Auttavaa kättä tarjotaan kaikkialla

BAXTER, 15-vuotias koulupoika, käyttää lauantai-iltapäivät kiinnostavalla tavalla. Hän vierailee erään vanhusten ryhmän luona palvelutalossa esittämässä musiikkia ja johtamassa yhteislaulua. ”Hän naurattaa ja hauskuuttaa asukkaita ja tuo iloa heidän elämäänsä”, sanoo Baxterin opettaja. Samanlaista ystävällisyyttä osoittaa 78-vuotias Lucille. Hän jakaa ruokaa puutteenalaisille ja vierailee yksinäisten sairaalapotilaiden luona. Muuan Lucillen ystävä sanoo hänestä: ”Jos on tarvetta ja hän voi olla avuksi, hän tulee paikalle.”

Vapaaehtoistoiminnan määrittelyä

Kautta maailman miljoonien ihmisten elämänohje on: ”Ole käytettävissä, kun siihen on tarvetta.” He tarjoavat auttavaa kättä rakennustyömailla, toimistoissa, tehtaissa, hoito- ja saattokodeissa, pakolaisleireillä, kodittomien asuntoloissa, palokunnissa, kriisikeskuksissa, eläinten löytökodeissa ja muualla. Heitä on käytännöllisesti katsoen kaikkialla! He käyttävät taitojaan toiminnassa, joka vaihtelee talonrakennuksesta rahankeräyksiin ja hylättyjen pienokaisten hoivaamisesta kuolemansairaiden lohduttamiseen. He ovat vapaaehtoistyöntekijöitä – ihmisiä, jotka vaikuttavat merkittävästi tarpeessa olevien elämään.

Vapaaehtoistyöstä on sanottu, että se on ”jalon ajatuksen toteuttamista käytännössä”. Siihen liittyy muun muassa moraalinen vastuu jostakin asiasta, uhrautuvuus, palkattomuus ja epäitsekkyys. Kahden pitkäaikaisen vapaaehtoistyöntekijän mukaan ”vapaaehtoistoiminta” on sitä, että ihminen ”antaa itseään: aikaansa, käsiään ja jalkojaan, ideoitaan, kykyään auttaa toista ihmistä, taitojaan ratkoa ongelmia, ammatillista tietämystään”. On kiinnostavaa, että tällainen antaminen hyödyttää myös vapaaehtoisia (ks. tekstiruutua ”Vapaaehtoisetkin hyötyvät”).

 Lukumäärä kasvaa – samoin tarve

Yhdysvalloissa vapaaehtoistyötä tekee arviolta sata miljoonaa ihmistä * – ja heidän määränsä lisääntyy. ”Järjestömme kasvaa valtavaa vauhtia”, kertoi New York Cares -vapaaehtoisjärjestön pääjohtaja Kathleen Behrens hiljattain Herätkää!-lehdelle. ”Yksistään viime vuonna toimintaamme liittyi yli viisituhatta uutta vapaaehtoista.” Samanlaista kasvua esiintyy myös eurooppalaisissa vapaaehtoisryhmissä. Esimerkiksi Ranskassa vapaaehtoisten määrä on kasvanut 20:n viime vuoden aikana kuusi prosenttia vuodessa. Vapaaehtoisten tarve ei ole kuitenkaan pienentynyt. Päinvastoin Yhdistyneiden kansakuntien vapaaehtoisjärjestö United Nations Volunteers sanoo, että maailmanlaajuisesti ajatellen ”tarve vapaaehtoistoiminnan lisäämiseen on nykyään suurempi kuin koskaan”. Erään museon johtaja sanoo: ”Vapaaehtoiset ovat meidän elinehtomme.”

Tilanne on kuitenkin paradoksaalinen. Vaikka monista vapaaehtoisten kanssa työskentelevistä johtajista tuntuu, että tällaiset  ihmiset ovat ”korvaamattoman arvokkaita”, suuri osa vapaaehtoisten työstä jää vaille ansaitsemaansa huomiota. Tilanteen korjaamiseksi Yhdistyneet kansakunnat päätti kohdistaa huomion vapaaehtoistyöntekijöihin vuoden 2001 aikana. Tekstiruudussa ”Kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan vuosi” kerrotaan joistakin tavoitteista, jotka YK toivoo saavuttavansa.

