Ainutlaatuinen kasvillisuusalue

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ETELÄ-AFRIKASTA

KASVITIETEILIJÄ Carl von Linné luokitteli 1700-luvulla joukon afrikkalaisia kukkia ja kuvaili sitten niiden kotipaikkaa: ”Tuo maapallon paratiisi, Hyväntoivonniemi, jonka Suosiollinen Luojamme on kaunistanut valiotöillään.”

Nämä ”valiotyöt” kasvavat Afrikan eteläkärjessä. Hollantilaiset uudisasukkaat käyttivät seudun vallitsevasta kasvillisuudesta nimitystä fijnbosch, joka tarkoittaa ’hienoa pensaikkoa’ tai ’hienoa metsämaata’. Koska sana fijn tarkoittaa ’pientä’, sillä viitattiin ehkä lehtien ja kasvien pienuuteen sekä alueen pienikasvuiseen puustoon. Ajan myötä sana sai muodon ”fynbos”. Fynbos-kasvillisuuden lehdet saattavat olla pienet ja kovat, mutta kukinnot ovat hämmästyttävän monenkokoisia, -värisiä ja -muotoisia.

Alue sijaitsee hyvin poikkeuksellisella kasvimaantieteellisellä valta-alueella nimeltä Kapmaan alue. * Vaikka se on suhteellisen  pieni, siellä kasvaa hämmästyttävän paljon lajeja – erään lähteen mukaan yli 8550 – joista kahta kolmasosaa ei ole tavattu missään muualla maailmassa.

Yksistään Pöytävuorella on laskettu olevan 1470 kasvilajia! Tämä on New Scientist -lehden mukaan ”enemmän kuin on Britteinsaarilla yhteensä”. Fynbos on silti vaikuttanut muihinkin maailman osiin. Millä tavalla?

Hämmästyttävä moninaisuus

Jos sinulla sattuu kasvamaan ikkunalaudalla kurjenpolvi, on hyvinkin mahdollista, että hoidettavanasi on alkuperäisen fynbos-kasvin jälkeläinen. Niistä 250 kurjenpolvilajista, joita maapallolla kasvaa luonnonvaraisena, yli kaksi kolmasosaa elää fynbos-alueella.

Täällä kasvaa myös kolmannes kurjenmiekkakasveihin (Iridaceae) kuuluvista 1800 kukasta, muun muassa yli 72 gladiolusta, joita ei tavata missään muualla. Päivänkakkaroita ja vygie-kukkia Afrikan eteläkärjessä on puolestaan 1646 lajia. * Näihin kuuluu olkikukkia, jotka säilyttävät värinsä ja joita siksi käytetään monivuotisissa kuivakukka-asetelmissa.

Fynbos-kasvillisuuden huomattavin  piirre ovat kuitenkin kukkivat kellokanervat. Maailman 740 kellokanervalajista täällä kasvaa peräti 625 lajia!

Protea repens -puu ja kapinmesikko

Linné tutki erästä fynbos-kukkien ryhmää, johon kuului tavattoman monenmuotoisia lajeja. Hän nimesi ne proteakasveiksi (Proteaceae) kreikkalaisen jumalan Proteuksen mukaan, jonka uskottiin muuttavan hahmoaan. Fynbos-alueelta on lähtöisin kaikkiaan 328 erilaista proteakasvia. Kapmaan vuorilla vaeltaessaan voi iloisena yllätyksenä nähdä suuren ”kuningasprotean” (Protea cynaroides). Sen majesteettinen kukinto voi olla suurempi kuin ihmiskasvot.

Yleinen on myös Protea repens -puu. Sillä on maljamaiset kukinnot, joissa on paljon mettä. Varhaiset uudisasukkaat ravistelivat kukkia astian päällä saadakseen mettä, jonka he sitten keittivät siirapiksi.

Kapinmesikko, lintu joka elää ainoastaan fynbos-alueella, pitää sekin kovasti proteakasvien medestä. Se imee sitä pitkän nokkansa ja kielensä avulla ja vie vastalahjaksi siitepölyä kukasta toiseen. Tehokasta pölytyspalvelua! Se myös syö hyönteisiä, joita suuret kukinnot houkuttelevat puoleensa. Lintu ja kukka tarvitsevat siis toisiaan elääkseen.

Muita elintärkeitä kumppanuuksia

Jotkin proteat kasvavat maan pinnassa muun kasvillisuuden kätköissä. Niiden  hiivamainen haju vetää puoleensa hiiriä. Nämä työntävät päänsä kukkaan, juovat meden ja siirtyvät sitten seuraavaan kasviin vieden mukanaan siitepölyä, jota on tarttunut niiden karvaiseen naamaan. Peltohiiret ja proteat ovat siis riippuvaisia toisistaan.

Samanlainen kumppanuus vallitsee kellokanervien ja värikkään kapinmedestäjän välillä, jota tavataan ainoastaan fynbos-alueella. Linnun nokka sopii täydellisesti kaarevan putken muotoisiin kukkiin. Kun lintu työntää nokkansa sisään imeäkseen mettä, sen päähän tarttuu siitepölyä. Kukkivat kellokanervat tyydyttävät kapinmedestäjien tarpeet ympäri vuoden, ja kasvi puolestaan hyötyy linnun pölytysavusta. On hauskaa kävellä rinteillä ja seurata tätä ihmeellistä vuorovaikutusta.

