Totuus suosituista juhlapäivistä

NOIDAT ja kummitukset, kurpitsat ja kokot, karkit ja kepposet. Halloween-juhlan ulkoiset merkit on helppo tunnistaa. Mutta mitä piilee sen ja muiden vastaavien juhlien taustalla? Halloweenilla on ollut toinenkin nimi, ”All Hallows’ Even”, joka tarkoittaa ’kaikkien pyhien aattoa’ (eli pyhäinpäivän aattoa). Tämä kristilliseltä kuulostava nimi kätkee kuitenkin taakseen kaikkea muuta kuin pyhän alkuperän. Tutkijoiden mukaan halloweenin juuret ulottuvat kauas esikristilliselle ajalle, jolloin muinaiset keltit asuivat Britanniassa ja Irlannissa. Kuukalenterin avulla he jakoivat vuoden kahteen osaan: pimeisiin talvikuukausiin ja valoisiin kesäkuukausiin. Marraskuun 1. päivää lähinnä olevan täydenkuun aikaan he viettivät samhain-juhlaa eli ’kesän loppua’. *

Tämä juhla aloitti kelttien uuden vuoden,  ja sitä vietettiin kesän lopuksi, jolloin sato oli korjattu talteen ja lampaat ja karja oli tuotu laitumilta talvisuojiin. Keltit uskoivat, että päivien lyhetessä aurinko täytyi elvyttää erilaisin riitein ja uhrein. Kuolevan vanhan vuoden vertauskuvaksi kaikki valkeat sammutettiin, ja uusi vuosi aloitettiin polttamalla pyhiä kokkoja, joiden hehkuvista hiilistä yhteisön kaikki jäsenet sytyttivät uudelleen valkean omaan tulisijaansa. Kokkojen polttaminen – joka on säilynyt Britanniassa nykyisessä Guy Fawkesin yön vietossa ja Brasiliassa erään kesäkuussa vietettävän juhlan vietossa – tähtäsi myös pahojen henkien karkottamiseen.

Keltit uskoivat, että samhain-juhlassa ihmismaailman ja yliluonnollisen maailman välinen verho vedettiin sivuun ja henget, niin hyvät kuin pahatkin, kiertelivät elävien parissa. Vainajien sielujen ajateltiin palaavan kotiinsa, ja perheet panivat näitä haamuja varten esille ruokaa ja juomaa lepyttääkseen niitä ja torjuakseen epäonnen. Kun lapset nykyään pukeutuvat kummituksiksi ja noidiksi ja kulkevat talosta taloon pyytäen halloween-makeista tai uhaten kepposella, he siis tietämättään jatkavat muinaisen samhain-juhlan rituaaleja. Jean Markale sanoo halloween-juhlaa käsittelevässä kirjassaan: ”Vastaanottaessaan jotakin käsiinsä he tietämättään vertauskuvallisesti tekevät veljellisen vaihtokaupan näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Tämän vuoksi halloween-naamiaiset – – [ovat] todellisuudessa pyhiä seremonioita.” (Halloween, histoire et traditions.)

Fyysisen ja yliluonnollisen maailman välisten esteiden poistumisen uskottiin merkitsevän myös sitä, että ihmiset saattoivat käydä vaivatta henkimaailman puolella. Siksi samhain oli erityisen otollinen ajankohta ennustaa tulevia. Omenoiden ja hasselpähkinöiden – pyhinä pidettyjen puiden hedelmien – avulla tähyiltiin avioliiton, sairauksien ja kuoleman enteitä. Omenoihin esimerkiksi merkittiin, keille ne kuuluivat, minkä jälkeen ne laitettiin vesiastiaan. Nappaamalla omenan kiinni pelkällä suullaan nuori mies tai nainen sai tietää, kuka hänen tuleva puolisonsa oli. Tämä ennustelutapa elää nykyään halloween-leikissä, jossa yritetään saada hampailla kiinni kelluva omena.

