Afrikkalainen kaupunki jossa itä kohtaa lännen

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ETELÄ-AFRIKASTA

DURBANIN kaduilla kulkijaa kohtaa värikäs näky. Siellä voi huomata, että monet, erityisesti nuoret, ovat omaksuneet länsimaisen pukeutumistyylin. Mutta kannattaa panna merkille myös vanhemmat zulunaiset, joilla on yllään säädylliset, pitkät puvut ja päässään värikkäät huivit. Kaduilla liikkuu myös intialaisia naisia, jotka ovat pukeutuneet sariin tai punjabilaiseen pukuun, johon kuuluu tunika ja housut. Rantakadun tuntumassa näkee luultavasti zulumiehiä huolitelluissa puvuissaan vetämässä rikšoja. Durban on tosiaan ainutlaatuinen afrikkalainen kaupunki, jossa itä kohtaa lännen. Millainen on tämän kiehtovan kaupungin historia?

Eteläafrikkalainen Durbanin kaupunki on ollut asuttuna alle kaksi vuosisataa. Vuonna 1824 tänne asettui noin 40 uudisasukasta, jotka olivat eurooppalaista syntyperää. Tuohon aikaan zulujen voimakasta valtakuntaa hallitsi soturikuningas Shaka, ja valtakunnan keskus sijaitsi Durbanin pohjoisosassa. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Britannia otti haltuunsa Durbanin ja sitä ympäröivät alueet sisämaassa. 1800-luvulla näiden uudisasukkaiden ja zulujen välillä käytiin useita sotia.

Englantilaiset siirtolaiset huomasivat, että sokeriruoko kasvoi hyvin rannikkoalueilla. He järjestivät työntekijöitä sokeriplantaaseilleen Intiasta, joka sekin oli Britannian siirtomaa. Vuosien 1860 ja 1911 välisenä aikana Durbaniin tuli yli 150000 intialaista. Tästä johtuen Durbanin suurkaupungin alueen väkiluku on nykyään yli kolme miljoonaa, ja ihmisiä on kolmesta toisistaan kaukana olevasta maapallon osasta: on syntyperäisiä zuluja, Intiasta kotoisin olevia aasialaisia ja ihmisiä, joilla on brittiläiset tai länsieurooppalaiset juuret.

Kaupungilla on muitakin kiinnostavia  piirteitä. Kuten sivulla 25 olevasta kuvasta näkyy, sillä on luonnonsatama, jota pitkä, jyrkästi merestä nouseva kapea maakaistale suojaa Intian valtamereltä. Tämä upea maamerkki, jota kutsutaan nimellä Bluff, on yli 90 metriä korkea ja kasvillisuuden peittämä. Päivittäin tähän suojaisaan satamaan saapuu suuria laivoja. Eräässä oppaassa selitetään, että Durbanissa on ”Afrikan suurin ja vilkkain satama, jota pidetään maailman yhdeksänneksi tärkeimpänä” (Discovery Guide to Southern Africa). Lomailijoita vetävät puoleensa Durbanin hienot rannat ja lämpimät vedet, joissa he mielellään käyvät uimassa. Durbanissa on ihanteellisia lainelautailupaikkoja, ja hyvin huollettavien haiverkkojen ansiosta vedessä voi olla turvallisin mielin.

Niillä, jotka rakastavat Raamattua, on vielä yksi syy olla kiinnostuneita tästä kaupungista. Raamatuntutkijat, jolla nimellä Jehovan todistajat aiemmin tunnettiin, perustivat tänne haaratoimiston vuonna 1910. Sitten huhtikuussa vuonna 1914 Durbanissa pidettiin afrikkalaisten raamatuntutkijoiden ensimmäinen konventti. Läsnä oli noin 50 henkeä, joiden joukossa oli joitakuita Etelä-Afrikan kaukaisista osista. Tuossa historiallisessa konventissa kastettiin 16 uutta palvojaa. Monet läsnäolijoista olivat voideltuja kristittyjä, jotka olivat uskollisia kuolemaansa saakka – muun muassa William W. Johnston, joka johti ensimmäisenä haaratoimistoa Afrikassa.

Vuoden 1914 jälkeen Jehovan todistajat ovat järjestäneet Durbanissa monia muita konventteja. Joulukuussa 2000 peräti 14848 henkeä osallistui kaupungissa pidettyihin ”Jumalan sanan tekijöiden” konventteihin, ja 278 uutta kastettiin. Mietihän yhtä niistä monista intialaisperheistä, jotka olivat läsnä. Kymmenen vuotta sitten perheen isä, Alan, sai tietää Raamatun totuudesta tyttärensä Somashinin kautta. Alan oli toipumassa alkoholismista ja etsi elämälleen tarkoitusta. Tuolloin vasta kolmivuotias Somashini toi isälleen kirjan, jonka hän oli löytänyt naapuritalosta. Kirjan nimi Tosi rauha ja turvallisuus – miten voit saada sen? vetosi heti Alaniin. Hän piti lukemastaan ja alkoi olla Jehovan todistajien yhteydessä. Sen perusteella, mitä hän oppi Raamatusta, hän laillisti avioliittonsa. Pian hänen vaimonsa Rani kiinnostui, ja hänkin alkoi käydä Jehovan todistajien kokouksissa. Tuohon aikaan pariskunta asui Ranin vanhempien luona, jotka kuuluvat erääseen kristikunnan kirkkoon. Vanhemmat vastustivat nuoren pariskunnan vasta löytämää uskontoa ja esittivät uhkauksen: ”Joko jätätte todistajat tai häivytte talostamme!”

Alan ja Rani päättivät lähteä, vaikka asuntoja oli vaikea löytää. Jehovan todistaja -ystävät auttoivat heitä löytämään sopivan kodin. Vuonna 1992 Alan ja Rani kastettiin Jehovan todistajiksi. He edistyivät edelleen, ja nykyään Alan palvelee vanhimpana kristillisessä seurakunnassa.

Durbanin suurkaupungissa on yli 50 Jehovan todistajien seurakuntaa. Useimpiin kuuluu vain zuluja. Joihinkin seurakuntiin – erityisesti niihin, jotka kokoontuvat lähellä keskustaa – kuuluu kuitenkin zulujen lisäksi intialaisia ja eurooppalaista syntyperää olevia. Jos vierailet jonkin tällaisen seurakunnan kokouksessa, näet paljon enemmänkin kuin sen, miten itä kohtaa lännen. Kenties puhujana on tyylikkäästi pukeutunut afrikkalaistodistaja, tai sitten intialainen veli tai veli, joka on eurooppalaista syntyperää. Yksi asia on kuitenkin varma: yleisössä näet elävän todisteen siitä, että Raamatulla on voima yhdistää ihmisiä kaikista kansoista lämpimän ja lujan ystävyyden sitein.

 [Kuva s. 26]

Seurakunnan kokoukset tuovat yhteen ihmisiä kaikista roduista

[Kuva s. 26]

Alan ja Rani sekä heidän lapsensa

[Kuva s. 26]

Durbanin kaupungintalo

[Kuvien lähdemerkintä s. 25]

Valokuvat: Gonsul Pillay