Niagaran putoukset – pelonsekaista kunnioitusta herättävä kokemus

MINULLA oli hiljattain tilaisuus nähdä Niagaran putoukset tavalla, jolla en ollut koskaan aiemmin niitä nähnyt – aivan läheltä. Voin vakuuttaa, että se on pelonsekaista kunnioitusta herättävä kokemus. Olimme joidenkin ystävieni kanssa Kanadan puoleisella putouksella, jota sanotaan muotonsa vuoksi Hevosenkenkäputoukseksi. Olin käynyt siellä ensimmäisen kerran vuonna 1958 ja useita kertoja sen jälkeen, mutta oli jotain, mitä en ollut koskaan ennen tehnyt, nimittäin jokimatkaa laivalla aivan putousten alapuolelle. Näitä matkoja on tehty siitä lähtien, kun Maid of the Mist -alusten retket aloitettiin vuonna 1848. Miljoonat ovat tehneet tämän jännittävän matkan. Nyt oli minun vuoroni.

Laivoja lähtee säännöllisesti molemmilta puolilta jokea, sekä Yhdysvaltain että Kanadan puolelta. Jonot ovat jatkuvia. Näimme paikalla kaikenikäisiä ihmisiä, jopa pieniä lapsia, päällään kevyet, siniset muovisadetakit, joita tarvitaan vihmalta suojautumiseksi. (Niillä, jotka käyvät toisella puolella sijaitsevalla Amerikanputouksella, on keltaiset takit.) Maid of the Mist VII -alus voi kuljettaa 582 matkustajaa. Se painaa 132 tonnia, ja se on 24 metriä pitkä ja 9 metriä leveä.  Käytössä on tätä nykyä neljä laivaa: Maid of the Mist IV, V, VI, ja VII.

Meidän vuoromme kastua

Jonotimme ihmispaljoudessa, ja heti kun Maid of the Mist VII oli tyhjentynyt likomäristä turisteista, me lähdimme virtaamaan sisään. Tajusin, että edessämme oli jännittävä matka. Etäällä, noin kilometrin päässä, vedet syöksyivät jylisten putouksen reunalta ja putosivat 52 metriä alaspäin 55 metriä  syvään altaaseen. Laiva lähti joelle ja meni Yhdysvaltain puolelle, missä puskimme Amerikanputouksen juurella olevien pyörteiden läpi. Tällä putouksella on korkeutta kaiken kaikkiaan 54 metriä. * Jännittävin vaihe oli aivan edessämme.

Jännitys tiivistyi lähestyessämme alas syöksyviä vesiä. Pian valokuvien ottaminen kävi mahdottomaksi tuulen ja voimakkaiden pärskeiden vuoksi, jotka täyttivät ilman. Perämieheltä näytti menevän ikuisuus, kun hän ohjasi laivaa yhä lähemmäksi kohtaa, jossa 168000 kuutiometriä vettä ryöppyää minuutissa putouksen reunan yli ja iskeytyy alas aivan laivan edessä! Meteli oli valtava. Tuskin kuuli omaa huutoaan. Sydän jyskytti. Saatoin itse asiassa maistaa Niagaran vettä: kylmää mutta nähtävästi puhdasta. Tämä oli unohtumaton kokemus!

Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen perämies peruutti aluksen pois vaaravyöhykkeeltä ja käänsi meidät myötävirtaan. Huokaisin helpotuksesta. Olimme selvinneet hengissä. Mutta ei siitä todellisuudessa ollut missään vaiheessa epäilystäkään. Näitä aluksia liikennöivän yhtiön historiassa ei ole sattunut ainoatakaan onnettomuutta. Laivayhtiön pääjohtaja Emil Bende vakuutti meille, että jokaisessa laivassa on riittävästi pelastusliivejä ja lauttoja maksimimäärälle matkustajia. Täällä ei voi tapahtua Titanicin virheitä!

Putoukset siirtyvät taaksepäin!

