Vihan juuret

VIHA nosti päätään jo varhain ihmiskunnan historiassa. Raamatussa kerrotaan 1. Mooseksen kirjan 4:8:ssa: ”Tapahtui, että heidän kedolla ollessaan Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.” ”Ja minkä takia hän tappoi hänet?” kysyy raamatunkirjoittaja Johannes. ”Koska hänen omat tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.” (1. Johanneksen kirje 3:12.) Abel joutui erään hyvin tavallisen vihan syyn uhriksi: kateuden ja mustasukkaisuuden. ”Voimakkaan miehen raivo on mustasukkaisuutta”, sanotaan Sananlaskujen 6:34:ssä. Sosiaalisen aseman, vaurauden, mahdollisuuksien ja muiden etujen herättämä kateus nostattaa edelleen ihmisiä toisiaan vastaan.

Tietämättömyys ja pelko

Kateus on silti vain yksi vihan monista syistä. Sitä lietsovat usein myös tietämättömyys ja pelko. ”Opin pelkäämään jo kauan ennen kuin opin vihaamaan”, sanoi erään väkivaltaisen rasistisen ryhmän nuori jäsen. Tällainen pelko juontaa useimmiten juurensa tietämättömyydestä. The World Book Encyclopedia -tietosanakirjan mukaan ennakkoluuloisilla ihmisillä on herkästi mielipiteitä, ”jotka eivät perustu käytettävissä oleviin todisteisiin. – – Ennakkoluuloisilla on taipumus vääristellä, tulkita väärin tai jopa sivuuttaa tosiasioita, jotka ovat ristiriidassa heidän lukkoon lyötyjen mielipiteittensä kanssa.”

 Miten nuo mielipiteet ovat muodostuneet? Erään Internetissä olevan tietopalvelun mukaan ”monet kulttuurisidonnaiset kaavamaiset käsitykset juontavat juurensa historiasta, mutta myös oma henkilöhistoriamme on tuottanut monia henkilökohtaisia ennakkoasenteita”.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa orjakauppa jätti perinnöksi monien valkoisten ja afrikkalaista syntyperää olevien välille jännitteitä, jotka vaikuttavat vielä nykyäänkin. Kielteiset näkemykset toisista roduista siirtyvät usein vanhemmilta lapsille. Eräs rasistiksi tunnustautuva valkoinen mies myönsi, että hänestä tuli rasisti, vaikkei hän ollut ”missään tekemisissä mustien kanssa”.

Jotkut puolestaan vain uskovat, että jos ihminen on erilainen, hänestä ei ole mihinkään. Mielipide saattaa perustua yksittäiseen kielteiseen kokemukseen eri rotuun tai kulttuuriin kuuluvasta ihmisestä. Sen pohjalta he päättelevät suoraviivaisesti, että jokainen tuohon rotuun tai kulttuuriin kuuluva on automaattisesti yhtä epämieluisa.

Voimakkaat ennakkoluulot ovat tarpeeksi vastenmielisiä jo yksilötasolla, mutta kun ne tarttuvat kokonaiseen kansaan tai rotuun, niillä voi olla kohtalokkaat seuraukset. Sellainen näkemys, että kansallisuus, ihonväri, kulttuuri tai kieli tekee toisesta muita paremman, voi synnyttää kiihkomielisyyttä ja muukalaisvihaa. Nämä ilmenivät 1900-luvulla usein väkivaltaisesti.

Viha ja ennakkoluuloisuus eivät välttämättä aina johdu ihonväristä tai kansallisuudesta. Pennsylvanian yliopiston tutkija Clark McCauley kirjoittaa,  että ”ihmisten jakaminen kahteen ryhmään keinotekoisesti, vaikkapa vain kruunaa ja klaavaa heittämällä, riittää synnyttämään tunteen oman ryhmän paremmuudesta”. Muuan koulun kolmannen luokan opettaja antoi tästä näytteen, kun hän eräässä tunnetussa kokeessa jakoi luokan kahtia sinisilmäisiin ja ruskeasilmäisiin lapsiin. Ryhmien välille kehittyi lyhyessä ajassa vihamielisyyttä. Jopa niinkin vähäpätöiset asiat kuin se, mitä urheilujoukkuetta kannattaa, saattavat johtaa rajuihin yhteenottoihin.

Miksi niin paljon väkivaltaa?

Mutta miksi vihamielisyys purkautuu kovin usein väkivaltana? Tutkijat ovat luodanneet tällaisia kysymyksiä syvältä, mutta heillä ei ole toistaiseksi tarjota muuta kuin teorioita. Clark McCauley kokosi laajan luettelon väkivaltaa ja aggressioita käsittelevistä tutkimuksista. Hän lainaa tutkimusta, joka osoitti, että ”väkivaltarikollisuus kytkeytyy sodankäyntiin ja sotien voittamiseen”. Tutkijat olivat havainneet, että ”ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan osallistuneissa maissa ja varsinkin voittajavaltioissa tapot lisääntyivät sodan jälkeen”. Raamatun mukaan elämme sotien aikakautta (Matteus 24:6). Ovatko sodat mahdollisesti vaikuttaneet jollain tavalla muunkinlaisen väkivallan lisääntymiseen?

