Raamatun näkökanta

Hyväksyikö Jumala orjakaupan?

TUMMAT, hikoilevat kehot laahautuvat lähes kaksinkerroin taipuneina maihinnousuportaita ylös kantaen valtavia, musertavan raskaita puuvillapaaleja. Säälimättömät työnjohtajat pakottavat heitä eteenpäin nahkapiiskoilla. Parkuvat lapset riistetään itkevien äitien käsivarsilta ja myydään huutokaupassa eniten tarjoavalle. Tällaisia synkkiä, julmuudesta kertovia mielikuvia ihmisellä luultavasti herää, kun hän ajattelee orjuutta.

On sanottu ironisesti, että monet orjakauppiaat ja orjien omistajat olivat syvästi uskonnollisia ihmisiä. Historiantutkija James Walvin kirjoitti: ”Oli sadoittain sellaisia ihmisiä – eurooppalaisia ja amerikkalaisia – jotka ylistivät Herraa hänen antamastaan siunauksesta ja kiittivät siitä, että liiketoiminta oli ollut Afrikassa tuottoisaa ja sujunut turvallisesti, kun he käänsivät orjalaivansa pasaatituuleen ja suuntasivat kohti Uutta maailmaa.”

Jotkut ovat jopa väittäneet, että Jumala hyväksyi orjakaupan. Esimerkiksi kun Alexander McCaine puhui metodistisen protestanttikirkon yleiskokouksessa vuonna 1842, hän sanoi, että orjuuden instituutio oli ”itse Jumalan säätämä”. Oliko McCaine oikeassa? Hyväksyikö Jumala tyttöjen ryöstämisen ja raiskaamisen, perheenjäsenten sydämettömän erottamisen toisistaan ja julman pieksennän, jotka olivat erottamaton osa McCainen päivien orjakauppaa? Entä ne miljoonat, joiden on pakko elää ja työskennellä orjina ankarissa oloissa nykyään? Hyväksyykö Jumala tällaisen epäinhimillisen kohtelun?

Orjuus ja israelilaiset

Raamattu sanoo, että ”ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen” (Saarnaaja 8:9). Tämä on käynyt ehkä selvimmin ilmi ihmisen kehittämän orjuuden tyrannimaisissa muodoissa. Jehova Jumala ei suhtaudu välinpitämättömästi orjuudesta aiheutuneisiin kärsimyksiin.

Harkitaanpa esimerkiksi tilannetta, johon israelilaiset joutuivat. Raamattu kertoo, että egyptiläiset ”katkeroittivat jatkuvasti heidän elämäänsä ankaralla orjuudella savilaastin ja tiilien teossa ja kaikenlaisella orjuudella pellolla, niin, kaikenlaisella orjuudellaan, jossa he tyrannian avulla käyttivät heitä orjina”. Israelilaiset ”huokailivat orjuuden takia ja huusivat valittaen, ja heidän jatkuva avunhuutonsa – – kohosi tosi Jumalan luo”. Suhtautuiko Jehova välinpitämättömästi heidän ahdinkoonsa? Päinvastoin ”Jumala kuuli  heidän voihkinansa ja Jumala muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton”. Lisäksi Jehova sanoi kansalleen: ”Minä vien teidät pois Egyptin taakkojen alta ja vapautan teidät heidän orjuudestaan.” (2. Mooseksen kirja 1:14; 2:23, 24; 6:6–8.)

Jehova ei selvästikään hyväksynyt sitä, että ’ihminen hallitsi ihmistä’ julman orjuuden avulla. Mutta eikö Jumala myöhemmin hyväksynyt orjuuden kansansa keskuudessa? Hyväksyi. Israelissa esiintynyt orjuus erosi kuitenkin suuresti niistä orjuuden tyrannimaisista muodoista, joita on esiintynyt kautta historian.

