Traumaperäinen stressi – mistä on kyse?

AIEMMIN traumaperäisen stressireaktion sijasta puhuttiin kranaattišokista, taisteluväsymyksestä tai sotaneuroosista, ja sitä tutkittiin lähinnä sotaveteraaneilla. * Nyttemmin tilanne on muuttunut paljon. Stressireaktio voidaan todeta muillakin kuin sotilailla, sillä se saattaa syntyä minkä tahansa traumaattisen tapahtuman seurauksena.

Tällainen tapahtuma voi olla esimerkiksi sota, raiskausyritys tai auto-onnettomuus. Eräässä yhdysvaltalaisessa tietolehtisessä sanotaan: ”Traumaperäinen stressireaktio voidaan diagnosoida henkilöllä, joka on kokenut traumaattisen tapahtuman.” (National Center for PTSD.) Tapahtumaan ”on täytynyt liittyä todellinen FYYSINEN vamma tai hyökkäys tai sellaisen uhka”.

Edellisessä kirjoituksessa kerrotun tapauksen Jane kertoo: ”Olen oppinut, että äkillinen kauhun tunne saa eräiden hormonien määrän lisääntymään elimistössä äkisti ja nämä hormonit tekevät aisteista yliherkkiä vaaralle. Tavallisesti hormonimäärät laskevat normaalille tasolle vaaran mentyä ohi, mutta traumaperäisessä stressissä ne jäävät korkealle.” Itse tapahtuma oli ohi, mutta kauhun tunteet yrittivät tehdä pysyvän asuinsijan Janen mieleen aivan kuin epämieluisa asukas, joka ei noteeraa häätöilmoitusta.

Jos sinulla on takanasi traumaattinen kokemus ja tunnet samanlaisia jälkivaikutuksia, sinun on tärkeää ymmärtää, ettei se ole mitenkään tavatonta. Linda E. Ledray kirjoittaa raiskausta käsittelevässä kirjassaan, että traumaperäinen stressi ”on normaalien ihmisten normaali reaktio pelottavaan tilanteeseen, jota he eivät pystyneet hallitsemaan”.

Traumaperäisen stressireaktion sanominen normaaliksi ei kuitenkaan merkitse, että se ilmenisi jokaisessa traumaattisen tilanteen kokeneessa ihmisessä. Ledray kertoo: ”Vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa tuli ilmi, että viikon kuluttua raiskauksesta 94 prosenttia uhreista täytti traumaperäisen stressireaktion kriteerit ja kahdentoista viikon kuluttua 47 prosenttia heistä täytti ne edelleen. 50 prosenttia naisista, jotka kävivät Minneapolisin raiskauskriisikeskuksessa vuonna 1993, täytti kriteerit vuoden kuluttua raiskauksesta.”

Tilastot siis osoittavat, että traumaperäinen stressireaktio on paljon yleisempi  kuin luulisikaan. Siitä kärsivät kaikenlaiset ihmiset monenlaisten tapausten jälkeen. Alexander C. McFarlane ja Lars Weisaeth kirjoittavat: ”Tuoreissa tutkimuksissa on selvinnyt, että sotilaiden ja sotien uhrien lisäksi myös siviilit joutuvat rauhan aikana usein traumaattisiin tilanteisiin ja että nämä aiheuttavat monille heistä stressireaktion.” Jotkut ovat saaneet oireita jopa lääketieteellisten hoitotoimenpiteiden tai sydäninfarktin vuoksi.

”Traumaperäinen stressireaktio on osoittautunut hyvin tavalliseksi häiriötilaksi”, toteavat edellä mainitut kirjoittajat ja jatkavat: ”1245 satunnaisesti valittua amerikkalaista nuorta käsittänyt tutkimus osoitti, että 23 prosenttia heistä oli joutunut väkivaltaisen tai seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi ja nähnyt toisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Joka viides sai stressireaktio-oireita. Tämän perusteella noin 1,07 miljoonaa amerikkalaista nuorta kärsii traumaperäisestä stressistä.”

 Mikäli nämä luvut pitävät paikkansa, tästä häiriöstä kärsivät pelkästään yhdessä maassa lukemattomat nuoret. Mikä voi auttaa heitä ja heidän miljoonia osatovereitaan eri puolilla maailmaa?

Mitä on tehtävissä?

Seuraavassa on muutamia ehdotuksia niille, jotka arvelevat itsensä tai tuttavansa kärsivän traumaperäisestä stressistä.

