Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten sinä voit auttaa

Miten sinä voit auttaa

Miten sinä voit auttaa

”Masentuneet nuoret tarvitsevat apua. He eivät kuitenkaan saa sitä omin neuvoin. Aikuisen täytyy ensin tunnistaa ongelma ja suhtautua siihen vakavasti. Se se on kaikkein vaikeinta.” (Tri Mark S. Gold)

MITÄ voit tehdä, jos epäilet lapsesi olevan masentunut? Älä ensinnäkään tee tilanteesta hätiköityjä päätelmiä. Oireethan voivat johtua kokonaan muusta syystä. * Lisäksi kaikkien nuorten mieliala vaihtelee ajoittain. Jos tila kuitenkin jatkuu ja se näyttää muulta kuin tilapäiseltä aallonpohjalta, saattaa olla parasta mennä lääkäriin. On hyvä muistaa Jeesuksen sanat: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” (Matteus 9:12.)

Kerro lääkärille avoimesti kaikesta, mistä vain voi olla apua, muun muassa nuoren elämässä hiljattain tapahtuneista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa hänen voimattomuuteensa. Katso, että lääkäri kuuntelee tarpeeksi kauan ennen kuin tekee diagnoosin. ”Yhdellä 20 minuuttia kestävällä käynnillä ei mitenkään ehdi kerätä kaikkea lapsen tilan arvioimiseen tarvittavaa informaatiota”, varoittaa tri David G. Fassler.

Esitä lääkärille vapaasti kaikki kysymykset, joita sinulle herää. Esimerkiksi jos hän arvelee, että nuorella on vakava masennus (kliininen depressio), haluat ehkä tietää, miksi hän karsi muut vaihtoehdot pois. Jos epäilet hänen diagnoosiaan, kerro hänelle, että haluaisit kuulla toisenkin lääkärin mielipiteen. Kukaan rehti ja vilpitön lääkäri ei varmastikaan estelisi sinua.

Sopeutuminen

Jos nuori tosiaan on vakavasti masentunut, älä häpeile sitä. Masennus voi puhjeta parhaillekin nuorille. Raamattu osoittaa, että tuskalliset tunteet ovat vaivanneet sellaisiakin, jotka yrittivät parhaansa mukaan palvella Jumalaa, iästä riippumatta. Esimerkiksi uskollinen Job luuli Jumalan hylänneen hänet ja sanoi siksi inhoavansa elämää (Job 10:1; 29:2, 4, 5). Hanna oli Jumalan palvelija, jonka ’sielu oli niin katkera’, ettei hänelle maittanut ruoka (1. Samuelin kirja 1:4–10). Jumalinen Jaakob suri monta päivää poikansa kuolemaa ja ”kieltäytyi lohdutuksesta”. Hän jopa sanoi haluavansa mennä poikansa mukana hautaan! (1. Mooseksen kirja 37:33–35.) Tunne-elämän ahdinko ei siis välttämättä johdu hengellisestä heikkoudesta.

Nuoren masennus voi kuitenkin vaatia raskaan veronsa vanhemmilta. ”Joudun tasapainoilemaan kuin nuorallakävelijä”, sanoo erään masentuneen nuoren äiti. ”Olen huolissani, peloissani, vihainen ja uupunut.” Eräs toinen äiti tunnustaa: ”Kun näin toisen äidin olevan ostoksilla teini-ikäisen tyttärensä kanssa, sydäntäni vihloi, koska minusta tuntui, että minä olin menettänyt mahdollisuuden tehdä kaikkea tuota – – [tyttäreni kanssa] enkä koskaan saisi sitä takaisin.”

Tällaiset tunteet ovat normaaleja. Toisinaan ne saattavat kuitenkin tuntua musertavilta. Mitä jos silloin uskoutuisit hyvälle ystävälle? Sananlaskujen 17:17:ssä sanotaan: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” Älä myöskään laiminlyö rukousta. Raamattu vakuuttaa, että jos heitämme taakkamme Jumalalle, hän tukee meitä (Psalmit 55:22).

Taipumus syytellä

Monet masentuneiden nuorten vanhemmat tuntevat lannistuvansa ja ajattelevat, että he ovat jotenkin syypäitä tilanteeseen. Eräs äiti sanoo: ”Kun oma lapsi kärsii masennuksesta, vanhemmat tuntevat siitä syyllisyyttä, eikä siihen voi kukaan vaikuttaa. Mietin koko ajan, mitä teimme väärin, mikä oli käännekohta, miten minä myötävaikutin tähän.” Miten vanhemmat voivat pitää ajatuksensa tasapainossa?

