Apua on saatavissa

”KUPISSA on 49 unipilleriä. Pitäisikö minun niellä ne vai ei?” kysyi 28-vuotias sveitsiläismies itseltään. Hänen vaimonsa ja lapsensa olivat jättäneet hänet, ja hän oli vajonnut syvään masennukseen. Nieltyään juoman hän kuitenkin sanoi itselleen: ”Ei. En halua kuolla!” Onneksi hän jäi henkiin kertomaan kokemuksestaan. Itsetuhoiset mielijohteet eivät aina johda kuolemaan.

Alex Crosby Yhdysvaltain tautientorjuntakeskuksesta (CDC) sanoi teini-ikäisten itsemurhayrityksistä: ”Heitä voidaan estää tappamasta itseään, jos heitä pidätellään vain muutamankin tunnin ajan. Väliintulo voi estää melko monia tekemästä itsemurhaa. Heidän elämänsä voidaan pelastaa.”

Professori Hisashi Kurosawa auttoi satoja itsemurhaa harkinneita ihmisiä saamaan elämänhalunsa takaisin työskennellessään Japanin lääketieteellisen korkeakoulun hengenpelastus- ja hätäkeskuksessa. Jonkinlainen väliintulo voi tosiaan pelastaa ihmishenkiä. Millainen apu on tarpeen?

Taustalla olevien ongelmien kohtaaminen

Kuten edellisestä kirjoituksesta kävi ilmi, tutkijoiden mukaan 90 prosentilla itsemurhan tehneistä oli psyykkisiä häiriöitä tai päihdeongelmia. Siksi Eve K. Mościcki Yhdysvaltain mielenterveysinstituutista sanoo:  ”Suurimmat toiveet itsemurhien ehkäisemisestä liittyvät kaikissa ikäryhmissä mielenterveyshäiriöiden ja riippuvuussairauksien ehkäisyyn.”

Valitettavasti monet niistä, joilla on tällaisia häiriöitä tai sairauksia, eivät ole taipuvaisia etsimään apua. Miksi eivät? ”Yhteiskunnassa esiintyvien voimakkaiden ennakkoluulojen vuoksi”, sanoo Yoshitomo Takahashi, joka työskentelee Suur-Tokion psykiatrian instituutissa. Hän lisää, että tästä syystä nekin, joilla on aavistus siitä, että he eivät ole kunnossa, empivät hakeutua nopeasti hoitoon.

On niitäkin, jotka eivät anna häpeän estää itseään. Hiroshi Ogawa, tunnettu televisiokuuluttaja, joka on vetänyt Japanissa omaa televisio-ohjelmaa 17 vuoden ajan, myönsi julkisuudessa, että hän kärsii masennuksesta ja että hän on jopa ollut vähällä tehdä itsemurhan. ”Masennus on kuin mielen flunssa”, Ogawa sanoi. Hän selitti, että kuka tahansa voi sairastua siihen, mutta toipuminen on mahdollista.

Puhu jollekulle

”Kun ihminen on yksin ongelmansa kanssa, se näyttää hänestä yleensä suhteettoman suurelta ja ratkaisemattomalta”, sanoo aiemmin lainattu unkarilainen terveysviranomainen Béla Buda. Tämä havainto korostaa Raamatun ikivanhan sananlaskun viisautta: ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” (Sananlaskut 18:1.)

Kuuntele noita viisaita sanoja. Älä jää räpiköimään yksin musertavien henkilökohtaisten ongelmien mereen. Etsi joku, johon voit luottaa ja jolle voit uskoutua. ”Mutta minulla ei ole ketään, jolle voisin uskoutua”,  saatat sanoa. Mielenterveysalan ammattilaisen tri Naoki Saton mukaan monista tuntuu tältä. Hän sanoi, että potilaat voivat välttää toisille uskoutumista, koska he eivät halua paljastaa heikkouksiaan.

Mistä voi löytää kuulevan korvan? Monissa paikoissa voi saada apua itsemurhien ehkäisykeskuksesta tai kriisipuhelimesta tai löytää hyvämaineisen lääkärin, joka hoitaa henkisistä ongelmista kärsiviä. Jotkut asiantuntijat tunnustavat kuitenkin vielä erään avun lähteen – uskonnon. Miten siitä voi olla apua?