Samhain-juhlalle oli ominaista myös juopottelu ja estojen heittäminen syrjään. ”Perinteiset arvot käännettiin päälaelleen, jos niitä nyt ei aivan poljettu jalkoihin”, kertoo Markale. ”Kielletty sallittiin ja sallittu kiellettiin.” Halloween-juhlinnassa on vielä  nykyäänkin sama henki, mikä epäilemättä on vaikuttanut suuresti sen kasvavaan suosioon. The Encyclopedia of Religion -tietosanakirjassa kuvaillaan nykypäivän halloweenia juhlaksi, ”jolloin aikuisetkin voivat ylittää kulttuurisidonnaisia rajoja ja unohtaa itsensä heittäytymällä estoitta mukaan hullutteluun. Juhlan kelttiläinen perusvire vuotuisena iltana, jolloin sai paeta arkitodellisuutta ja normaaleja odotuksia, on säilynyt 1900-luvulle asti.”

Uskonnollista kilpailua

Perunakadon aiheuttama nälänhätä ajoi 1800-luvulla irlantilaisia siirtolaisiksi Amerikkaan, ja he veivät halloween-juhlan mukanaan. Sieltä se on palannut viime vuosina takaisin Eurooppaan. Kaikki eivät kuitenkaan seuraa tyytyväisinä juhlan kasvavaa suosiota. Le Monde -lehti kirjoittaa: ”Halloween, joka osuu samaan ajankohtaan kuin kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä (1. ja 2. marraskuuta) ja voisi jopa syrjäyttää ne, tekee kauppiaat onnellisiksi ja aiheuttaa kirkonmiehille paniikkia.”

Kirkon edustajat ovat Ranskassa ilmaisseet huolensa sen johdosta, että nuo perinteiset katoliset juhlapyhät ovat jäämässä halloweenin varjoon, ja pitävät sitä merkkinä ”yhteiskunnan pakanallistumisesta”. Ranskan katolisten piispojen konferenssin edustajan Stanislas Lalannen mielestä halloween ”vääristää elämän ja kuoleman merkityksen”. Nizzan piispa Jean Bonfils sanoi, että ”tällä juhlalla ja sen rituaaleilla ei ole mitään tekemistä oman Välimeren ja kristillisen kulttuurimme kanssa”, ja hän varoitti katolilaisia tuosta ”koko maailman saatananpalvojien tärkeimmästä juhlasta”.

Viitaten siihen, miten ranskalaiset ovat hylänneet katolisia perinteitä pakanallisten juhlien vuoksi, Clermont-Ferrand’n piispa Hippolyte Simon sanoi: ”Tuntuu siltä kuin ranskalainen yhteiskunta etsisi jonkinlaista kansalaisuskontoa, joka pystyisi korvaamaan kristillisen symboliikan.” Hän kirjoittaa: ”Halloween-juhlassa leikitään vainajia ja heidän ’haamunsa’ palaavat pelottelemaan meitä ja uhkailemaan meitä kuolemalla. Pyhäinpäivänä taas todistamme, että vainajamme ovat elossa ja että meille on luvattu päästä heidän luokseen Jumalan kaupunkiin.” (Vers une France païenne?)

Milanon kardinaali Carlo Maria Martini varoitti italialaisia samaan henkeen jättämästä katolisia juhlapyhiä ja väitti, että  halloween on ”vieras perinteellemme, joka on suunnattoman arvokas ja jota täytyy jatkaa. Kaikkien uskovien vainajien päivä on juhlapyhä, joka kuuluu historiaamme. Se on ajankohta, jolloin ikuisen elämän toivo avautuu ja Herra tekee meille ymmärrettäväksi, että elämä jatkuu maallisen elämän jälkeenkin.” Monet vilpittömät katolilaiset ovat epäilemättä samaa mieltä. Mutta onko halloween-juhlalla ja vainajien muistopäivällä niin selvää eroa kuin näistä lausunnoista voisi päätellä? Mistä näiden katolisten juhlapäivien juuret juontavat?

Pyhäksi naamioitu

The Catholic Encyclopedia -tietosanakirjassa kaikkien pyhien päivä määritellään juhlaksi, joka on omistettu ”kaikille pyhille, niin tunnetuille kuin tuntemattomillekin”. Kristityiksi tunnustautuvat alkoivat 100-luvun lopulla osoittaa kunnioitusta niitä uskovia kohtaan, jotka olivat kuolleet marttyyreina, ja rukoilivat näitä toimimaan heidän puolestaan, sillä he uskoivat, että nämä olivat jo Kristuksen luona taivaassa. Säännöllisen muistopäivän viettäminen alkoi, kun paavi Bonifatius IV pyhitti Pantheonin – kaikille jumalille omistetun roomalaisen temppelin – Marialle ja kaikille marttyyreille 13. toukokuuta * vuonna 609 tai 610. Markale kirjoittaa: ”Roomalaiset jumalat jättivät paikkansa voittoisan uskonnon pyhille.”

