Välähdys paratiisista

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

NORSUT, tiikerit ja gasellit eivät tavallisesti vaeltele hylätyillä kaivoksilla. On yleisesti tunnettua, että avolouhinta muuttaa maiseman arpiseksi ja lohduttomaksi – alueeksi, joka on sopimaton eksoottisten eläinten turvapaikaksi.

Cabárcenon kansallispuistossa Cantabrian maakunnassa Espanjassa on kuitenkin tehty ainutlaatuinen kokeilu, joka on osoittanut, että jopa hyvin toivottomilta vaikuttavat paikat voidaan muuttaa kauniiksi ja paratiisin kaltaisiksi alueiksi.

Cabárceno oli noin 3000 vuoden ajan kuuluisa korkealaatuisesta rautamalmistaan. Kelttiläiset kaivosmiehet huomasivat, että alueelta löytyvä rautaoksidi voitaisiin helposti muuttaa raudaksi – metalliksi, joka oli välttämätön työkalujen ja aseiden raaka-aine. Myös roomalaiset hyödynsivät näitä mineraaliesiintymiä useiden vuosisatojen ajan.

Koska malmia saatiin läheltä maanpintaa, muinaiset kaivostyöläiset kaivoivat esille rikkaita, rakeisia esiintymiä työläästi hakkujen ja lapioiden avulla ja jättivät jälkeensä satoja kivitorneja, jotka eivät sisältäneet malmia. Näin he loivat tahtomattaan huomiota herättävän karstimaata muistuttavan maiseman. Sellaisen näkee yleensä kalkkikiviesiintymillä, joita muovailee vesi eikä ihminen.

Teollinen vallankumous toi kuitenkin tullessaan nykyaikaiset koneet, joilla tuhottiin se, mitä malmivuoresta oli jäljellä, jotta saataisiin esiin loputkin arvokkaasta malmista. Kun raivaustraktorit viimein olivat louhineet vuoresta kaiken mineraalirikkauden, kaivos suljettiin vuonna 1989. Vain muutama ruosteinen kone Cabárcenon laitamilla on todisteena sen teollisesta perinnöstä.

Kuumaisemasta kukoistukseen

Maisema on epäilemättä helpompi tuhota kuin ennallistaa. Cantabrian viranomaiset kuitenkin ottivat pelottomasti vastaan haasteen muuttaa tuo lähinnä kuumaisemaa muistuttava alue eläinpuistoksi.

Perusedellytys sille, että he onnistuisivat, oli maan luontainen kyky parantaa itsensä, kun se saa levähdysaikaa. Lisäksi maisemasuunnittelijat työskentelivät kovasti korjatakseen vahingot, joita vuosisatojen piittaamattomuus ja riisto olivat saaneet aikaan. Parissa vuodessa istutettiin tuhansia puita, paikalle tuotiin uutta pintamaata, rumat kuopat muutettiin viehättäviksi järviksi ja vanhoista rautatiereiteistä tehtiin polkuja. Lopuksi paikalle tuotiin valikoituja eläimiä suuriin aitauksiin, ja muodonmuutos oli valmis.

Niiden 600000 vierailijan mielestä, jotka vuosittain käyvät Cabárcenon luonnonpuistossa, ponnistelut ovat ilmeisesti olleet vaivan arvoisia. Monet ovat huudahtaneet innoissaan: ”Tämähän on paratiisi!” Sana ”paratiisi” onkin osuva, sillä muinaiset persialaiset ja kreikkalaiset käyttivät tuota sanaa suuresta, runsasvetisestä ja turmeltumattoman kauniista puistosta, jossa eläimet saattoivat laiduntaa suhteellisen vapaasti.

Niin monien luonnonmaisemien tuhouduttua on virkistävää käydä paikassa, jonka kauneus on ennallistettu. Lisäksi se, mitä Cabárcenossa on saatu aikaan pienessä mitassa, valaisee hyvin tämän hämmästyttävän maapallon mahdollisuuksia.

Muinaisten roomalaisten kaivostyöläisten hakkaamilla kallioilla kiipeilee nyt karhuja. Norsut ja gasellit syövät ruohoa rehevillä laitumilla, joiden tilalla aikaisemmin oli kaivureiden paljaaksi riipimiä alueita. Tiikerinpennut telmivät graniittipaljastumien ympärillä, joita keltit muotoilivat hakuilla ja lapioilla. Ja kaikki tämä muutos on tapahtunut vain muutamassa vuodessa!

Raamattu lupaa, että jonakin päivänä koko maapallosta tulee paratiisi sopusoinnussa Jumalan alkuperäisen ihmiskuntaa koskevan tarkoituksen kanssa (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15; Jesaja 65:17, 22–25; Luukas 23:42, 43). Cabárcenon kaltaiset luonnonpuistot antavat meille välähdyksen siitä, miltä tuleva paratiisi näyttää, ja lisäksi ne muistuttavat siitä, että Luojallamme on voimaa täyttää tuo lupaus.

 [Kokosivun kuva s. 23]

[Kuvien lähdemerkintä s. 22]

Kaikki kuvat: Parque de la Naturaleza de Cabárceno