Meteoran korkeat pylväskalliot

”Mikään ei voisi olla erikoisempaa ja ihmeellisempää kuin tämä arvoituksellinen alue, jonka kaltaista en ollut nähnyt aiemmin enkä ole nähnyt sen jälkeen. [Millään muulla] – – vuoristoalueella, jolla olen käynyt, ei ole ollut mitään näiden poikkeuksellisten huippujen veroista.” (Robert Curzon, englantilainen matkailija, 1849)

LÄHESTYESSÄMME Kalampákan kaupunkia ja sen lähellä sijaitsevaa Kastrákin kylää Thessalian tasangolla Kreikassa meitä kohtaa hämmästyttävä näky, jota emme ole lainkaan osanneet odottaa. Täällä on 20:n suunnattoman suuren pylväsmäisen kallion ”kivimetsä” – siellä täällä taivasta kohti kohoaa jyrkkiä kallioita satojen metrien korkeuteen. Niiden huipuilla on luostareita, joissa on katettuja puisia käytäviä ja räystäälliset katot.

Kyse on Kreikan Meteorasta, missä ainutlaatuiset kalliomuodostumat yhdistyvät ihmisten uskomattomiin hankkeisiin. ”Meteora” – joka tulee kreikasta ja tarkoittaa ’maan yläpuolelle kohotettua’ – viittaa näihin toisistaan erillään oleviin pylväskallioihin ja niiden päälle rakennettuihin yli 30 luostariin. Kallioiden keskimääräinen korkeus on 300 metriä, ja korkeimmat niistä kohoavat 500–600 metriin.

Tullessamme lähemmäksi jättiläismäisten kallioiden varjot pitenevät. Tässä eriskummallisessa maailmassa maisema muuttuu jatkuvasti, kun aurinko synnyttää erilaisia varjoja kallioiden sekaan. Talvella nämä valtavat kalliot erottuvat koruttomina ja tummina valkoisesta lumimatosta.

Miten ne muotoutuivat

Meteoran kallioiden muotoutumisesta on esitetty monenlaisia teorioita. Monet uskovat, että miljoonia vuosia sitten tasanko, jolla Meteora sijaitsee, oli suunnattoman suuren järven peitossa. Erään teorian mukaan maanpinnan raju kohoaminen sai jollain tavalla nämä kalliot työntymään ylöspäin. Experiment-lehti selittää joidenkin geologien olevan sitä mieltä, että ”näiden kallioiden on täytynyt saada nykyinen muotonsa vuosien 2000 ja 1000 eaa. välisenä aikana”.

 Alussa lainattu Robert Curzon kirjoitti Meteorasta: ”Kallioisen kukkulajonon pää näyttää murtuneen maanjäristyksessä tai huuhtoutuneen pois vedenpaisumuksessa, ja jäljelle on jäänyt vain – – [joukko] korkeita, kapeita, sileitä ja teräviä kallioita.” Muinaiskreikkalainen mytologiakin selittää kiinnostavasti, että jumalien aiheuttama vedenpaisumus sai aikaan Thessalian vuoret. (1. Mooseksen kirja 6:1–8:22.)

Taivaalla olevia luostareita

Olipa geologinen selitys Meteoralle mikä hyvänsä, nämä kalliot ovat herättäneet huomiota 800-luvulta lähtien. Nykyiset vuorikiipeilijät, jotka kiipeilevät Meteoran kallioille erikoisvarusteilla, osaavat ehkä parhaiten antaa arvoa niiden varhaisten uskonnollisten erakkojen taidoille, jotka asettuivat asumaan näiden kallioiden luoliin ja halkeamiin. Edelleenkin kiistellään siitä, miten näiden melkeinpä luoksepääsemättömien kallioiden laella olevat luostarit rakennettiin.

Miten nuo varhaiset erakot pääsivät korkealla sijaitseviin luostareihinsa ja sieltä pois? Eräässä Meteorasta kertovassa kirjassa sanotaan: ”Ihminen saattoi kavuta ylös kallionkielekkeeltä laskettuja tikkaita tai hänet voitiin nostaa verkossa, joka laskettiin alas ylhäällä olevasta luostarista vinssillä. Molemmissa tapauksissa vierailijan täytyi luottaa munkkeihin ja heidän kyseenalaiseen insinööritaitoonsa.” (Meteora—The Rock Monasteries of Thessaly.) Kerrotaan, että kun eräältä entiseltä apotilta kysyttiin, milloin verkkoa kannatellut köysi vaihdettiin, hän sanoi, että vain silloin kun se meni poikki. Vasta vuonna 1925 kallioon hakattiin askelmat, mikä teki ylös pääsemisestä paljon helpompaa.

 Ensimmäiset näille kallioille kiivenneet uskonnolliset erakot olivat Varnavas jolloinkin vuosina 950–965 ja kreetalainen Andronikos vuonna 1020. Tämän jälkeen kaikkialta Bysantista tuli muita munkkeja, ja kallioilla olevien luostarien määrä nousi 33:een. 1500- ja 1600-luvuilla nämä yhdyskunnat elivät huippukauttaan, mutta sen jälkeen ne ovat menettäneet merkitystään.

”Katsokaa meitä nyt!” huudahti erään luostarin apotti. ”Ah – – nuoret eivät enää tarvitse meitä!” Toiminnassa olevia luostareita onkin enää kuusi, joista kahdessa on nunnia. Useilla Meteoran kallioilla on hylättyjä luostarirakennuksia.

Monipuolisen kulttuurin näyteikkuna

Nykyään kallioluostarit kuuluvat kulttuurin puolesta Kreikan kiinnostavimpiin kohteisiin. Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön mukaan ne ovat kulttuuriperinnön ainutlaatuinen aarreaitta. Kreikan valtio on osoittanut viime aikoina pitävänsä Meteoran kulttuuriaarteiden säilyttämistä tärkeänä. Kunnostettuja rakennuksia ja museoita on avattu turisteille. Mitä niissä on?

Kannettavien ikonien, kirkollisten vaatteiden ja musiikkikoodeksien lisäksi niissä on harvinaisia Raamatun käsikirjoituksia, muun muassa pergamentille tehty Codex 591, joka on ajoitettu vuosille 861–862 ja jossa on Matteuksen evankeliumia selittäviä tutkielmia.

Mahtavat luonnonvoimat ovat tosiaan muovanneet ainutlaatuisen näkymän. Jos jolloinkin käyt Kreikassa, mikset sisällyttäisi Meteoraa matkasuunnitelmiisi? Muista myös ottaa mukaasi runsaasti filmiä, koska haluat varmasti käyttää kameraasi paljon. (Lähetetty.)

[Kuvat s. 16]

Pyhän Nicholas Anapausasin luostari

Rousanoun luostari

[Lähdemerkintä]

M. Thonig/H. Armstrong Roberts

[Kuvat s. 17]

Pyhän Kolminaisuuden luostari

Luostari nimeltä Megisti Meteoron

[Lähdemerkintä]

R. Kord/H. Armstrong Roberts

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

Tausta: Y. Yannelos/Greek National Tourist Organization