Muistopäivä siirrettiin marraskuuhun paavi Gregorius III:n valtakaudella (731–741), kun hän vihki erään Roomassa sijaitsevan kappelin kaikille pyhille ja määräsi, että näille tuli osoittaa kunnioitusta 1. marraskuuta. Tarkkaa syytä tähän käskyyn ei tiedetä. Se on saattanut johtua siitä, että samanlaista juhlaa vietettiin jo Englannissa tuona määräpäivänä. The Encyclopedia of Religion -teoksen mukaan ”samhain säilyi suosittuna juhlana kelttien parissa koko sen ajan, jolloin Iso-Britannia käännytettiin kristinuskoon. Britannian kirkko yritti kääntää huomion pois näistä pakanallisista tavoista lisäämällä kalenteriin kristillisen juhlan samalle päivälle, jona samhainia vietettiin. – – Keskiajalla Britanniassa vietetty kaikkien pyhien päivä saattoi myötävaikuttaa siihen, että sitä alettiin viettää kaikissa kristillisissä kirkoissa.”

Markale mainitsee irlantilaiset munkit, joiden vaikutusvalta kasvoi siihen aikaan koko Euroopassa. Lisäksi New Catholic Encyclopedia -tietosanakirjassa sanotaan: ”Irlantilaiset viettivät usein kuukauden ensimmäisenä päivänä jotain tärkeää juhlaa, ja koska marraskuun 1. päivänä alkoi myös kelttien talvi, se olisi ollut sopiva kaikkien pyhien päiväksi.” Lopulta vuonna 835 paavi Gregorius IV määräsi, että juhlaa tuli viettää kaikkialla.

 Kaikkien uskovien vainajien muistopäivä puolestaan vakiintui marraskuun 2. päiväksi 1000-luvulla Ranskassa sijaitsevan Clunyn munkkien vaikutuksesta. Tuona päivänä rukoillaan sielujen puolesta, jotta ne pääsisivät kiirastulesta taivaan autuuteen. Vaikka se on näennäisesti katolinen juhlapyhä, on selvää, miksi tavallinen kansa sekoitti asiat mielessään. New Catholic Encyclopedian mukaan ”keskiajalla uskottiin yleisesti, että kiirastulessa olevat sielut saattoivat näyttäytyä tuona päivänä muun muassa virvatulina, noitina ja rupikonnina”.

Kun kirkko ei kyennyt juurimaan pakanallisia uskomuksia laumansa sydämestä, se yksinkertaisesti peitti ne ”kristillisen” naamion alle. The Encyclopedia of Religion -hakuteoksessa sanotaan: ”Kristillistä kaikkien pyhien juhlaa vietetään kristinuskon tunnettujen ja tuntemattomien pyhien muistoksi aivan kuten samhain oli ollut tunnustus ja kunnianosoitus kelttiläisille jumalille.” *

Suositut juhlapäivät ja sinun kantasi

Missä määrin halloween-juhlan ja muiden vastaavien juhlien synkän menneisyyden pitäisi askarruttaa mieltäsi? Useimpien ihmisten silmissähän halloween merkitsee vain naamiaisia ja hauskanpitoa. Mutta eikö vanhempien olisikin tärkeää varmistaa, että heidän lastensa vapaa-ajanvietto olisi aina tervehenkistä eikä siitä olisi mitään haittaa?

Eräältä yli 20 vuotta opetustyössä olleelta ranskalaiselta koulutarkastajalta kysyttiin, miten halloween vaikuttaa pieniin lapsiin. Hän vastasi: ”Pelkään suuresti, että makeisten vaatiminen ovelta ovelle aikuisia uhkaillen voi vaikuttaa lapsiin tuhoisasti pitkällä aikavälillä. Se edistää heissä – – itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä. He oppivat, että painostamalla, uhkailemalla ja pelottelemalla voi saada, mitä haluaa.” Vanhempien on siksi tärkeää pohtia, mitä heidän lapsensa oppivat tämän juhlan vietosta.

