Kente – kuninkaiden vaate

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA GHANASTA

KUTOJAN kädet liikkuvat vikkelästi edestakaisin kankaan yllä. Hän työskentelee kitisevien pyörien ja narisevien vipujen tahdissa keskittyneenä edessään olevaan värikkääseen kangaskaistaleeseen. Kutoja pitelee varpaittensa välissä naruja, joiden avulla hän liikuttelee ylös ja alas niisiä, jotka vetävät erilleen kuusimetriset loimilangat ja ohjailevat niitä. * Näppärästi kutoja pujottaa poikkisuunnassa värikkäitä silkkilankoja erillään olevien loimilankojen väliin ja muodostaa näin kuteen, jonka hän sitten lyö tiukasti jo valmistuneen kankaan suuhun.

Syntyvä kangaskaistale on vain kymmenen senttimetrin levyinen, mutta sen heleät värit ja monimutkaiset kuviot tekevät siitä säteilevän kauniin. Kutoja hymyilee tyytyväisenä tarkastellessaan mestariteostaan – aitoa kente-kangasta.

Ikivanha taito

Kutominen on ikivanha taito, jota taitavat käsityöläiset ovat hyödyntäneet jo tuhansien vuosien ajan. Kudontamateriaaliksi on aina ollut saatavilla pellavasta, puuvillasta ja silkistä kehrättyjä lankoja. Perusvärit uutettiin juurista ja kasvien lehdistä, ja ne tarjosivat kutojille mahdollisuuden luoda töihinsä yksinkertaisia kuvioita.

Afrikan paimentolaiskansojen keskuudessa kutojat suunnittelivat kangaspuut, jotka olivat pienikokoiset ja joita oli helppo kuljettaa paikasta toiseen. Niillä he valmistivat kapeita kangassuikaleita, joiden leveys oli vain 8–12 senttimetriä. Nuo pitkät, kapeat  kangassuikaleet ommeltiin reunoista yhteen isommaksi kankaaksi, joka voitiin kietoa ylle vaatteeksi. Kannettavia kangaspuita kuljetettiin kuormajuhtien selässä autiomaiden halki, jokien poikki ja yli korkeiden vuoristojen. Koska niitä kuljetettiin pitkin muinaisia kauppareittejä, niillä oli voimakas vaikutus kaikkiin noiden reittien varrella asuneisiin kansoihin, jotka tutustuivat niihin.

Haluttu kangas

Länsi-Afrikan kuninkaat ja päälliköt valvoivat satojen vuosien ajan sitä runsasmalmista maata, jota eurooppalaiset tutkimusmatkailijat kutsuivat Kultarannikoksi. * Sieltä kaivettiin suuret määrät kultaa, minkä ansiosta vallassa olevat ašantikuninkaat perheineen vaurastuivat. Raskailla kultakoruilla koristautuneina ja erityisesti heitä varten kudottuun kankaaseen kietoutuneina nämä kuninkaat ja heidän huomattavat päällikkönsä esittelivät varallisuuttaan, voimaansa ja valtaansa alamaisilleen. Näiden vallanpitäjien käyttämästä ainutlaatuisesta vaatteesta alettiin käyttää nimitystä kente, joka on voinut viitata siihen, että kankaan kudos muistutti korin punosta. Myös toiset Kultarannikon heimot käyttivät samaa kudontatekniikkaa, mutta ašantikuninkaille kente-vaate merkitsi arvovaltaa ja kuninkaallista asemaa.

Kultarannikon kutojat käyttivät samalla seudulla kehrättyä puuvillaa. Värjäämättömän langan lisäksi oli saatavilla vain siniseksi värjättyä lankaa, ja siitä kudottiin raitoja ja yksinkertaisia geometrisia kuvioita muutoin harmaanvalkoiseen puuvillakankaaseen, jota paikalliset ihmiset käyttivät.

Kuninkaallisia kente-kankaita, jotka olivat muita hienompia, saivat valmistaa vain harvat ja valitut. Tätä korkealaatuista materiaalia tuottamaan muodostettiin taitavien kuninkaallisten kutojien ryhmiä. Kudontatekniikka oli mustasukkaisesti varjeltu salaisuus. Ketkään muut kutojat eivät saaneet kutoa sellaisia kuvioita jotka oli tarkoitettu yksinomaan kuninkaan ja hänen hoviväkensä vaatteisiin. Kuningas kokosi satamäärin vaatteita, joista jokainen oli kuvioinniltaan ainutlaatuinen. Hän ei perinteisesti koskaan käyttänyt samaa vaatetta julkisuudessa useammin kuin kerran.

