Monenväriset Kermoden mustakarhut

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KANADASTA

”Ne seisovat takajaloilla, istuvat takamuksillaan – – ne jopa kuorsaavat nukkuessaan. – – Ne ovat älykkäitä, ne ovat uteliaita, ne ovat oppivaisia ja sopeutuvaisia, ja niillä näyttää olevan samanlaisia mielialoja kuin meillä.”

LUONNONVARAISIA eläimiä tutkiva biologi Wayne McCrory kuvaili näillä sanoilla yhtä maailman harvinaisimmista karhuista: valkoista mustakarhua, joka asustaa Kanadan luoteisrannikolla. Tämän karhun esitteli tiedeyhteisölle ensi kerran vuonna 1900 New Yorkin eläintieteellisen  seuran jäsen William Hornaday. Hän oli luetteloimassa Victoriasta Brittiläisestä Kolumbiasta tulleita karhuntaljoja, ja häntä vastaan tuli epätavallinen talja. Se oli kermanvaalea, ja siinä oli häivähdys vaalean kullankeltaista. Muodoltaan se oli samanlainen kuin mustakarhun talja.

Löytö kiehtoi Hornadayta, ja hän kutsui erään museon (British Columbia’s Provincial Museum) johtajan Francis Kermoden auttamaan lisätiedon keräämisessä tästä löydöstä, jota Hornaday luuli uudeksi karhulajiksi. Vuonna 1905 Hornaday antoi karhulle nimen Ursus kermodei eli Kermoden karhu tunnustukseksi Kermoden ponnisteluista saada käsiinsä näitä karhuja ja hankkia tietoa niistä.

Ne kuuluvat mustakarhujen sukuun, vaikkei niiden väritys aina vastaakaan niiden nimeä. Tsimshia puhuvat intiaanit, jotka asuvat tämän mustakarhun asuinalueella, kutsuvat sitä nimellä Moksgm’ol eli valkoinen karhu. Myös oranssisia, kastanjanruskeita, kullanvärisiä, kirkkaankeltaisia, siniharmaita ja jopa laikukkaita musta-ruskea-valkoisia karhuja on nähty.

Biologit eivät vieläkään tiedä, miksi on olemassa valkoisia Kermoden mustakarhuja. On ajateltu, että epätavallisen värityksen aiheuttaa ehkä harvinainen geenimutaatio. Todellisuudessa vain yksi kymmenestä tavatusta Kermoden mustakarhusta on valkoinen. Nämä Kanadan luoteisosassa Tyynenmeren rannikolla asuvat karhut ovat varmasti niin ainutlaatuisia, että ne ansaitsevat lähemmän tarkastelun.

Karhujen asuinalueella

Kermoden mustakarhuja voi nähdä noin 75000 neliökilometrin laajuisella alueella Brittiläisen Kolumbian pohjoisrannikolla. Jos matkustat kuutisensataa kilometriä Vancouverista luoteeseen, saavut Princess Royal Islandille ja Douglasin kanaalin alueelle lähelle Kitimatia. Noin 150 kilometriä sieltä sisämaahan päin koilliseen Skeenajoen varrella on Terracen metsänhakkuuyhdyskunta. Tämä alue on Kermoden mustakarhujen asuinalueen keskus. Sitä on sanottu Länsi-Kanadan villeimmäksi ja rikkaimmaksi erämaaksi.

Jos haluat nähdä edes vilauksen tästä valkoisesta vaeltajasta, tarvitset kokeneen eräoppaan, joka tuntee sen käyttäytymistavat. Parhaat mahdollisuudet nähdä se on lokakuussa, kun Brittiläisen Kolumbian joet kuhisevat kutevia lohia. Tämän vuotuisen tapahtuman aikana karhut laskeutuvat ylängöiltä herkuttelemaan lohilla. Muuan silminnäkijä kuvaili juhlimaan tulleen karhun ruokailuseremoniaa näin: ”Kun ne ovat valinneet haluamansa yksilön, ne panevat toisen tassun sen pään päälle ja repivät toisella tassulla sen nahan auki kiduksista taaksepäin niin että näkyviin tulee liha, jolla ne sitten herkuttelevat.”

Millaisia ne ovat

Kermoden mustakarhut saattavat näyttää ystävällisiltä, hellyttäviltä ja leikkisiltä, mutta todellisuudessa ne voivat olla, kuten kaikki muutkin karhut, arvaamattomia ja vaarallisia. Niillä sanotaan olevan huono näkö. Niiden pieni suippo kuono ja pitkät sieraimet on suunniteltu siten, että niiden hajuaisti olisi mahdollisimman hyvä. Vaikka ne näyttävät liikkuvan kömpelösti, ne ovat hyvin nopeita: joidenkin on mitattu juosseen lyhyitä matkoja jopa 50 kilometrin tuntivauhtia.

Täysikasvuiset naaraat ovat pituudeltaan alle 1,5 metristä vajaaseen 2 metriin, ja painoa niillä on 50–180 kiloa. Urokset ovat suurempia, ja ne voivat toisinaan painaa jopa yli 200 kiloa. Takajaloille nousseella karhulla on pituutta 2,5–2,75 metriä. Se on myös hyvä uimari. Muuan tarkastuksia tekevä kalastusviranomainen näki kerran erään karhun uivan läheiseltä saarelta mantereelle. Kun hän ohjasi veneensä karhun lähelle, se yllätti hänet sukeltamalla veden alle ja putkahtamalla pintaan vain haukkaamaan ilmaa.

Kohtaamisia ihmisten kanssa

Kun karhut alkavat yhdistää ihmiset ja ruoan toisiinsa, ne menettävät monesti varovaisuutensa ihmisten suhteen ja niistä voi tulla erittäin aggressiivisia ja vaarallisia. Usein sellaiset karhut tapetaan. Jos siis satut näkemään luonnossa karhun, joka kerjää ruokaa, muista, että jos ruokit sitä, olet ehkä paitsi hankkimassa itsellesi vaikeuksia myös johdattamassa sitä kohti ennenaikaista kuolemaa.

Kun ajattelemme tätä kiinnostavaa karhua, emme voi muuta kuin ihailla sitä suurta vaihtelua, jota karhujen heimossa esiintyy. Jumalan luomisteot ovat todella ihmeellisiä ja ihastuttavia. Ja ihmisellä on suuri vastuu pitää huolta tällaisista kiehtovista luontokappaleista.

[Kuvien lähdemerkintä s. 27]

Howie Garber/www.wanderlustimages.com