Jumalan Laissa sanottiin, että ihmisen sieppaamisesta ja myymisestä oli rangaistuksena kuolema. Lisäksi Jehova antoi ohjeita, jotka suojelivat orjia. Esimerkiksi orja, jolle hänen isäntänsä aiheutti ruumiinvamman, päästettiin vapaaksi. Jos isäntä pieksi orjansa kuoliaaksi, isäntää voitiin rangaista kuolemalla. Naisvangeista saattoi tulla orjia, tai heidät voitiin ottaa vaimoiksi. Mutta heitä ei saanut käyttää vain seksuaalisten halujen tyydyttämiseen. Lain keskeisen sisällön on täytynyt saada oikeasydämiset israelilaiset kohtelemaan orjia kunnioittavasti ja huomaavaisesti ikään kuin nämä olisivat olleet palkkatyöläisiä. (2. Mooseksen kirja 20:10; 21:12, 16, 26, 27; 3. Mooseksen kirja 22:10, 11; 5. Mooseksen kirja 21:10–14.)

Jotkut juutalaiset tarjoutuivat vapaaehtoisesti toisten juutalaisten orjiksi maksaakseen velkansa. Tämän käytännön ansiosta ihmiset eivät nähneet nälkää, ja se todellisuudessa antoi monille mahdollisuuden päästä pois köyhyydestä. Lisäksi juutalaisessa kalenterissa oli tiettyjä tärkeitä ajankohtia, jolloin orjat piti vapauttaa, jos he niin halusivat (2. Mooseksen kirja 21:2; 3. Mooseksen kirja 25:10; 5. Mooseksen kirja 15:12). * Selittäessään näitä orjia koskevia lakeja juutalaisoppinut Moses Mielziner sanoi, että ”orja ei koskaan voinut lakata olemasta ihminen; häntä pidettiin persoonana, jolla oli tiettyjä luonnollisia ihmisoikeuksia, joihin edes isäntä ei voinut rangaistuksetta kajota”. Tämä on jyrkkä vastakohta niille julmille orjalaitoksille, jotka pilaavat historian aikakirjoja!

Orjuus ja kristityt

Ensimmäisen vuosisadan kristityt elivät Rooman imperiumin alaisuudessa, ja orjuus oli osa silloista talousjärjestelmää. Siksi jotkut kristityt olivat orjia, ja toisilla taas oli orjia (1. Korinttilaisille 7:21, 22). Mutta merkitseekö tämä sitä, että Jeesuksen opetuslapset kohtelivat orjiaan julmasti? Ei missään tapauksessa! Huolimatta siitä, mitä Rooman laki salli, voimme olla varmoja, että kristityt eivät kohdelleet huonosti niitä, jotka olivat heidän määräysvaltansa alaisia. Apostoli Paavali jopa kannusti Filemonia kohtelemaan tämän kristityksi tullutta orjaa, Onesimosta, ”veljenä” (Filemonille 10–17). *

Raamattu ei missään viittaa siihen, että ihmisten orjuuttaminen olisi ollut osa ihmiskuntaa koskevaa Jumalan alkuperäistä tarkoitusta. Myöskään Raamatun ennustuksissa ei anneta ymmärtää, että ihmiset pitäisivät toisia ihmisiä orjinaan Jumalan uudessa maailmassa. Sen sijaan tulevassa paratiisissa vanhurskaat ”istuvat todella kukin viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan saata heitä vapisemaan” (Miika 4:4).

Raamattu ei selvästikään hyväksy minkäänlaista toisten huonoa kohtelua. Se päinvastoin edistää ihmisten keskuudessa kunnioitusta ja tasa-arvoa (Apostolien teot 10:34, 35). Se kehottaa ihmisiä kohtelemaan toisiaan siten kuin he haluaisivat itseään kohdeltavan (Luukas 6:31). Lisäksi Raamattu rohkaisee kristittyjä pitämään nöyrästi toisia itseään parempina, olipa näiden yhteiskunnallinen asema mikä hyvänsä (Filippiläisille 2:3). Nämä periaatteet eivät todellakaan sovi yhteen niiden orjuuden julmien muotojen kanssa, joita monet kansat ovat harjoittaneet varsinkin viime vuosisatoina.

[Alaviitteet]