Ei ole epäilystäkään siitä, että kodin ankara ilmapiiri voi vaikuttaa lapseen kielteisesti. Raamattu neuvoo isiä aiheellisesti: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.” (Kolossalaisille 3:21.) Siksi vanhempien olisi hyvä eritellä, millä tavalla he kohtelevat lapsiaan, ja tehdä sitten muutoksia, jos se on tarpeen. Masennus ei kuitenkaan aina johdu kasvatuksen puutteellisuudesta. Se voi puhjeta hyvin lämminhenkisissäkin perheissä. Kun vanhemmat tekevät kaikkensa auttaakseen lapsiaan, heidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Yhtä tärkeää on olla syyttämättä masentunutta nuorta, sillä hänellä ei luultavasti ole mahdollisuuksia vaikuttaa sairauteensa. ”En ikinä syyttäisi häntä vesirokon tai keuhkokuumeen saamisesta”, sanoo eräs äiti. ”Mutta masennuksesta syytin. Syytin lastani siitä, että hän oli sairastunut, ja se tuntuu kauhealta.” Kun masennusta pidetään sairautena eikä heikkoutena, vanhempien ja muiden on helpompi keskittyä tuen antamiseen.

Masentuneen nuoren kasvattaminen voi kiristää tuntuvasti vanhempien välistä suhdetta. ”Syytimme toisiamme”, sanoo eräs vaimo, ”varsinkin kun ajattelimme sitä elämää, jota olimme odottaneet, ja sitä, joka meillä oli poikamme takia.” Tim, jonka tytär kärsii masennuksesta, myöntää: ”Puolisoa on helppo syyttää. Jos vanhemmilla on avioliitossaan ongelmia ennen kuin lapsi alkaa osoittaa masennuksen merkkejä, hänen arvoituksellinen käytöksensä voi olla viimeinen pisara.” Älä anna lapsen masennuksen tehdä avioliittoosi säröjä. Sormella osoittelemisesta ei ole mitään hyötyä, syytätpä itseäsi, lastasi tai puolisoasi. Olennaista on tukea masentunutta.

Tukeminen

Raamatussa neuvotaan kristittyjä: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille.” (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Jos masentunut nuori tuntee itsensä arvottomaksi, sinä voit auttaa. Sellaisista tuomitsevista sanoista kuin ”ei sinun pitäisi tuntea noin” tai ”sinulla on väärä asenne” ei varmasti ole apua. Yritä sen sijaan olla empaattinen, ’myötäelävä’ (1. Pietarin kirje 3:8). Paavali kehotti kristittyjä ’itkemään itkevien kanssa’ (Roomalaisille 12:15). On muistettava, että masentuneella ihmisellä on paha olo. Tuska ei ole kuviteltua, eikä hän teeskentele saadakseen osakseen huomiota. Kuuntele masentunutta ja yritä saada hänet avautumaan. Kysy, mistä tuntemukset johtuvat. Auta nuorta sitten lempeästi ja kärsivällisesti ymmärtämään, että hänellä ei ole todellista syytä tuntea itseään huonoksi. Jumalan rakkauden ja armon painottaminen voi lievittää ahdistusta (1. Pietarin kirje 5:6, 7).

Nuorta voidaan auttaa muillakin käytännöllisillä tavoilla. Saattaa esimerkiksi olla tarpeen huolehtia siitä, että hän saa riittävästi lepoa, ravintoa ja liikuntaa (Saarnaaja 4:6). Jos hänelle on määrätty lääkettä, olisi viisasta auttaa häntä ymmärtämään, että hänen on tärkeää ottaa sitä. Älä koskaan luovuta, vaan tue masentunutta ja ilmaise häntä kohtaan rakkautta.

Nuoren ihmisen masennus voi kieltämättä olla raastava kokemus sekä hänelle itselleen että muulle perheelle. Avun perustana ovat viime kädessä kärsivällisyys, hellittämättömyys ja rakkaus.

[Alaviite]

^ kpl 3 Muun muassa mononukleoosi, sokeritauti, anemia, kilpirauhasen vajaatoiminta ja veren niukkasokerisuus voivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin masennus.

