Raamatun näkökanta

Ovatko unet sanomia Jumalalta?

KERTOMAN mukaan keksijä Elias Howe sai idean ompelukonemalliinsa unessa. Mozart sanoi, että monet hänen sävellystensä teemat syntyivät hänen unissaan. Samoin kemisti Friedrich August Kekulé von Stradonitz sanoi keksineensä unessa bentseenimolekyylin rakenteen. Tällaiset tapaukset tuskin ovat poikkeuksellisia. Unia on kautta historian pidetty monissa kulttuureissa yliluonnollisina ilmiöinä. Jotkut uskovat, että unen ja valvetilan maailma ovat yhtä todelliset.

Raamatussa on monia kertomuksia, joissa unien sanotaan olleen tärkeitä tiedon lähteitä – eräs jumalallisen viestinnän muoto (Tuomarit 7:13, 14; 1. Kuninkaiden kirja 3:5). Jumala oli unien välityksellä kanssakäymisissä esimerkiksi Abrahamin, Jaakobin ja Joosefin kanssa (1. Mooseksen kirja 28:10–19; 31:10–13; 37:5–11). Babylonian kuningas Nebukadnessar sai Jumalalta profeetallisia unia (Daniel 2:1, 28–45). Olisiko näin ollen hyviä syitä uskoa, että nykyäänkin jotkin unet ovat sanomia Jumalalta?

Unia Jumalalta

Raamatussa Jumalan henkeyttämät unet palvelivat aina jotakin tiettyä tarkoitusta. Unennäkijä ei tosin aina pystynyt heti ymmärtämään unensa merkitystä, mutta monissa tapauksissa ”salaisuuksien Paljastaja” itse antoi selityksen, jottei unen merkitys jäisi epäselväksi. (Daniel 2:28, 29; Aamos 3:7.) Jumalalta tulleet unet eivät olleet omituisen epäloogisia, kuten normaalit unet usein ovat.

Toisinaan Jumala suojeli unien avulla sellaisia yksilöitä, jotka olivat avainasemassa hänen tarkoituksensa toteutumisen kannalta. Sellaisten unien vastaanottajat eivät välttämättä olleet Jumalan palvelijoita. Esimerkiksi Jeesus-lapsen luona vierailleet tähdistäennustajat eivät palanneet murhanhimoisen Herodeksen luo, vaikka tämä oli niin pyytänyt. Mikseivät? He saivat varoituksen unessa. (Matteus 2:7–12.) Tämä antoi  Jeesuksen ottoisälle Joosefille riittävästi aikaa paeta perheineen Egyptiin sen neuvon mukaisesti, jonka hän niin ikään oli saanut unessa. Tämä pelasti Jeesus-lapsen hengen. (Matteus 2:13–15.)

Satoja vuosia aiemmin Egyptin farao oli nähnyt unia seitsemästä terveestä tähkästä ja seitsemästä lihavasta lehmästä sekä seitsemästä sairaasta tähkästä ja seitsemästä riutuneesta lehmästä. Joosef esitti oikean selityksen noista unista Jumalan avulla: Egypti saisi nauttia seitsemästä yltäkylläisyyden vuodesta, joita seuraisi seitsemän nälänhädän vuotta. Tämä ennakkotieto soi egyptiläisille tilaisuuden valmistautua tulevaan ja varastoida ruokaa, mikä taas vaikutti Abrahamin jälkeläisten varjeltumiseen ja heidän tuomiseensa Egyptiin. (1. Mooseksen kirja, luku 41; 45:5–8.)

Myös Babylonian kuningas Nebukadnessar sai unen. Se ennusti sellaisten tulevien maailmanvaltojen nousun ja tuhon, jotka vaikuttaisivat suoranaisesti Jumalan kansaan. (Daniel 2:31–43.) Myöhemmin hän näki toisenkin unen, joka ennusti hänen oman tulevan mielenvikaisuutensa ja sitä seuraavan toipumisen. Tällä profeetallisella unella oli myös suurempi täyttymys: perustettaisiin messiaaninen Valtakunta, jonka välityksellä Jumala toteuttaisi tahtonsa. (Daniel 4:10–37.)

Entä nykyään?

Vaikka Jumala siis olikin tekemisissä joidenkin ihmisten kanssa unien välityksellä, Raamattu osoittaa, että tämä oli varsin harvinaista. Unet eivät milloinkaan olleet Jumalan pääasiallinen viestintämuoto. Monet Jumalan uskolliset palvelijat eivät koskaan saaneet sanomia Jumalalta unien välityksellä. Sitä, miten Jumala käytti unia viestiäkseen ihmisten kanssa, voidaan verrata siihen, kun Hän jakoi Punaisenmeren kahtia. Tiedämme, että hän teki niin kerran, mutta se ei missään tapauksessa ollut hänen normaali tapansa toimia kansansa suhteen. (2. Mooseksen kirja 14:21.)

Apostoli Paavali tunnusti, että hänen aikanaan Jumalan henki toimi Jumalan palvelijoissa monin poikkeuksellisin tavoin. Paavali sanoi: ”Yhdelle annetaan hengen välityksellä viisauden puhuminen, toiselle tiedon puhuminen saman hengen mukaan, toiselle usko saman hengen avulla, toiselle parantamislahjoja sen yhden hengen avulla, toiselle taas voimatekojen toiminnat, toiselle profetoiminen, toiselle tarkkanäköisyys henkeytettyjen ilmausten suhteen, toiselle eri kieliä ja toiselle kielten tulkitseminen.” (1. Korinttilaisille 12:8–10.) Vaikka tässä ei nimenomaan mainitakaan Jumalan henkeyttämiä unia, monet kristityt ilmeisesti saivat myös unien näkemisen lahjan Joelin 2:28:n täyttymykseksi (Apostolien teot 16:9, 10).

Apostoli Paavali sanoi kuitenkin näistä erikoislahjoista: ”Mikäli on profetoimislahjoja, ne tulevat poistumaan; mikäli on kieliä, ne tulevat lakkaamaan; mikäli on tietoa, se tulee poistumaan.” (1. Korinttilaisille 13:8.) Lahjoihin, jotka ”tulevat poistumaan”, kuuluivat todennäköisesti Jumalan monenlaiset viestintämuodot. Apostolien kuoleman jälkeen Jumala lakkasi antamasta palvelijoilleen näitä erikoislahjoja.

Asiantuntijat yrittävät edelleenkin ymmärtää, mitä unet oikein ovat ja onko niillä jokin käytännön tehtävä. Raamattu ei luo valoa näihin kysymyksiin. Se kuitenkin varoittaa niitä, jotka itsepintaisesti etsivät unistaan jumalallisia viestejä. Sakarjan 10:2:ssa sanotaan: ”Ennustelijat – – arvottomia unia he puhuvat.” Jumala varoittaa myös tähyilemästä enteitä (5. Mooseksen kirja 18:10–12). Näiden varoitusten valossa nykyajan kristityt eivät odota saavansa Jumalalta opastusta uniensa välityksellä. He pitävät unia pikemminkin vain jonain, mitä ihminen kokee nukkuessaan.