Toiset tutkijat kallistuvat biologisen selityksen suuntaan. Eräässä tutkimuksessa yritettiin liittää jotkin aggressiot ”aivojen alhaisiin serotoniinipitoisuuksiin”. Suosittu olettamus on sekin, että aggressiot lymyävät geeneissä. ”Se [viha] saattaa olla suureksi osaksi jopa perinnöllistä”, väitti muuan valtiotieteilijä.

Raamattu sanoo, että epätäydellisillä ihmisillä on synnynnäisesti huonoja piirteitä ja puutteita (1. Mooseksen kirja 6:5; 5. Mooseksen kirja 32:5). Tämä pätee tietysti kaikkiin ihmisiin, mutta kaikki eivät kuitenkaan tunne sokeaa vihaa toisia kohtaan. Siihen on opittava. Tunnettu psykologi Gordon W. Allport on havainnut, että imeväisillä ”ei juuri näy merkkejä tuhoisista vaistoista. – – Pieni lapsi on myönteinen – – ja suhtautuu avoimesti lähes kaikenlaisiin virikkeisiin ja ihmisiin.” Tällaiset havainnot puhuvat sen puolesta, että aggressiivisuus, ennakkoluuloisuus ja vihamielisyys ovat ennen kaikkea opittua käyttäytymistä. Tätä ihmisten ilmeistä kykyä oppia vihaamaan käyttävät aggressiivisesti hyväkseen vihamielisyyden opettajat.

Mielen myrkyttämistä

Eturintamassa ovat erilaisten vihaa lietsovien ryhmien, kuten uusnatsististen skinheadien ja Ku Klux Klanin, johtajat. Nämä ryhmät etsivät uusia jäseniä usein rikkinäisten perheiden nuorista, jotka ovat vaikutuksille alttiita. Turvattomuuden tunteen ja huonon itsetunnon kalvamat nuoret saattavat tuollaisissa ryhmissä tuntea kuuluvansa johonkin.

Internet on erityisen tehokas väline niiden käsissä, jotka haluavat lietsoa vihaa. Tuoreen laskennan mukaan verkossa saattaa olla peräti tuhat tämänhenkistä sivustoa. The Economist -lehdessä lainattiin erään sivuston tuottajaa, joka sanoi tyytyväisenä: ”Netti antaa sadoilletuhansille ihmisille  mahdollisuuden tutustua näkemyksiimme.” Hänen sivustoonsa kuuluu myös ”Lasten sivu”.

Kun nuoret etsivät Internetistä musiikkia, he saattavat törmätä linkkeihin, jotka vievät vihan tunteita synnyttävän musiikin pariin. Tällainen musiikki on yleensä kovaäänistä ja rajua, ja sanat ovat vahvasti rasistisia. Nämä sivustot puolestaan sisältävät linkkejä vihaa lietsoviin uutisryhmiin, keskustelukanaville tai muihin sivustoihin.

Joillakin tämäntyyppisillä verkkosivuilla on pelejä ja muuta toimintaa nuorille. Eräässä uusnatsistisessa sivustossa yritetään perustella rasismia ja antisemitismiä Raamatun avulla. Eräällä sivulla on myös sanaristikoita, jotka sisältävät rasistisia ajatuksia. Sivuston tuottaneen ryhmän tarkoituksena on ”auttaa valkoisen rodun nuoria jäseniä ymmärtämään taisteluamme”.

Kaikki vihan lietsojat eivät kuitenkaan kuulu ääriryhmiin. Kirjoittaessaan Balkanin äskettäisistä konflikteista muuan sosiologi sanoi eräistä maineikkaista kirjailijoista ja julkisen mielipiteen muokkaajista: ”Suureksi hämmästyksekseni huomasin – – [heidän] omaksuneen tyylin, jolla he vetoavat maanmiestensä alhaisimpiin vietteihin, lietsovat heidän kiihkeää vihaansa, turruttavat heidän arvostelukykynsä kehottamalla heitä rikkomaan kaikki tabut – – ja vääristelevät todellisuutta.”

Tässä yhteydessä ei voida sivuuttaa pappien osuutta. James A. Haught esittää kirjassaan Holy Hatred: Religious Conflicts of the ’90’s järkyttävän huomion: ”1990-luvun suurta nurinkurisuutta on se, että uskonto, jonka pitäisi olla huomaavaisuuden ja ihmisystävällisyyden lähde, on ollut ensimmäisenä edistämässä vihamielisyyttä, sotia ja terrorismia.”

Vihan syyt ovat siis moninaiset. Merkitseekö se sitä, että ihmiskunnalla ei ole mitään keinoa estää vihantäyteistä historiaa toistamasta itseään? Onko mitään tehtävissä yksilötasolla ja maailmanlaajuisesti, jotta vihaa synnyttävät väärinymmärrykset, tietämättömyys ja pelko saataisiin voitettua?

[Huomioteksti s. 6]

Ennakkoluuloisuus ja vihamielisyys ovat opittua käyttäytymistä

[Kuva s. 4, 5]

Emme ole synnynnäisesti...

...vihamielisiä ja ennakkoluuloisia

[Kuva s. 7]

Vihaa lietsovat ryhmät etsivät joukkoonsa nuoria Internetin välityksellä

[Kuva s. 7]

Uskonto on usein edistänyt konflikteja

[Lähdemerkintä]

AP Photo