[Huomioteksti s. 11]

Masentuneella ihmisellä on paha olo. Tuska ei ole kuviteltua

[Tekstiruutu s. 13]

JOS OLET MASENTUNUT NUORI

Et ole ainoa, eikä tilanteesi ole missään nimessä toivoton. Masennuksesi voi olla yhteydessä joko biokemialliseen epätasapainoon tai elämän olosuhteisiin, joihin et juuri voi vaikuttaa. Kummassakaan tapauksessa et itse ole syypää siihen. Mitä sitten voit tehdä?

Raamatussa sanotaan, että ”on ystävä, joka pysyy läheisempänä kuin veli” (Sananlaskut 18:24). Mitä jos etsisit tällaisen ystävän ja kertoisit hänelle avoimesti tuntemuksistasi? Jompikumpi vanhemmistasi tai joku muu kypsä aikuinen voi olla paras liittolaisesi taistelussa masennusta vastaan.

Jos vanhempasi epäilevät, että kärsit vakavasta masennuksesta, he saattavat viedä sinut kokeneen lääkärin hoitoon. Se on viisasta, sillä masennusta voidaan usein lievittää suuresti oikealla hoidolla. Esimerkiksi jos siihen liittyy kemiallinen epätasapaino, siihen voidaan määrätä masennuslääkettä. Jos näin on sinun tapauksessasi, älä häpeile lääkitystä. Sen tehtävänä on yksinkertaisesti saattaa elimistösi kemia tasapainoon, ja tämä voi olla ratkaiseva seikka siinä, että tunnet taas iloa ja elämäsi on tasaisempaa.

Monet masentuneet ovat saaneet lohtua Raamatun lukemisesta ja rukoilemisesta, jonka avulla he ovat päässeet lähemmäksi Jumalaa. Raamatussa vakuutetaan: ”Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on musertunut henki.” * (Psalmit 34:18.)

[Alaviite]

^ kpl 28 Löydät lisää aineistoa kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: pitäisikö minun kertoa jollekulle, että olen masentunut?”, joka ilmestyi Herätkää!-lehdessä 22.10.2000.

[Tekstiruutu/Kuva s. 14]

APUA JA TOIVOA MASENTUNEILLE

Masennus on monisyinen aihe, eikä sitä siksi ole voitu käsitellä tyhjentävästi tässä lyhyessä kirjoitussarjassa. Herätkää!-lehden julkaisijat kuitenkin uskovat, että esitetty aineisto voi auttaa nuoria ja heidän vanhempiaan kestämään tuota hivuttavaa sairautta.

Panit kenties merkille, että suuri osa edellisen kirjoituksen neuvoista perustui Raamattuun. Tämä kirja on kieltämättä hyvin vanha, mutta silti sen neuvot ovat nykyään yhtä käytännöllisiä kuin siihen aikaan, kun se kirjoitettiin. Se johtuu siitä, että vaikka ajat ovat muuttuneet, ihmisluonto ei ole. Kohtaamme pohjimmiltaan samanlaisia ongelmia kuin edelliset polvet. Erona on se, että nykyään ne ovat suurempia ja laajakantoisempia.

Raamatun vahvaan käytännöllisyyteen on toinenkin syy: se on syntynyt Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta (2. Timoteukselle 3:16). Luojana hän tietää, mitä me tarvitsemme saadaksemme mahdollisimman paljon iloa ja tyydytystä elämästämme.

Raamattu ei tietenkään ole lääketieteen oppikirja, ja siksi se ei poista tarvetta hakeutua hoitoon sairaustapauksissa, esimerkiksi masennuksen puhjetessa. Siinä on kuitenkin periaatteita, joiden avulla voimme lohduttaa sairaita. Lisäksi se sisältää Jumalan lupauksen siitä, että pian hän parantaa kaikki sairautemme (Psalmit 103:3). Jehovan tarkoituksena on todellakin ’elvyttää musertuneiden sydän’ (Jesaja 57:15).

Haluaisitko tietää enemmän tästä suurenmoisesta toivosta? Ota siinä tapauksessa yhteyttä paikallisiin Jehovan todistajiin tai kirjoita tämän lehden sivulla 5 mainittuun sopivaan osoitteeseen.

[Kuva s. 10]

Yritä olla myötäelävä

[Kuva s. 11]

Jos nuoren masentuneisuus ei hellitä, on viisasta kääntyä lääkärin puoleen

[Kuvat s. 12]

Älä vanhempana ole kärkäs syyttämään itseäsi, puolisoasi tai lastasi