He saivat tarvitsemaansa apua

Marinille, eräälle bulgarialaiselle invalidille, oli kehittynyt voimakas halu tappaa itsensä. Eräänä päivänä hän löysi sattumalta Vartiotornin, Jehovan todistajien julkaiseman uskonnollisen lehden. Hän pyysi lehden kehotuksesta Jehovan todistajia käymään luonaan. Marin selittää, mitä tästä seurasi: ”He kertoivat minulle, että elämä on taivaalliselta Isältämme saatu lahja ja että meillä ei ole oikeutta vahingoittaa eikä tappaa itseämme. Niinpä en enää halunnut tehdä itsemurhaa, vaan aloin jälleen rakastaa elämää!” Marin sai myös rakkaudellista tukea kristillisestä seurakunnasta. Vaikka hän onkin edelleen invalidi, hän sanoo: ”Päiväni ovat nyt iloisia ja levollisia, ja ne ovat täynnä mieluisaa toimintaa; toimintaa on enemmän kuin aika sallii! Kaikesta tästä olen kiitollisuudenvelassa Jehovalle ja hänen todistajilleen.”

Kirjoituksen alussa mainittu sveitsiläismies sai myös apua Jehovan todistajilta. Nykyään hän puhuu kiitollisena ”erään kristityn perheen huomaavaisuudesta”, sillä tämä perhe otti hänet kotiinsa. Hän lisää: ”Myöhemmin [Jehovan todistajien] seurakunnan jäsenet kutsuivat minut päivittäin vuoron perään aterialle. Vieraanvaraisen kohtelun lisäksi minua auttoi se, että saatoin puhua jollekulle.”

Tätä miestä on rohkaissut suuresti se, mitä hän on oppinut Raamatusta, varsinkin tieto siitä, millaista rakkautta tosi Jumala, Jehova, tuntee ihmiskuntaa kohtaan (Johannes 3:16). Jehova Jumala tosiaan kuuntelee sinua, kun ’vuodatat sydämesi’ hänen eteensä (Psalmit 62:8). ”Jehovan silmät tarkkailevat kaikkea maata”, mutta eivät siksi, että ne löytäisivät vikoja ihmisistä, vaan siksi, että ”hän osoittaisi voimansa niiden puolesta, jotka ovat ehytsydämisiä häntä kohtaan” (2. Aikakirja 16:9). Jehova vakuuttaa meille: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Älä tähyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Olen vahvistava sinua. Olen todella auttava sinua. Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.” (Jesaja 41:10.)

 Sveitsiläismies sanoi uutta maailmaa koskevasta Jumalan lupauksesta: ”Se on keventänyt huomattavasti pettymykseni taakkaa.” Tähän toivoon, jota sanotaan ”sielun ankkuriksi”, liittyy lupaus ikuisesta elämästä maanpäällisessä paratiisissa (Heprealaisille 6:19; Psalmit 37:10, 11, 29).

Elämälläsi on merkitystä toisille

Saatat tosin kohdata tilanteita, joissa sinusta voi tuntua, että olet täysin yksin ja ettei kukaan välitä, kuoletko vai et. Sinun on kuitenkin hyvä muistaa, että on suuri ero tuntea olevansa yksin ja olla yksin. Raamatun aikoina profeetta Elia oli eräässä elämänvaiheessaan alamaissa. Hän sanoi Jehovalle: ”Profeettasi he ovat tappaneet miekalla, niin että vain minä olen jäljellä.” Elia tosiaan tunsi olevansa täysin yksin – eikä suotta. Suuri joukko hänen profeettatovereitaan oli tapettu. Kuoleman uhka häilyi hänen yllään, ja hän oli lähtenyt pakoon pelastaakseen elämänsä. Mutta oliko hän todellakin yksin? Ei. Jehova kertoi hänelle, että oli 7000 ihmistä, jotka hänen tavallaan pyrkivät noina synkkinä aikoina palvelemaan uskollisesti Jumalaa. (1. Kuninkaiden kirja 19:1–18.) Entä miten on sinun laitasi? Voisiko olla niin, että sinä et ole aivan niin yksin kuin sinusta tuntuu?

On olemassa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita sinusta. Ehkä mieleesi tulevat vanhempasi, puolisosi, lapsesi ja ystäväsi. Mutta on muitakin. Jehovan todistajien seurakunnasta voit löytää kypsiä kristittyjä, jotka ovat kiinnostuneita sinusta ja jotka kuuntelevat sinua kärsivällisesti ja rukoilevat kanssasi ja puolestasi (Jaakobin kirje 5:14, 15). Ja vaikka jokainen epätäydellinen ihminen pettäisi luottamuksesi, on Yksi, joka ei koskaan hylkää sinua. Muinoin elänyt kuningas Daavid sanoi: ”Vaikka oma isäni ja oma äitini hylkäisivätkin minut, niin Jehova kuitenkin  ottaisi minut huomaansa.” (Psalmit 27:10.) Jehova tosiaankin ’huolehtii sinusta’ (1. Pietarin kirje 5:7). Älä koskaan unohda sitä, että olet Jehovan silmissä kallisarvoinen.

