Miksi Britannian hautausmailla on marjakuusia?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

VUONNA 1656 muuan Englannin kirkon pappi kirjoitti, että heidän esi-isänsä suojelivat erityisen huolellisesti hautausmaiden marjakuusia, ja jatkoi, että ne olivat jatkuvan vehreytensä vuoksi sielun kuolemattomuuden vertauskuvia. Näin sanoo perimätieto. Mitä sanovat tosiasiat?

Ainavihantien kasvien yhdistäminen kuolemattomuuteen on ikivanhaa perua. Walesissa perinne, jonka mukaan marjakuusi on tällainen vertauskuva, liittyy muinaisten druidien uskomuksiin ja tapoihin. Englannissa marjakuusia istutettiin kauan ennen kristillistä aikaa pakanatemppelien yhteyteen, ja lopulta kirkko omaksui tämän puun ”pyhäksi vertauskuvaksi”. Perinteet ovat tiukassa, ja vaikka anglikaaniseen kirkkoon torjuvasti suhtautuneet nonkonformistit eivät mukautuneet tähän suuntaukseen, marjakuuset kuuluvat edelleen Britannian hautausmaiden kasvistoon.

Mitä Raamattu sanoo sielun kuolemattomuudesta? Se ei yhdistä missään kohdassa sanaa ”kuolemattomuus” tai ”kuolematon” sanaan ”sielu”. Luennossaan ”Elämän ja kuoleman teologinen ymmärtäminen” Englannin Yorkin arkkipiispa asetti vastakkain ”ruumiista lähtevää sielua koskevat kehittymättömät käsitykset” ja erään Raamatun perustotuuden. ”Ruumiissamme ei ole mitään, mikä poistuisi kuollessamme”, hän sanoi.

Millainen puu marjakuusi on?

Euroopanmarjakuusi (Taxus baccata) on arvokkaan näköinen ainavihanta puu, joka kasvaa hitaasti noin 10 metrin korkuiseksi. Monet Britanniassa elävät suuret yksilöt muodostuvat todellisuudessa kahdesta tai useammasta puusta, jotka ovat kasvaneet kiinni toisiinsa, niin että kaarnasta on hävinnyt kokonaan yhteen kasvamisen merkit. Erään Skotlannissa kasvavan, ympärysmitaltaan 17-metrisen marjakuusen tiedetään nykyään muodostuvan kahdesta tällä tavoin yhteen kasvaneesta puusta.

Nämä puut voivat elää satoja, joidenkin asiantuntijoiden mukaan tuhansia vuosia. Monet Britannian ikivanhat marjakuuset ovat kaikki, mitä keskiaikaisista kylistä on jäljellä, ja niiden ympärille on kehittynyt uutta asutusta.

Marjakuusen kypsiä siemeniä peittää helakanpunainen, pehmeä, kuppimainen siemenvaippa. Siemenet samoin kuin neulaset ja kaarna ovat kuitenkin myrkyllisiä ja voivat tappaa karjaeläimiä, jos näiden annetaan laiduntaa marjakuusien lähellä. Aikoinaan uskottiin, että jos marjakuusta käytettäisiin kodin koristeena, perheessä sattuisi kuolemantapaus.

Marjakuusen puuaines on hienosyistä, jokseenkin kuin mahonkia. Sen sydänpuu on oranssinpunaista, ja siitä saa kestäviä huonekaluja. Koska se on kovaa ja silti taipuisaa, siitä valmistettiin keskiajalla jousia, joita englantilaiset jousiampujat käyttivät taitavasti sodankäynnissä.

Britanniassa ja joissakin osissa Normandiaa, jota Englanti aikoinaan hallitsi, marjakuuset ovat tavanomainen näky kirkkojen ikivanhoilla hautausmailla. Englannissa erään kirkon hautausmaalla on 99 marjakuusta, mutta tämä on poikkeuksellista. Tavallisesti näitä puita istutettiin kaksi, toinen hautausmaan portille ja toinen lähelle kirkon ovea. Nykyään käytävän molemmilla puolilla on toisinaan rivissä euroopanmarjakuusen Fastigiata-muodon siististi leikattuja edustajia, minkä lisäksi marjakuusia voi olla korotettujen hautojen vierellä.

Ajatus sielun kuolemattomuudesta on kuitenkin pakanallinen kreikkalainen oppi, joka liittyy Platonin oppeihin. Ylösnousemus ikuiseen maanpäälliseen elämään on lahja, jonka Jumala antaa ihmiskunnalle aikana, jolloin kuolema on pyyhitty pois (Johannes 5:28, 29; Ilmestys 21:4).

[Kuva s. 31]

Tuhat vuotta vanha marjakuusi Saint Andrew’n hautausmaalla Totteridgessa Hertfordshiressa

[Kuvat s. 31]

Oikealla: värikkäitä siemenvaippoja – mutta myrkyllisiä siemeniä

Kauimmaisena oikealla: leikattuja euroopanmarjakuusen Fastigiata-muodon edustajia Saint Lawrencen hautausmaalla Little Stanmoressa Middlesexissä