Samanaikaisesti vapaaehtoistoiminnan maailmassa tapahtuu muutoksia, jotka asettavat haasteen sekä vapaaehtoisille että niille, jotka johtavat heidän työtään. Kautta maailman on kuitenkin monia, jotka haluavat uhrautua toisten hyväksi. Mikä saa heidät toimimaan siten? Mitä he saavat aikaan? Ja miten he saattavat vaikuttaa sinun elämääsi?

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 4]

Vapaaehtoisetkin hyötyvät

”Kun olen pyrkinyt auttamaan toisia, elämäni on ollut syvällisempää, rikkaampaa ja paljon nautittavampaa kuin se olisi ollut, jos olisin edelleenkin keskittynyt yksinomaan liikemiesuraani”, sanoo Michael, joka tekee osan ajastaan vapaaehtoistyötä. Michael ei ole ainoa, joka ajattelee näin. YK:n vapaaehtoisjärjestön (United Nations Volunteers) johtaja Sharon Capeling-Alakija sanoo: ”Ne ympäri maailmaa elävät ihmiset, jotka – – tarjoutuvat vapaaehtoistyöhön, tietävät hyvin, miten paljon he saavat kokemuksestaan.” Vapaaehtoistyön asiantuntija tri Douglas M. Lawson vahvistaa tutkijoiden havainneen, että ”usein vain muutamankin tunnin kestävä vapaaehtoistoiminta parantaa ihmisen fysiologista käyttäytymistä ja psyykkistä hyvinvointia niin paljon, että sitä seurannutta tunnetta on sanottu ’hyväntekijän hurmaksi’”. Eikä tämä ”hyväntekijän hurma” ole vain ohimenevä tunne. Yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston tutkijat seurasivat erästä ihmisryhmää yli 30 vuotta ja havaitsivat, että ”ne, jotka tekivät vapaaehtoistyötä, olivat onnellisempia ja terveempiä kuin ne, jotka eivät tehneet”. Raamattu sanoo kiinnostavasti: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35; Sananlaskut 11:25.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

Kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan vuosi

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous julisti 20. marraskuuta 1997 vuoden 2001 ”Kansainväliseksi vapaaehtoistoiminnan vuodeksi”. YK:n mukaan tämän vuoden aikana pyritään saavuttamaan neljä tavoitetta.

Enemmän tunnustusta Valtioita kannustetaan tunnustamaan vapaaehtoistoiminnan merkitys siten, että ne tutkisivat ja kirjaisivat vapaaehtoistyöntekijöiden saavutuksia ja myöntäisivät palkintoja huomattavista vapaaehtoishankkeista.

Lisää toimintaedellytyksiä Maita kehotetaan edistämään vapaaehtoistoimintaa siten, että ne esimerkiksi hyväksyisivät vapaaehtoistoiminnan asepalveluksen vaihtoehdoksi tai antaisivat tiettyjä verovapauksia.

Yhteistyö median kanssa Mediaa kannustetaan kertomaan enemmän menestyksekkäistä vapaaehtoishankkeista. Näin hankkeet voidaan toistaa eikä ”jokaisen yhteisön tarvitse keksiä pyörää uudelleen”.

Tunnetuksi tekeminen Vapaaehtoisjärjestöjä kehotetaan pitämään näyttelyjä, jotta yleisö saisi tietää, miten vapaaehtoistoiminta hyödyttää yhteiskuntaa.

YK toivoo vapaaehtoistoiminnan vuoden johtavan siihen, että vapaaehtoisten palveluksia pyydetään enemmän, vapaaehtoisiksi tarjoutuvien määrä kasvaa ja vapaaehtoisjärjestöt saavat enemmän varoja ja edellytyksiä tyydyttää yhteiskunnan kasvavia tarpeita. YK:n päätöstä on asettunut tukemaan yhteensä 123 valtiota.