Monet muutkin eläimet ovat elintärkeitä fynbos-kasvillisuudelle. Esimerkiksi Meneris tulbaghia -perhonen on 15 punaisen kukkalajin ainoa pölyttäjä. Yksi niistä on kuuluisa Disa uniflora -orkidea, joka koristaa Pöytävuorta.

Eräät maamyyrärotat syövät orkideojen, liljojen ja iiristen sipuleja. Georychus capensis kuljettaa juurenpalasia varastoon pesäkoloonsa. Osa niistä putoaa matkan varrelle tai jää pesässä syömättä, ja nämä palaset usein juurtuvat ja alkavat kasvaa.

Sadat fynbos-kasvit tuottavat siemeniinsä mehevän, öljyisen ulokkeen, jonka hajua muurahaiset eivät voi vastustaa. Ne tarttuvat tähän ”kahvaan” ja raahaavat siemenet niistä maan alle. Sitten ne syövät tuon pehmeän osan, mutta jättävät kovan siemenen tähteeksi. Näin siemenet ovat linnuilta ja hiiriltä suojassa maan sisässä, ja ne voivat myöhemmin itää.

Alueella on myös lentäviä hyönteisiä, joiden suusta lähtee pitkä, torvimainen imukärsä. Ne ovat täydellisiä pölyttäjiä sellaisille kasveille, joilla on pitkät, putkimaiset kukat. Erään lajin imukärsä on yli seitsemän senttimetriä pitkä. Fynbos-kasvit tosiaankin tarvitsevat tällaisia kumppaneita selviytyäkseen.

Uhanalainen kumppanuus

Ympäristönsuojelija T. F. J. van Rensburg sanoo kirjassaan An Introduction to Fynbos: ”On sääli, että ihminen, joka on asetettu vastuuseen luomakunnasta, on monessa tapauksessa syypää tiettyjen luonnonalueiden tuhoutumiseen.” Suhteellisen lyhyessä ajassa on tosiaan saatu aikaan valtavaa tuhoa, kuten tri Piet van Wyk kuvailee: ”Niiden noin kolmensadan vuoden aikana, jotka siirtomaiden perustamisesta on kulunut, ihminen on harventanut ja muuttanut alueen matalakasvuista ruohoaavikkoa siinä määrin, että jäljellä on vain 31 prosenttia alkuperäisestä – – fynbos-kasvillisuudesta. Sukupuuttoon on kuollut jo 39 lajia, ja 1033 muuta lajia on muuttunut uhanalaisesta vaarallisen harvinaiseksi.”

Ihmisen toiminta uhkaa myös alueen eläinten ja kasvien välistä elintärkeää kumppanuutta. Kirjassa Table Mountain—A Natural Wonder huomautetaan: ”Ekologit – – ovat vasta alkaneet ymmärtää fynbos-alueen eläinten ja kasvien välisiä herkkiä suhteita. Kuoleeko pölyttäjä (jyrsijä, perhonen tai kovakuoriainen) sukupuuttoon, jos kasvi häviää?” Entä alueen linnut? Eteläafrikkalaisen biologin C. J. Skeadin mukaan kapinmesikko on uhanalainen, koska se on ”läheisesti tekemisissä proteakasvien kanssa”.

Tällaiset uutiset fynbos-alueelta ovat todella huolestuttavia. Silti niillä, jotka Linnén tavoin uskovat ”Suosiolliseen Luojaan”, on perusteita toivoon. Voimme nimittäin olla varmoja, että maapallo tulee kukoistamaan ennennäkemättömällä tavalla, kun Jehova Jumala täyttää lupauksensa tehdä ”kaiken uudeksi” (Ilmestys 21:5).

[Alaviitteet]

[Kartat s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

Fynbos-alue (vihreällä)

Pöytävuori

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 16]

”Gladiolus cameus”, yksi niistä 72 gladioluksesta, joita ei kasva missään muualla maapallolla

[Lähdemerkintä]

Una Coetzee (www.agulhasfynbos.co.za)

[Kuva s. 16]

Proteakasvien kukinto voi olla suurempi kuin ihmiskasvot

[Lähdemerkintä]

Nigel Dennis

[Kuva s. 16, 17]

Yksistään Pöytävuorelta on löydetty 1470 kasvilajia

[Kuva s. 16, 17]

”Helichrysum felinum” -olkikukka

[Lähdemerkintä]

Nigel Dennis

[Kuva s. 17]

Yksi fynbos-alueen monista päivänkakkaralajeista

[Lähdemerkintä]

Kirstenbosch, Cape Town

[Kuva s. 17]

”Meneris tulbaghia” -perhonen on 15 punaisen kukkalajin ainoa pölyttäjä

[Lähdemerkintä]

Colin Paterson-Jones

[Kuva s. 17]

Pincushion protea

[Lähdemerkintä]

National Parks Board of South Africa

[Kuva s. 18]

Kellokanervan ja kapinmedestäjän välillä vallitsee ainutlaatuinen kumppanuus

[Lähdemerkintä]

Colin Paterson-Jones

[Kuva s. 18]

Proteat ja kapinmesikko ovat ylimmät ystävykset

[Lähdemerkintä]

Kirstenbosch, Cape Town

[Kuva s. 18]

Kurjenmiekka

[Lähdemerkintä]

Kirstenbosch, Cape Town

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

National Parks Board of South Africa