Monet perheet joutuvat ymmärrettävistä syistä huomaamaan, että makeisten ja asujen järjestäminen lapsille voi tulla kalliiksi. ”Halloween – – ei ole juhlapäivä vaan tapahtumamarkkinointia”, huomauttaa Robert Rochefort, erään ranskalaisen elinoloja tutkivan keskuksen johtaja. Halloween täyttää joulua edeltävän hiljaisen hetken  markkinoilla. Se on toisin sanoen vain yksi uusi keino painostaa ihmisiä kuluttamaan – ja monissa tapauksissa elämään yli varojensa. Onko sinun mentävä joukon mukana tässä asiassa?

Vielä tärkeämpi näkökohta kristityille on se, että halloweenin kaltaisten juhlien juuret ovat syvällä pakanallisuudessa. Apostoli Paavali kirjoitti: ”En halua teidän joutuvan pahojen henkien yhteyteen. Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta.” (1. Korinttilaisille 10:20–22, Uusi testamentti nykysuomeksi.) Hän kysyi myös: ”Mitä yhteistä voi olla hyvyydellä ja pahuudella? Miten valo ja pimeys voivat olla vallalla yhtaikaa? Kuinka Kristus ja paholainen voivat sopia yhteen? Mitä yhteistä voi uskovalla olla ei-uskovan kanssa?” (2. Korinttilaisille 6:14–16, Phillips.) Raamattu siis tuomitsee täysin sen, että pakanalliset tavat puettaisiin kristilliseen naamioon.

Raamattu varoittaa myös spiritismistä (5. Mooseksen kirja 18:10–12). Valtaenemmistö halloween-juhlan viettäjistä sanoisi tietenkin vastustavansa saatananpalvontaa, mutta on kuitenkin tärkeää tietää, että tuolla juhlalla on vanhastaan läheiset siteet okkultismiin. Siksi se voi varsinkin vaikutuksille alttiille nuorille olla ovi spiritismiin. Pakanallisilla menoilla ja spiritismin sävyttämillä perinteillä ei yksinkertaisesti ole sijaa kristillisessä palvonnassa. Ne ovat kaikkea muuta kuin harmittomia.

Halloween-juhlan, kaikkien pyhien päivän ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivän vietto perustuu lisäksi sellaisiin uskomuksiin, että kuolleet kärsivät tai että he voivat vahingoittaa eläviä. Raamattu osoittaa kuitenkin selvästi, ettei tämä pidä paikkaansa, sanoessaan: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5.) Tästä syystä se kehottaa: ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa [ihmiskunnan yhteinen hauta], paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:10.) Koska kuolleet ovat tiedottomia eivätkä siksi pysty vahingoittamaan toisia tai kärsimään itse, meidän ei tarvitse pelätä niitä. Toisaalta kuolleiden puolesta on hyödytöntä rukoilla. Eikö kuolleilla läheisillämme siis ole mitään toivoa? On kyllä. Raamattu vakuuttaa, että ”tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apostolien teot 24:15). *

Tieto tuo valinnanvapauden. Meiltä ei voi odottaa järkeviä ratkaisuja, ellemme tunne kaikkia tosiasioita. Kun olet punninnut näissä kirjoituksissa esiin tulleita seikkoja, mitä aiot tehdä?

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 6]

Halloween-juhla tukee sitä valhetta, että kuolleet olisivatkin elossa

[Huomioteksti s. 7]

Kelttien ennustelumenot ovat säilyneet halloween-juhlan leikeissä

[Kuva s. 6]

Halloween-juhla juontaa juurensa kelttiläisestä juhlasta, jossa palvottiin todennäköisesti valon jumalaa Lugia

[Kuva s. 6]

Ikivanhoja kelttiläisiä hautaristejä

[Kuvat s. 6, 7]

Kelluvan omenan kiinni saaminen hampailla on leikki, jolla on kelttiläinen alkuperä

[Lähdemerkintä]

Lehdestä The Delineator, lokakuu 1911

[Kuva s. 8]

Paavi Bonifatius IV pyhitti roomalaisten pakanajumalien temppelin Marialle ja kaikille kirkon marttyyreille

[Kuvat s. 9]

Miten halloween-juhla vaikuttaa lapsiisi?

[Kuva s. 10]

Tosi kristityt nauttivat perheinä tervehenkisestä vapaa-ajan vietosta