Elämä on Jumalalta saatu lahja. Tosin elämä voi joskus tuntua pikemminkin taakalta kuin lahjalta. Mutta voitko kuvitella, miltä sinusta tuntuisi, jos antaisit arvokkaan lahjan jollekulle, joka heittäisi sen pois ennen kuin olisi ehtinyt juuri käyttää sitä? Me epätäydelliset ihmiset olemme tuskin päässeet alkuun elämänlahjan käytössä. Itse asiassa Raamatusta käy ilmi, että elämä, jota me nyt elämme, ei Jumalan silmissä edes ole ”todellista elämää” (1. Timoteukselle 6:19). Lähitulevaisuudessa elämämme tulee tosiaankin olemaan täysipainoisempaa, rikkaampaa ja onnellisempaa. Miten niin?

Raamattu sanoo: ”[Jumala] pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.) Yritä kuvitella, millaista elämäsi tulee olemaan, kun nuo sanat täyttyvät. Mietiskele tätä rauhassa. Luo mielessäsi siitä yksityiskohtainen kuva. Tuo kuva ei ole tyhjänpäiväinen haave. Kun pohdiskelet mielessäsi, miten Jehova on ollut tekemisissä kansansa kanssa menneisyydessä, luottamuksesi häneen kasvaa ja tuosta kuvasta tulee aina vain todellisempi (Psalmit 136:1–26).

Voi kulua jonkin aikaa ennen kuin saat elämänhalusi täysin takaisin. Rukoile jatkuvasti ”kaiken lohdutuksen Jumalaa, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4; Roomalaisille 12:12; 1. Tessalonikalaisille 5:17). Jehova antaa sinulle tarvitsemasi voiman. Hän opettaa sinulle, että elämä on elämisen arvoista. (Jesaja 40:29.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Miten voit auttaa ihmistä, joka näyttää hautovan itsemurhaa?

Mitä sinun pitäisi tehdä, jos joku uskoutuu sinulle ja kertoo haluavansa tehdä itsemurhan? ”Ole hyvä kuuntelija”, neuvoo Yhdysvaltain tautientorjuntakeskus (CDC). Anna hänen kertoa, miltä hänestä tuntuu. Monesti itsetuhoinen ihminen on kuitenkin sulkeutunut, ei avomielinen. Tunnusta, että hänen tuntemansa tuska ja toivottomuus ovat todellisia. Jos mainitset lempeästi havainneesi hänen käytöksessään joitakin nimenomaisia muutoksia, hän saattaa avautua ja uskoutua sinulle.

Ole kuunnellessasi empaattinen. ”On tärkeää tähdentää hänelle, että hänen elämällään on merkitystä sinulle ja toisille”, sanoo CDC. Kerro hänelle, miten musertavalta hänen kuolemansa tuntuisi sinusta ja toisista. Auta häntä tajuamaan, että hänen Luojansa välittää hänestä (1. Pietarin kirje 5:7).

Asiantuntijat neuvovat myös viemään pois kaiken sellaisen, minkä avulla henkilö voisi tehdä itsemurhan – varsinkin aseet. Jos tilanne näyttää vakavalta, haluat ehkä kannustaa henkilöä hakeutumaan lääkäriin. Äärimmäisissä tapauksissa sinulla ei ehkä ole muuta mahdollisuutta kuin pyytää kriisiapua. Suomessa voit soittaa esimerkiksi mielenterveysseuran valtakunnalliseen kriisipuhelimeen 020 3445566.

[Tekstiruutu s. 11]

”Antaako Jumala anteeksi sen, että minusta tuntuu tältä?”

Jehovan todistajien yhteydessä oleminen on auttanut monia voittamaan itsemurha-ajatukset. Kukaan ei kuitenkaan ole immuuni stressaaville tilanteille tai masennukselle. Kristityt, jotka ovat harkinneet itsemurhaa, tuntevat usein voimakasta syyllisyyttä siksi, että heillä on tällaisia ajatuksia. Syyllisyys voi saada heidän taakkansa tuntumaan vain entistä raskaammalta. Miten tällaisiin tunteisiin tulisi suhtautua?

On huomionarvoista, että jotkut Raamatun aikoina eläneet uskolliset miehet ja naiset ilmaisivat varsin kielteisiä ajatuksia elämästä. Rebekka, patriarkka Iisakin vaimo, oli kerran niin ahdistunut eräästä perheongelmasta, että hän sanoi: ”Olen alkanut inhota tätä elämääni.” (1. Mooseksen kirja 27:46.) Job, joka menetti lapsensa, terveytensä, omaisuutensa ja yhteiskunnallisen asemansa, sanoi: ”Sieluni todella inhoaa elämääni.” (Job 10:1.) Mooses huudahti kerran Jumalalle: ”Tapa minut saman tien.” (4. Mooseksen kirja 11:15.) Jumalan profeetta Elia sanoi kerran: ”Riittää! Oi Jehova, ota nyt sieluni pois.” (1. Kuninkaiden kirja 19:4.) Ja profeetta Joona pyysi pyytämistään: ”Minun on parempi kuolla kuin elää.” (Joona 4:8.)