Yritä pitää yllä hengellistä ohjelmaa. ”Kävin kaikissa kokouksissa paikallisessa valtakunnansalissa”, kertoo Jane. ”En aina pystynyt keskittymään ohjelmaan, mutta tiesin, että juuri siellä Jehova Jumala halusi minun olevan. Seurakunnan jäsenet olivat valtavan sydämellisiä ja rakentavia, ja minua kohtaan osoitettu rakkaus ja henkilökohtainen kiinnostus merkitsivät minulle hyvin paljon koko koettelemuksen ajan.” Hän jatkaa: ”Myös psalmien lukeminen auttoi. Ahdistuneiden rukoukset tuntuivat ilmaisevan omia tunteitani. Kun en löytänyt sanoja rukoillessani, minun ei tarvinnut sanoa kuin ’aamen’.”

Älä jätä rohkaisematta uhria. Jos joku läheisesi painii traumaattisen tapahtuman synnyttämien ahdistavien muistojen kanssa, muista, etteivät hänen reaktionsa ole liioiteltuja eikä hän tahallaan ole hankala. Turtuneisuus, ahdistus tai viha voi estää häntä suhtautumasta avunantoosi toivomallasi tavalla.  Älä kuitenkaan luovuta. Raamatussa sanotaan: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” (Sananlaskut 17:17.)

Uhrin täytyy erottaa, mitkä selviytymiskeinot aiheuttavat lisää vahinkoa, ja välttää niitä. Näitä ovat muun muassa huumeidenkäyttö ja alkoholin liiallinen nauttiminen. Vaikka ne ehkä tuntuvat tarjoavan hetkellistä helpotusta, ne ennen pitkää vain pahentavat asioita. Ne myötävaikuttavat usein eristäytymiseen ja niiden ihmisten torjumiseen, jotka haluavat auttaa, sekä työnarkomaniaan, hallitsemattomiin vihanpurkauksiin, syömishäiriöihin tai muuhun itsetuhoiseen käyttäytymiseen.

Keskustele pätevän lääkärin tai terapeutin kanssa. Potilaalla ei ehkä olekaan varsinaista traumaperäistä stressiä, mutta jos on, tarjolla on tehokkaita hoitoja. * Jos olet hakeutunut ammattiauttajan hoitoon, ole rehellinen hänelle ja pyydä apua edellisessä kappaleessa mainittujen ongelmien voittamiseen.

On tärkeää muistaa, että fyysiset vammat paranevat usein ensimmäisenä, mutta traumaperäisestä stressistä kärsivät ihmiset ovat voineet saada monenlaisia ruumiillisia, henkisiä ja tunneperäisiä vammoja. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan sitä, mitä muuta apua paranemisprosessiin voi saada ja millainen toivo on tarjolla kaikille uhreille.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Traumaperäisen stressin oireita

Monet traumaattisen tapahtuman kokeneet ihmiset huomaavat käyvänsä tapahtumaa elämyksellisesti läpi yhä uudelleen. He eivät yleensä pysty itse hallitsemaan tai estämään tätä. Seurauksena saattaa olla muun muassa seuraavanlaisia oireita:

• Takaumat: uhri tuntee olevansa uudelleen samassa tilanteessa

• Painajaiset

• Uhri säikkyy kovia ääniä tai pelästyy herkästi, jos joku lähestyy häntä odottamatta takaapäin

• Vapinan tunne ja hikoilu

• Sydämentykytys ja hengitysvaikeudet

• Uhri tuntee menevänsä pois tolaltaan, jos hän näkee, kuulee, tuntee, haistaa tai maistaa jotakin, mikä muistuttaa häntä traumaattisesta tapahtumasta

• Ahdistuneisuus tai pelko: tunne, että on jälleen vaarassa

• Vaikeuksia tunteiden hallitsemisessa, koska tapahtumasta muistuttavat asiat aiheuttavat äkillistä ahdistusta, vihaa tai järkytystä

• Keskittymisvaikeuksia; selkeä ajattelu vaikeaa

• Nukahtamisvaikeuksia tai unihäiriöitä

• Kiihtyneisyys ja alituinen vaarojen tarkkailu

• Sulkeutuneisuus ja turtuneisuus

• Vaikeuksia tuntea rakkautta toisia kohtaan tai mitään voimakkaita tunteita

• Ympäristö tuntuu vieraalta tai epätodelliselta

• Kiinnostus laimenee sellaisia asioita kohtaan, jotka aiemmin tuottivat iloa

• Vaikeuksia muistaa traumaattisen tapahtuman keskeisiä hetkiä

• Sellainen tunne, että on irrallaan ympäröivästä maailmasta ja siitä, mitä itselle tapahtuu

[Kuvat s. 5]

Traumaperäisen stressireaktion voivat aiheuttaa monenlaiset traumaattiset tapahtumat