Puu joka pysäyttää

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ECUADORISTA

JOULUKUUN puoliväliin mennessä sateet eivät olleet vielä alkaneet Ecuadorin rannikkotasangoilla. Kumpuilevia kukkuloita peittävä tomu sai kasvit näyttämään sameilta, ja yläpuolella oleva harmaa, tiivis pilvipeite teki päivästä melko synkän. Joukko matkailijoita ajoi länteen Tyynellemerelle päin vievää valtatietä. Yhtäkkiä kaikkien silmät nauliintuivat tienvarressa seisovaan puuhun. Auto pysähtyi äkisti. Minkä puun he olivat nähneet?

Tabebuia chrysanthan täydessä kukassaan! Hetken hiljaisuuden rikkoi huudahdus: ”Kuinka kaunis! Oletteko koskaan nähneet noin kirkasta väriä? Olen nähnyt monia kukkivia puita, jotka ovat olleet vaaleanpunaisia, purppuranpunaisia, kirkkaanpunaisia tai oransseja, mutta tämä puu vie loistossaan voiton niistä kaikista!”

Ihailtuaan sen kullankeltaista kauneutta matkailijat lähtivät lopulta taas liikkeelle. He eivät aavistaneet, että tämä oli vasta alkua. Kun he olivat ajaneet vähän matkaa eteenpäin, he saapuivat toisen samanlaisen täydessä kukassa olevan puun luo, ja sitten kolmannen. Näytti siltä kuin kukkulat olisivat olleet kullankeltaisena välkehtivän auringonvalon peitossa! Tämä oli Tabebuia chrysantha -puun vuotuinen kukintakausi – aika jolloin hehkuvat värit herättävät synkät metsät eloon.

Tämän kukkivan puun kauneus ei ole vain yhden maan yksinoikeutta. Itse asiassa se kasvaa luonnonvaraisena monissa osissa Etelä- ja Keski-Amerikkaa. Siellä sillä on monia nimiä: sitä kutsutaan muun muassa ”kultaiseksi trumpetiksi” sen kullanväristen torvimaisten kukkien mukaan. Se kuuluukin trumpettikasvien heimoon.

Tästä hienosyisestä puusta on vuosien ajan tehty laadukkaita huonekaluja. Koska siitä on sen vuoksi tullut harvinainen, joidenkin maiden on täytynyt suojata se lailla. Näin varmistetaan, että niin paikalliset asukkaat kuin vierailijatkin voivat edelleen nauttia poikkeuksellisesta kauneudesta, vaikka kukinta kestääkin ainoastaan muutaman päivän kerran vuodessa.

Tabebuia chrysantha on epäilemättä elävä kunnianosoitus kaikkein mahtavimmalle taiteilijalle – Suurelle Luojallemme, tämän ihmeellisen maapallomme suunnittelijalle.