Värien tavoittelu

1500-luvulla Kultarannikolla alkoi esiintyä myös toisentyyppistä kangasta. Tätä uutta kangasta ei ollut kudottu afrikkalaisilla kangaspuilla, vaan se oli valmistettu kaukaisissa maissa ja sen olivat tuoneet maahan ensimmäiset eurooppalaiset merimiehet, jotka etsivät norsunluuta, kultaa ja orjia. Kankaassa oli kirkkaita, silmiä hivelevän värisiä lankoja. Pian tästä tuontikankaasta, johon oli käytetty runsaasti punaisia, keltaisia ja vihreitä lankoja, tuli suuresti  arvostettua kauppatavaraa. Harvat olivat riittävän äveriäitä ostaakseen tuota kallista kangasta eurooppalaisilta kauppiailta. Siihen oli varaa vain rikkailla ašanteilla, jotka valvoivat kullan, norsunluun ja orjien virtausta rannikolla odottaviin purjelaivoihin. Kudottu kangas ei kuitenkaan ollut se, mitä ašantikuningas ja hänen päällikkönsä varsinaisesti himoitsivat.

Kankaan oston jälkeen kutojat purkivat siitä huolellisesti himoitut värikkäät langat ja heittivät jäljelle jääneen kankaan menemään. Sitten kuninkaalliset kutojat käyttivät nämä arvokkaat langat omiin kudonnaisiinsa. Värivalikoiman kasvaessa kasvoi myös käsityöläisten kokeilunhalu ja kekseliäisyys, ja tämä innosti heitä ilmentämään kankaissa luovuutta ja teknisiä taitoja ennennäkemättömällä tavalla. Ašantikuninkaat palkkasivat taitavia kutojia myös muista heimoista, ja näin alettiin tuottaa kente-kangasta, jolle ei löytynyt vertaa.

Geometrisista kuvioista, jotka esittivät kaloja, lintuja, hedelmiä, kasvien lehtiä, auringonlaskuja, sateenkaaria ja muita luonnosta otettuja aiheita, muodostui tekstiilitaidetta, johon sisältyi pikkutarkkoja yksityiskohtia ja symboliikkaa. Kultalankojen koristama kangas edusti vaurautta, vihreä väri välitti ajatuksen tuoreudesta ja uutuudesta, musta symboloi surua, punainen vihaa ja hopea puhtautta ja iloa.

Kutojat työskentelivät yhden ainoan vaatteen parissa kärsivällisesti ja hätiköimättä kuukausien ajan, koska he tiesivät, että valmiin työn perusteella arvioitaisiin heidän taitojaan ja luovuuttaan. Tällaisilla erinomaisilla taidonnäytteillä ei ollut kovaa kysyntää, sillä vain harvoilla oli varaa ostaa harvinaista ja kallista kente-kangasta.

Kente nykyään

Aikojen kuluessa kuninkaiden ja voimakkaiden päälliköiden vaikutusvalta alkoi heiketä. Enää ei ollut tarpeen erottaa kuninkaallisia tavallisesta kansasta vaatteiden perusteella. Tämän kauniin kankaan kysyntä kasvoi, kun myös ei-kuninkaalliset alkoivat käyttää sitä. Vilkkaan kysynnän vuoksi kutominen nopeutui, minkä vuoksi kente-kankaan laatu ja hinta laskivat.

Nykyään kente-kangasta kudotaan enimmäkseen synteettisestä langasta ja siitä valmistetaan massatuotantona laukkuja, solmioita, vöitä, hattuja ja vaatteita. Vain harvaa kutojaa kiinnostaa kente-kankaan tuottaminen entisillä työläillä ja hitailla menetelmillä. Vanha korkealuokkainen kente-kangas kulkee nyt suvuissa arvostettuna perintönä sukupolvelta toiselle. Tosiaankin menneet ovat ne päivät, jolloin yksinkertaisilla puisilla kangaspuilla valmistettiin verrattoman hienoa, loistavasta ammattitaidosta kertovaa kenteä – kangasta, jota pidettiin kuninkaiden vaatteena.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 16]

Kangaspuut ovat kevyet, ja niitä on helppo kuljettaa mukana

[Kuva s. 17]

Kutoja käyttää jalkojaan niisien liikuttamiseen