Moittiko Jehova näitä ihmisiä siitä, että heillä oli tällaisia tunteita? Ei. Hän on jopa säilyttänyt heidän sanansa Raamatussa. On kuitenkin hyvin tärkeää panna merkille, että yksikään noista uskollisista ihmisistä ei antanut tunteittensa ajaa itseään itsemurhaan. Jehova arvosti heitä; hän halusi heidän elävän. Tosiasiassa Jumala on kiinnostunut jopa jumalattomien elämästä. Hän kehottaa heitä muuttamaan tapansa ja ’todella pysymään elossa’ (Hesekiel 33:11). Miten paljon enemmän hän haluaakaan niiden, jotka ovat kiinnostuneita hänen suosionsa saamisesta, pysyvän elossa!

Jumala on antanut lunastusuhrin Poikansa välityksellä, kristillisen seurakunnan, Raamatun ja mahdollisuuden esittää rukouksia. Jumala on aina tavoitettavissa tämän viestintäkanavan, rukouksen, välityksellä. Jumala voi ja haluaa kuunnella jokaista, joka lähestyy häntä nöyrin, vilpittömin sydämin. ”Lähestykäämme sen tähden vapaasti puhuen ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta, jotta saisimme armon ja löytäisimme ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan.” (Heprealaisille 4:16.)

[Tekstiruutu s. 12]

Onko joku sinulle rakas ihminen tehnyt itsemurhan?

Kun joku tekee itsemurhan, perheenjäsenet ja läheiset ystävät ovat poissa tolaltaan. Monet syyttävät murhenäytelmästä itseään. He esittävät seuraavanlaisia ajatuksia: ”Kunpa olisin viettänyt vähän enemmän aikaa hänen kanssaan tuona päivänä”, ”Kunpa olisin sillä kertaa pitänyt kieleni kurissa”, ”Kunpa olisin tehnyt vähän enemmän auttaakseni häntä”. Rivien välistä on luettavissa: ”Kunpa olisin tehnyt sitä tai tätä, niin tämä minulle rakas ihminen olisi edelleen elossa.” Onko kuitenkaan oikeudenmukaista ottaa syy toisen tekemästä itsemurhasta niskoilleen?

Tulee muistaa, että on helppo tunnistaa itsetuhoisista tunteista kertovat merkit jälkikäteen. Mutta niiden tunnistaminen silloin, kun ne ovat ajankohtaisia, on toinen juttu. Raamattu sanoo: ”Sydän yksin tuntee katkeruutensa, eikä vieras voi osallistua sen iloon.” (Sananlaskut 14:10, Tanakh.) Toisinaan on suoraan sanoen mahdotonta havaita, millaisia ajatuksia tai tunteita toisella on. Monet itsemurhaa hautovat ihmiset eivät yksinkertaisesti kykene viestimään riittävän selvästi syvimmistä tunteistaan toisille, eivät edes läheisille perheenjäsenille.

Kirjassa Giving Sorrow Words sanotaan itsetuhoisuuteen liittyvistä merkeistä seuraavaa: ”Tosiasia on, että näitä merkkejä ei yleensä ole helppo havaita.” Kirjassa lisätään, että vaikka olisitkin havainnut tällaisia viitteitä, se ei sinänsä takaa sitä, että olisit voinut estää itsemurhan. Itsesi piinaamisen sijasta voit saada lohdutusta viisaan kuninkaan Salomon sanoista: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5.) Tätä sinulle rakasta ihmistä ei kiduteta missään helvetintulessa. Itsemurhaan johtanut henkinen tuska on päättynyt. Hän ei kärsi; hän vain lepää.

On ehkä parasta kohdistaa huomio elossa olevien hyvinvointiin, ja tämä koskee myös sinua itseäsi. Salomo jatkoi: ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi” ollessasi elossa (Saarnaaja 9:10). Voit olla varma siitä, että itsemurhan tehneiden elämänodotteet ovat Jehovan, ”hellän armon Isän ja kaiken lohdutuksen Jumalan”, käsissä (2. Korinttilaisille 1:3). *

[Alaviite]

[Kuvat s. 8]

Puhu jollekulle

[Kuva s. 10]

Elämälläsi on merkitystä toisille