Oireiden tunnistaminen

”Alakuloisuus on normaali, terve tunne; masennus on sairaus. Haasteena on ymmärtää ja tunnistaa niiden ero.” (Tri David G. Fassler)

USEIMPIEN häiriöiden tavoin masennuksellakin on näkyviä oireita. Niitä ei ole kuitenkaan kovin helppo tunnistaa, koska lähes kaikki murrosikäiset, kuten aikuisetkin, ovat välillä allapäin. Mitä eroa on pelkällä surumielisyydellä ja masennuksella? Kyse on pitkälti tilan voimakkuudesta ja kestosta.

Voimakkuus liittyy siihen, missä määrin kielteiset tunteet vaivaavat nuorta. Masennus on vakavampaa kuin lievä, tilapäinen epätoivon tunne. Se on kokonaisvaltainen psyykkinen häiriö, joka haittaa merkittävästi nuoren normaalia elämää. Tri Andrew Slaby kuvailee tilan vakavuutta: ”Palauta mieleesi pahin fyysinen kipu, mitä sinulla on koskaan ollut – luunmurtuma, hammassärky, synnytyskivut – kerro se kymmenellä ja kuvittele, ettet tiedä siihen syytä. Siten saat ehkä summittaisen käsityksen siitä, miltä masennus tuntuu.”

Kesto viittaa siihen, miten pitkään voimattomuus jatkuu. Erikoislääkärien Leon Cytrynin ja Donald H. McKnew nuoremman mukaan ”lapsi, jonka mieliala ei näytä kohenevan tai joka ei palaa normaaliin elämänrytmiin viikon kuluessa (mistä tahansa syystä johtuvan) alakuloisuuden alkamisesta – tai puolen vuoden kuluessa hänelle raskaasta menetyksestä – on vaarassa sairastua masennukseen”.

Tavallisia oireita

Sairaus diagnosoidaan masennukseksi vain jos nuorella on tiettyjä oireita joka päivä – suurimman osan päivästä – vähintään kahden viikon ajan. Masennusjakso on tällöin suhteellisen lyhytaikainen. Dystymia, pitkäaikaisempi lievä tai kohtalainen masentuneisuus, diagnosoidaan, kun oireet kestävät vähintään vuoden verran eivätkä ne helpota sinä aikana kuin korkeintaan kahdeksi kuukaudeksi. Kumpaankin tilaan liittyy tavallisesti seuraavanlaisia oireita. *

Äkillinen muutos mielialassa ja käytöksessä. Aiemmin sopuisa nuori muuttuu yhtäkkiä uhmakkaaksi. Kapinallinen käytös ja jopa kotoa karkaaminen ovat tavallisia oireita.

Sosiaalinen eristäytyminen. Masentunut  nuori vetäytyy eroon ystävistään, tai ystävät vetäytyvät hänen läheltään huomatessaan, että hänen asenteensa ja käytöksensä muuttuvat kielteiseen suuntaan.

Kiinnostus laimenee lähes kaikkea toimintaa kohtaan. Nuori on epätavallisen passiivinen. Harrastukset, jotka vasta olivat mielenkiintoisia, tuntuvat nyt ikäviltä.

Selvä muutos syömistavoissa. Monet asiantuntijat ovat sillä kannalla, että esimerkiksi anoreksia, bulimia ja pakonomainen ylensyöminen esiintyvät usein rinnan masennuksen kanssa (ja johtuvat monesti siitä).

Unihäiriöitä. Nuori nukkuu joko liian vähän tai liian paljon. Osalla unirytmi häiriintyy, niin että he valvovat yöt ja nukkuvat päivät.

Vaikeuksia koulussa. Masentuneella nuorella on vaikeuksia tulla toimeen opettajien ja muiden oppilaiden kanssa, ja arvosanat alkavat laskea jyrkästi. Pian nuori ei halua mennä kouluun enää lainkaan.

Riskialtis tai itsetuhoinen käyttäytyminen. Kuolemaa uhmaava käyttäytyminen saattaa osoittaa, että nuorella ei ole elämänhalua. Hän saattaa myös vahingoittaa itseään (kuten viillellä ihoaan).

Arvottomuuden ja syyllisyydentunteet. Nuori muuttuu erittäin kriittiseksi itseään kohtaan ja tuntee olevansa täysin epäonnistunut, vaikka asia olisi todellisuudessa aivan toisin.

Psykosomaattisia ongelmia. Päänsärky, selkäkipu, vatsakivut ja muut senkaltaiset ongelmat saattavat viitata taustalla olevaan masennukseen, jos niihin ei löydy fyysistä syytä.

