukalyptusten suku (Eucalyptus), johon kuuluu yli 600 lajia ja jonka kotimaa on Australia.

Eukalyptukset kukoistavat Australian Pohjoisterritorion trooppisessa kuumuudessa ja sisämaan karuilla tasangoilla. Mutta ne menestyvät myös Etelä-Tasmaniassa, missä puhaltavat eteläisten napaseutujen tuulet, sekä rannikon vuorijonojen sumuisissa olosuhteissa. Ne ovat levinneet niin laajalle, että muuan 1800-luvulla elänyt tutkimusmatkailija ja eläintieteilijä valitti: ”Emme näe mitään muuta kuin noita iänikuisia eukalyptuksia: maili toisensa perään puiden lehdissä ei ole pienintäkään vaihtelua.”

Siitä lähtien kun eurooppalaisia tulvi Australiaan 1800-luvulla, eukalyptuksia on hävitetty valtavat määrät. Niitä on revitty juurineen maasta 300000 neliökilometrin suuruiselta alueelta, koska niiden on ajateltu olevan esteenä edistykselle. Kaikki eivät kuitenkaan ole pitäneet tätä arvokasta luonnonvaraa näin merkityksettömänä. 1800-luvulla eukalyptukset alkoivat valloittaa maailmaa.

Keisari ja tutkija

1880-luvulla Abessinian, nykyisen Etiopian, keisari Menelik II tarvitsi suojaavia puita, joista saataisiin myös helposti polttopuuta, karulla alueella sijaitsevaa uutta pääkaupunkiaan, Addis Abebaa, varten. Yksikään Afrikan luonnonvaraisista puista ei soveltunut tälle alueelle, jolta metsät oli hakattu. Keisarin asiantuntijat suuntasivat siksi katseensa muualle löytääkseen puun, jonka elinalueella auringonpaahde oli ainakin yhtä polttavaa kuin heidän alueellaan. ”Addis Abeba” tarkoittaa ’uutta kukkaa’. Tällä nimellä on ehkä haluttu osoittaa kunnioitusta ulkomailta tuotua, käyttökelpoista eukalyptusta kohtaan, jolla on ollut merkittävä rooli Etiopian taloudessa.

Eukalyptuksia on siirretty nykyaikana uusille alueille myös tutkija Edmundo Navarro de Andraden vaikutuksesta. Päättäneenä uudistaa Brasilian nopeasti hupenevia metsiä hän alkoi vuonna 1910 tuoda eukalyptuksia Australiasta. Niitä istutettiin hänen ansiostaan 38 miljoonaa. Nykyään Brasiliassa on yli kaksi miljardia viljeltyä eukalyptusta.

Sen lisäksi että Brasiliassa on suurin sademetsäalue, maassa on Australiaa lukuun ottamatta eniten eukalyptuksia. Brasilian talous on hyötynyt niin suuresti tästä Navarron maahansa tuomasta arvokkaasta omaisuudesta, että hänet palkittiin tästä huomattavasta palveluksesta erityisellä ansiomerkillä.

 Elämän puu

Jotkin eukalyptukset, kuten pensaina kasvavat matalakasvuiset lajit, ottavat kaiken irti kuivuuttaan halkeilevasta maaperästä varastoimalla juuriinsa suuret määrät vettä. Australian alkuperäisasukkaat ja varhaiset tutkimusmatkailijat säilyivät elossa karussa sisämaassa käyttämällä hyväkseen näitä maanalaisia vesivarastoja. Lähellä maanpintaa olevia juuria kaivettiin esiin ja niitä katkottiin lyhyiksi kappaleiksi. Kun juurenkappaleeseen puhalletaan toisesta päästä ilmaa, siitä saadaan ulos vaaleanruskeaa nestettä. Tämä elämää pelastava neste ei ole kaikkein maukkaimpia juomia, mutta sitä saadaan 9-metrisestä juuresta arviolta 1,5 litraa.

Toiset suvun edustajat viihtyvät suoperäisillä alueilla ja imevät itseensä vettyneestä maaperästä runsaasti vettä. Italialaiset käyttivät hyväkseen tätä ominaisuutta kuivattamalla tällaisten eukalyptusten avulla hyttysiä kuhisevia Pontisia soita. Alue on muutettu nykyään arvokkaaksi viljelymaaksi.

Eukalyptuksia on viety 50 maahan eri puolille Afrikkaa, Amerikkaa, Aasiaa ja Eurooppaa niiden kaupallisen ja esteettisen arvon vuoksi. Huonekalujen valmistajat pitävät suuressa arvossa niiden syvänpunaista ja hunajankeltaista puuainesta. Muuan viranomainen sanoi: ”Joidenkin eukalyptusten puuaines kuuluu painavimpiin, kovimpiin ja kestävimpiin puulaatuihin, mitä tunnetaan. Puun laatu sekä nopeakasvuisuus – – tekevät tästä suvusta maailman arvokkaimman jalopuulähteen.”

Joidenkin lajien puuaines on vettä hylkivää, ja sitä käytetään laivojen, laitureiden, puhelinpylväiden, aitojen ja katupölkkyjen rakennusaineena. Lisäksi sellaisten lajien kuin Eucalyptus melliodoran ja Eucalyptus sideroxylonin kukat tuottavat makeaa mettä, jonka mehiläiset muuttavat erityisen herkulliseksi hunajaksi. Viime vuosina Australiasta on viety ulkomaille  4,5 miljoonaa tonnia eukalyptushaketta, josta on saatu vuosittain 250 miljoonan dollarin tulot.