Eroosio on vaatinut putouksilta veronsa. On arvioitu, että 12000:n viime vuoden aikana Niagaran putoukset ovat siirtyneet taaksepäin noin 11 kilometriä. Eräässä vaiheessa eroosio eteni metrin vuodessa. Nyt se on hidastunut noin 30–40 senttimetriin kymmenessä vuodessa. Mistä kuluminen johtuu?

Ylin kerros, jonka päältä vesi kulkee, on kovaa dolomiittikalkkikiveä, joka lepää pehmeämpien hiekkakivi- ja saviliuskekerrosten päällä. Alemmat kerrokset syöpyvät, minkä jälkeen kalkkikivilohkareita irtoaa ja putoaa alapuolella olevaan altaaseen.

Vettä ei tuhlata

Ne suunnattomat vesimäärät, jotka laskevat lyhyttä Niagarajokea (56 kilometriä) alas, ovat peräisin neljästä Isojen järvien viidestä järvestä. Joki virtaa pohjoiseen Eriejärveltä Ontariojärveen. Sen lyhyellä matkalla sitä hyödynnetään vesivoiman tuottamiseen sekä Kanadaa että Yhdysvaltoja varten. Joen on sanottu olevan yksi maailman suurimmista vesivoiman lähteistä. Kanadan ja Yhdysvaltojen voimaloiden teho on yhteensä 4200 megawattia. Vesi otetaan turbiineihin Niagarasta ennen putouksia.

Kuherruskuukauden viettäjiä ja yövalaistus

Niagaran putoukset ovat kuherruskuukauttaan viettävien parien suosiossa. Näin on ollut varsinkin sen jälkeen, kun elokuva nimeltä Niagara sai ensi-iltansa vuonna 1953. Yöllä putoukset on valaistu värikkäästi, mikä lisää tämän planeettamme ainutlaatuisen paikan kauneutta ja majesteettisuutta. Käynti Kanadassa ja Yhdysvalloissa jää varmasti puutteelliseksi, jollei käy katsomassa tätä maailman ihmettä. Ja jos on vähän seikkailunhalua, ei pidä unohtaa laivamatkaa! Sitä ei tarvitse katua. (Lähetetty.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 26]

”NIAGARAN ESPANJALAINEN ILMAVAUNU”

Neljän ja puolen kilometrin päässä putouksilta on valtava pyörre ”Rapidsin loppupäässä, missä Great Gorge [rotkolaakso] kääntyy yhtäkkiä koilliseen. Siellä tämä mahtava, smaragdinvihreä pyörre myllertää suuntaan ja toiseen virratessaan rotkon kapeimman kohdan läpi.” (Ontario’s Niagara Parks.)

Tästä ainutlaatuisesta altaasta saa parhaimman kokonaiskuvan, kun nousee köysiradalla liikkuvaan ”Niagaran espanjalaiseen ilmavaunuun” (Niagara Spanish Aero Car), josta avautuu vaikuttava näkymä joelle sekä ylä- että alavirran suuntaan. Mutta miksi sitä sanotaan ”espanjalaiseksi” vaunuksi? Sen suunnitteli ja rakensi nerokas espanjalainen insinööri Leonardo Torres Quevedo (1852–1936). Se on ollut käytössä vuodesta 1916 lähtien, ja se on ainoa lajissaan.

[Kaavio/Kuva s. 26]

(Ks. painettu julkaisu)

EROOSION vuoksi putoukset ovat siirtyneet taaksepäin vuodesta 1678 lähtien arviolta noin 300 metriä tai enemmän

1678

1764

1819

1842

1886

1996

[Lähdemerkintä]

Lähde: Niagara Parks Commission

[Kartat s. 27]

(Ks. painettu julkaisu)

KANADA

YHDYSVALLAT

KANADA

YHDYSVALLAT

Eriejärvi

Niagaran putoukset

Niagarajoki

Ontariojärvi

[Kuva s. 25]

Amerikanputous

Kanadan puoleinen Hevosenkenkäputous

[Kuva s. 26]

Niagaran putoukset talvisaikaan yövalaistuksessa