Päiväkirja – luotettava ystävä

PÄIVÄKIRJA voi olla luotettu toveri, myötätuntoinen ystävä kylmässä maailmassa. Päiväkirja ”antaa mahdollisuuden säilyttää kokoelman kuvauksia, joihin on tallennettuna elämämme matkat”, sanoo kirjailija Christina Baldwin. Menneisyydestämme kertovan valokuva-albumin tavoin päiväkirjassa on kirjallisia ”otoksia”, joista ilmenevät ja joissa säilyvät elämämme eri vaiheet.

Raamatun aikoina hallitukset pitivät usein kirjaa merkittävistä tapahtumista. Itse Raamatussakin on useita viittauksia tällaisiin virallisiin kertomuksiin (4. Mooseksen kirja 21:14, 15; Joosua 10:12, 13). Kreikkalaiset kehittivät eräänlaisen almanakan, niin sanotun efemeridin, * johon merkittiin tähtien ja planeettojen päivittäiset liikkeet. Kreikan kukistaneet roomalaiset omaksuivat näiden päiväkirjojen käytön, mutta tunnusomaisen käytännöllisyytensä vuoksi he kasvattivat niiden arvoa lisäämällä niihin tietoja yhteiskunnallisista ja yleisöä kiinnostavista päivittäisistä tapahtumista. He käyttivät niistä nimitystä diarium, joka tulee latinan sanasta dies ’päivä’.

Päiväkirja henkilökohtaisten tapahtumien muistikirjana yleistyi länsimaissa kuitenkin vasta 1600-luvulla, jolloin englantilainen Samuel Pepys piti henkilökohtaista päiväkirjaa. Pepysin päiväkirja, joka on epätavallinen sekoitus jumalanpelkoa ja maallisuutta, sisältää historiantutkijoiden kannalta valaisevimpia kuvauksia Englannin kuninkaan Kaarle II:n alaisuudessa eläneiden ihmisten elämästä.

Siitä lähtien päiväkirjan pitäminen kasvatti vähitellen suosiotaan. Monista päiväkirjoista on tullut jopa arvokkaita historiallisia dokumentteja. Huomionarvoinen on esimerkiksi natseilta piilossa olleen nuoren juutalaistytön päiväkirja. Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja kertoo riipaisevalla tavalla, miten julmia ihmiset voivat olla toisilleen.

Mikä päiväkirjassa kiehtoo?

Päiväkirjan kirjoittaminen näyttää tyydyttävän ihmisen perustarvetta ilmaista  itseään. Kun kirjoitamme vaikkapa pienokaisen ensimmäisten sanojen synnyttämästä ilosta tai lämpimän ihmissuhteen kasvamisesta, päiväkirja antaa meille tilaisuuden miettiä elämäämme muovaavia tapahtumia. Kun luemme noita muistiinmerkintöjä myöhemmin, voimme elää uudelleen nuo arvokkaat hetket ja kokea jälleen niiden herättämät tunteet.

Yksi päiväkirjan pitämisen merkittävimmistä hyödyistä on se, että se voi auttaa meitä tuntemaan itseämme. Kirjailija Tristine Rainer kutsuu sitä ”käytännölliseksi psykologiseksi välineeksi, jonka avulla voi ilmaista tunteitaan estottomasti”.

Raamattu sanoo Sananlaskujen 12:25:ssä: ”Huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa.” Jos ihmisen on vaikea puhua ’huolestuneisuudestaan’ toisille, hän voi ilmaista itseään myös kirjoittamalla. Usein tunneperäisestä tuskasta kärsiville ihmisille sanotaankin, että he voivat lievittää tuskaansa pitämällä päiväkirjaa. Päiväkirjassa voi pohtia elämäänsä, asettaa tavoitteita ja ehkäpä ratkoa ongelmia. Ongelmista ja tunteista kirjoittaminen voi auttaa keskittymään siihen, mikä on olennaista, ja katselemaan asioita oikeasta näkökulmasta.

Päiväkirjan pitämisestä voi olla hyötyä myös koulunkäynnissä. Yhdysvaltain opettajaliitto neuvoo vanhempia: ”Kannustakaa lapsianne pitämään päiväkirjaa. Se kehittää kirjoitustaitoa ja luovuutta.”

Miten päästä alkuun?

Ensiksikin sinun on hankittava sellainen päivä- tai muistikirja, josta pidät, ja etsittävä rauhallinen paikka. Kirjoitusta odottava tyhjä sivu saattaa kieltämättä tuntua pelottavalta. Mutta ratkaisevaa on se, että on rehellinen ja spontaani ja että pyrkii yksinkertaisuuteen. Voisit kysyä itseltäsi: ”Mitä tein tänään? Miten se vaikutti minuun? Mitä söin ruoaksi? Keitä tapasin? Mitä minulle läheisten ihmisten elämässä tapahtuu?” Tai voisit aloittaa senhetkisestä tilanteesta ja kysyä: ”Millainen elämäntilanteeni on tällä hetkellä? Mitä tavoitteita minulla on? Millaisia haaveita minulla on?” Kirjoita sen jälkeen ajatuksia vapaasti paperille olematta kriittinen.

Kirjoita niin paljon tai vähän kuin haluat. Kirjoita niin usein tai harvoin kuin haluat. Ole avoin ja suora. Älä välitä kielioppi- tai kirjoitusvirheistä. Kukaan muu ei tule näkemään kirjoitelmiasi. Voit liimata päiväkirjaan valokuvia, lehtileikkeitä tai mitä tahansa muuta, mitä pidät tärkeänä. Se on sinun kirjasi. Se voi olla siisti tai suttuinen, pieni tai iso. Ja sinun tarvitsee kirjoittaa vain silloin, kun haluat. Jos päiväkirjan pitämisestä tulee raskas velvollisuus, tuloksena on epäonnistuminen ja turhautuminen. (Ks. tekstiruutua.)

Aivan niin kuin tiedemies voi käyttää päiväkirjaa seuratessaan ja kirjatessaan tutkimuskohteenaan olevassa eliössä tapahtuvia muutoksia, sinäkin voit päiväkirjan avulla tarkkailla ja tutkia elämäsi varrella käyttäytymistäsi ja taipumuksiasi. Päiväkirja kertoo ilot ja surut, heikkoudet ja vahvuudet. Se parantaa kykyä ilmaista itseään. Päiväkirjan pitäminen vaatii kylläkin sitoutumista, mutta tällainen sitoutuminen voi olla hyvin palkitsevaa. (Lähetetty.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 27]

Miten päästä alkuun?

◆ Valitse sellainen päiväkirja, joka on kestävä ja jota on ehkä helppo pitää mukana.

◆ Etsi rauhallinen ajankohta ja paikka, jossa voit olla yksin. Merkitse aina muistiin päivämäärä.

◆ Älä hermostu, jos muutama päivä jää väliin; jatka siitä, mihin edellisellä kerralla jäit.

◆ Älä suhtaudu kirjoitelmiisi kriittisesti. Ilmaise itseäsi vapaasti. Kirjoita yksityiskohtia, älä pelkkiä ylimalkaisuuksia.