Kino, öljy ja tanniini

Eukalyptusten kaarnasta ja puuaineesta tihkuu verenpunaista, hartsimaista ainetta, jota sanotaan kinoksi. Tietyn tyyppisillä kinoilla suojataan puuta laivamatoja vastaan. Kinoa käytetään myös verenvuotoa tyrehdyttävien lääkkeiden valmistuksessa. Joidenkin lajien kaarnasta saadaan tanniinia, jota käytetään nahan parkitsemiseen ja kankaiden värjäykseen.

Lehdet on suunniteltu ihmeellisellä tavalla, ja niistä saadaan arvokasta öljyä. Ne riippuvat kärjet kohti puun tyveä kuin velton käden sormet. Tämän ansiosta lehdet toimivat kuin suuri suppilo. Arvokasta kosteutta jää lehtien pinnalle, minkä jälkeen vettä tippuu niiden nahkeista kärjistä sitä kaipaavaan juuristoon.

Eukalyptusöljyä, jossa on voimakas, virkistävä tuoksu, saadaan tislaamalla lehteä vesihöyryllä. Sitä käytetään laajasti esimerkiksi hajuvesissä, saippuoissa, lääkkeissä, konditoriatuotteissa ja puhdistusaineissa. Luonnossa öljy haihtuu lehdistä ja täyttää ilman pikkuriikkisillä pisaroilla, jotka taittavat auringonvaloa. Tämä antaa eukalyptusmetsälle sen tunnusomaisen sinisen sävyn. Siniset vuoret, jotka reunustavat Sydneyä lännessä, ovat saaneet epätavallisen nimensä tämän ilmiön vuoksi.

Nirsojen eläinten koti

Eukalyptusmetsien kuuluisin asukki on hurmaava pörröturkkinen koala. Tämä tarkasti ruokansa valitseva kasvissyöjä syö mieluiten noin 12 eukalyptuslajin lehdenkärkiä. Näin yksipuolinen ravinto olisi hengenvaarallinen useimmille eläimille, mutta ei koalalle. Miksi ei?

Koalalla on ainutlaatuisesti suunniteltu ruoansulatusjärjestelmä, johon kuuluu yhdestä kahteen metriä pitkä umpisuoli. Vertailun vuoksi mainittakoon, että ihmisen umpisuolen pituus on vain 8–15 senttimetriä. Ainutlaatuisen umpisuolensa ansiosta tämä pieni eläin saa ravinnostaan kaikki tarvitsemansa proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat.

Vähemmän tunnettu australialainen eläin, joka noudattaa koalan tavoin eukalyptuksenlehtiin perustuvaa tiukkaa ruokavaliota, on isopussiliitäjä. Tämä karvainen pussieläin on suurin piirtein kotikissan kokoinen. Sillä on noin 40 senttimetriä pitkä pörröinen häntä, ja sen etu- ja takakäpälien välissä on ihopoimut. Käyttämällä näitä poimuja nahkasiipinä se hyppää oksalta, liitää jopa sadan metrin matkan, tekee lennon aikana 90 asteen käännöksiä ja tarttuu sitten turvallisesti uuteen oksaan.

Pensaikkopaloja ja uutta kasvua

Australialle tunnusomaiset pensaikkopalot ovat uhkana eukalyptusmetsille. Puut on kuitenkin suunniteltu selviytymään niistä. Miten?

Aivan kaarnan alla rungossa ja oksissa on leposilmuja. Kun tuli tuhoaa kaarnan ja lehdet, nämä silmut heräävät eloon. Ne verhoavat mustuneen puunrungon vihreillä lehdillä. Tämän ansiosta emopuu voi säilyä elossa. Lisäksi puun siemenet, jotka ovat olleet lepotilassa maassa, tarttuvat tilaisuuteen ja alkavat itää saaden aikaan uutta kasvua.

Arvonantoa ansaitseva puu

Oletko lievittänyt karheaa kurkkuasi eukalyptuksesta saadulla lääkeaineella tai herkutellut eukalyptushunajasta tehdyillä makeisilla? Onko sinua kuljetettu eukalyptuspuusta tehdyllä veneellä, tai oletko ollut majoitettuna eukalyptuksesta valmistetussa talossa tai lämmitellyt palavien eukalyptushalkojen ääressä? On hyvin luultavaa, että olet jollain tavalla hyötynyt tästä suurenmoisesta puusta. Kun siis seuraavan kerran näet pörröisen koalan tai ihastelet siitä otettua kuvaa, palauta mieleesi tämä ihmeellisellä tavalla suunniteltu puu, joka on koalan koti.

Eukalyptus on tosiaankin monipuolinen, kestävä puu, joka sopii moniin tarkoituksiin.

[Kuva s. 16, 17]

 Eukalyptukset kuuluvat maailman korkeimpiin puihin

[Kuva s. 17]

Mehiläiset valmistavat eukalyptuksen medestä erinomaista hunajaa

[Kuva s. 18]

”Joidenkin eukalyptusten puuaines kuuluu painavimpiin, kovimpiin ja kestävimpiin puulaatuihin, mitä tunnetaan”

[Kuvat s. 18]

Koala (vasemmalla) ja isopussiliitäjä (yllä) syövät eukalyptusten lehtiä

[Lähdemerkintä]

© Alan Root/Okapia/PR

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

Geoff Law/The Wilderness Society

[Kuvan lähdemerkintä s. 17]

Mount Annan Botanic Gardens