Toistuvat kuoleman tai itsemurhan ajatukset. Synkkien ajatusten hautominen voi viitata masennukseen, samoin kuin uhkaileminen itsemurhalla (ks. alla olevaa tekstiruutua).

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Jotkin näistä oireista voivat viitata toiseen hämmentävään sairauteen: kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Tri Barbara D. Ingersollin ja tri Sam Goldsteinin mukaan kaksisuuntainen mielialahäiriö (toiselta nimeltään maanis-depressiivinen häiriö) on ”tila, jolle on ominaista masennusjaksojen  ja sellaisten kausien vuorottelu, joita luonnehtivat normaaliin hyväntuulisuuteen verrattuna liiallinen mielialan kohoaminen ja energisyys”.

Tätä toimeliaisuuden vaihetta sanotaan maniaksi. Sen oireita ovat kiihtynyt ajatustoiminta, puhetulva ja vähentynyt unentarve. Potilas voi valvoa useita päiviä energiansa vähenemättä näkyvästi. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluu myös erittäin impulsiivinen, seurauksista piittaamaton käyttäytyminen. ”Mania vaikuttaa ajatteluun, arvostelukykyyn ja sosiaaliseen käyttäytymiseen usein sellaisilla tavoilla, jotka aiheuttavat vakavia ongelmia ja hämmennystä”, sanotaan Yhdysvaltain mielenterveysinstituutin raportissa. Kuinka kauan maaninen vaihe kestää? Joskus vain muutaman päivän, joskus taas se venyy useiksi kuukausiksi ennen kuin se väistyy vastaparinsa, masennuksen, tieltä.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kannalta suurimpaan riskiryhmään kuuluvat ne, joiden suvussa sitä esiintyy. Potilailla on kuitenkin toivoa. Kirjassa The Bipolar Child sanotaan: ”Jos häiriö todetaan varhain ja sitä hoidetaan asianmukaisesti, näiden lasten ja heidän perheidensä elämä on huomattavasti tasaisempaa.”

On tärkeää ymmärtää, että mikään oire ei yksinään riitä osoittamaan, että kyse on masennuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Useimmiten diagnoosiin johtaa joukko oireita, jotka näkyvät pitkähkön ajan kuluessa. Mutta miksi masennus vaivaa nuoria?

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

KUN LAPSI HALUAA KUOLLA

Yhdysvaltain tautientorjuntakeskuksen (CDC) mukaan Yhdysvalloissa kuoli eräänä äskettäisenä vuotena enemmän nuoria oman käden kautta kuin syöpään, sydänsairauksiin, aidsiin, synnynnäisiin vikoihin, aivohalvaukseen, keuhkokuumeeseen, influenssaan ja kroonisiin keuhkotauteihin yhteensä. Järkyttävä tieto on sekin, että 10–14-vuotiaiden itsemurhat ovat lisääntyneet jyrkästi.

Voidaanko nuorten itsemurhat estää? Joissakin tapauksissa voidaan. ”Tilastot osoittavat, että monia itsemurhia ovat edeltäneet itsemurhayritykset tai sanalliset vihjaukset ja varoitukset”, kirjoittaa tri Kathleen McCoy. ”Kun nuori vain vihjaiseekin itsemurhan suuntaan, on aika kiinnittää asiaan perusteellisesti huomiota ja mahdollisesti etsiä ammattiapua.”

Nuorten masennuksen yleisyys tähdentää vanhempien ja muiden aikuisten vastuuta suhtautua vakavasti mihin tahansa merkkiin siitä, että nuori haluaisi päättää elämänsä. ”Niissä itsemurhissa, joita olen tutkinut, nuoren suunnitelmiin viittaavat merkit jäivät lähes poikkeuksetta huomaamatta tai niitä vähäteltiin”, kirjoittaa tri Andrew Slaby. ”Perheenjäsenet ja ystävät eivät tajunneet, kuinka valtavia muutoksia heidän silmiensä edessä tapahtui. He keskittyivät seurauksiin eivätkä pohjimmaiseen ongelmaan, joten diagnoosiksi tuli ’perhe-ongelmat’, ’huumeidenkäyttö’ tai ’anoreksia’. Joissakin tapauksissa hoidettiin vihamielisyyttä, sekavuutta ja ärtyisyyttä, mutta ei masennusta. Pohjimmainen ongelma jäi raastamaan ja jäytämään.” (No One Saw My Pain.)

Viesti on selvä: suhtaudu kaikkiin itsemurhaan viittaaviin merkkeihin vakavasti!

[Kuva s. 7]

Kapinallinen käytös on joskus merkki taustalla olevasta masennuksesta

[Kuva s. 7]

Masentuneet nuoret menettävät usein kiinnostuksensa niitä asioita kohtaan, joista he aiemmin pitivät